Minkä takia seksuaalisesti aktiivinen kuvittelee saavansa kestävän suhteen haluttoman kumppanin kanssa?

Montakohan kertaa tälläkin palstalla on kirottu sitä, miten kumppani ei välitä kauheasti seksistä, vaikka itsellään olisi päivittäiset seksuaaliset halut? Eikö porukka oikeasti tajua, että tuollainen suhde on 99 % varmuudella tuhoon tuomittu? Se toimii ehkä hetken, mutta jossakin vaiheessa se karu totuus valkenee, kun seksiä onkin muutamia kertoja vuodessa, ja pahimmillaan ei edes sitä.

Seurusteluaika on sitä varten, että kaksi ihmistä saa tutustua toisiinsa ja arvioida sen perusteella, miten hyvin he sopivat yhteen, jos sopivat ollenkaan. Jos siis jo seurustelun alkuvaiheessa on viitteitä toisen seksuaalisesta passiivisuudesta/haluttomuudesta, mutta itse on aktiivista sorttia, laita homma poikki ja etsi itsellesi kumppani, jonka kanssa halut ja tarpeet kohtaavat!

Ei se ole sen vaikeampaa.