Onko muita jotka miettii joka päivä irtisanoutumista?

Joo, pitäisi väkisinkin keksiä joku toinen ala ja sitten lähteä kouluttautumaan sinne, ellei halua joutua johonkin toiseen tän alan firmaan kun pursuaa jo korvista. Mutta silti jotenkin vaan tuntuu helpommalta kituuttaa tässä samassa, kun suht turvallinen vakkaripaikka ja palkka tulee joka kuu.

Täällä! Pää ei kestä enää yhtää. Enkä usko, että vaihtamalla paranis, joten kouluun hain nyt kokonaan uudelle alalle. Niin paljon toivon, että pääsen sisään.

Nyt siis vakipaikka ja tässä taloudellisessa tilanteessa en vaa pysty irtisanoutumaan.

Juu minä! Haen koko ajan muita töitä mutten aio irtisanoutua taloudellisista syistä ennen kuin olisi joku uusi työ tiedossa. En asu Suomessa, niin mikään kelan tuilla eläminen ei ole vaihtoehto.

Hain mäkin kouluun mut en päässyt sisään :/

Tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta että vielä vuoden päästä olisin samassa pestissä. 

ap

Kyllä, mutta tein sen viimein. Laitoin sellaisen puolihuolimattomasti tehdyn hakemuksen yhteen toiseen paikkaan ja kävi niin, että sain töitä muualta. Olen itsekin ihmeissäni, että miten tässä näin kävi.

No, nyt löytyy uusiakin duuneja.

Minä tein sen ja tuntuu aivan helevetin hyvältä!! Mielisairaalle pomolle terkkui et milloin sut vie valkotakkiset?

Täällä myös! Samassa paikassa aivan liian kauan, ei mitään etenemismahdollisuuksia mutta palkka ok ja tosi joustava työantaja, työn voi tehdä etänä halutessaan ym. Ahdistaa mutta alan paikkoja vähän tarjolla ja uudelleenkouluttautumiseen ei varaa/aikaa kun on pienet lapset ja asuntolaina ja muutenkin opiskellen vietetty jo niin monia vuosia.

Eli pakko kai kituuttaa...

Olen pari vuotta hakenut muita töitä mutta tuloksetta. Tunnen itseni jo ihan luuseripaskaksi, itsetunto alenee koko ajan ja masennus lisääntyy. Hampaat irvessä yritän tuolla jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen pari vuotta hakenut muita töitä mutta tuloksetta. Tunnen itseni jo ihan luuseripaskaksi, itsetunto alenee koko ajan ja masennus lisääntyy. Hampaat irvessä yritän tuolla jaksaa.

Mulla tuo sama kunnes viime syksynä mitta tuli täyteen.

Olin toki ottanut etukäteen selvää miten pärjää 3kk karenssin.

Töitä hain viimeiset 3v sekä pääsykokeissa kävin ja vasta irtisanoutumisen jälkeen tärppäs

kouluun. Karenssia kesti 2kk.

Olen + 40v lapset isoja, yksineläjä.

Koulussa 24/7 voin sanoa koska edellisestä koulusta kauan ja aika moni asia on muuttunut.

Ensi viikolla esityksen pito englanniksi.

Kun nyt mietin mitä tulikaan tehtyä niin olen onnellinen.

Pelottaa aivan helkusti tuo esitys mutta olisinko kuitenkin mieluummin pomon kiusattavana?

Juu en. Rahaa on vähän, kaikesta tingin. Lukemista, lukemista, tenttejä ja tuo esitys.

Töihin ei oo ikävä. Haluan löytää valmistumiseni jälkeen mielenkiintoisia työtehtäviä toivottavasti mukavassa porukassa. Niin kuin nää mun opiskelija kaverit. Mahtavaa porukkaa. Ketään ei kiusata, tuetaan ja autetaan toisiamme, kaveria ei jätetä. Kukaan ei naura tai pilkkaa, varsinkaan opet(pomo) vaan auttaa eteenpäin.

Paikkailen henkistä minääni. Vielä en usko itseeni vaikka kaikki tentit olen suorittanut.

Olen alalla, jossa voi tehdä osa-aikaista. Odotan perintöä ja sitten vähennän radikaalisti työntekoa. Ei kannata kokonaan pois jäädä, niin saa palkkaa kuitenkin, mutta ei onneksi tartte paiskia duunia 40h viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pari vuotta hakenut muita töitä mutta tuloksetta. Tunnen itseni jo ihan luuseripaskaksi, itsetunto alenee koko ajan ja masennus lisääntyy. Hampaat irvessä yritän tuolla jaksaa.

Mulla tuo sama kunnes viime syksynä mitta tuli täyteen.

Olin toki ottanut etukäteen selvää miten pärjää 3kk karenssin.

Töitä hain viimeiset 3v sekä pääsykokeissa kävin ja vasta irtisanoutumisen jälkeen tärppäs

kouluun. Karenssia kesti 2kk.

Olen + 40v lapset isoja, yksineläjä.

Koulussa 24/7 voin sanoa koska edellisestä koulusta kauan ja aika moni asia on muuttunut.

Ensi viikolla esityksen pito englanniksi.

Kun nyt mietin mitä tulikaan tehtyä niin olen onnellinen.

Pelottaa aivan helkusti tuo esitys mutta olisinko kuitenkin mieluummin pomon kiusattavana?

Juu en. Rahaa on vähän, kaikesta tingin. Lukemista, lukemista, tenttejä ja tuo esitys.

Töihin ei oo ikävä. Haluan löytää valmistumiseni jälkeen mielenkiintoisia työtehtäviä toivottavasti mukavassa porukassa. Niin kuin nää mun opiskelija kaverit. Mahtavaa porukkaa. Ketään ei kiusata, tuetaan ja autetaan toisiamme, kaveria ei jätetä. Kukaan ei naura tai pilkkaa, varsinkaan opet(pomo) vaan auttaa eteenpäin.

Paikkailen henkistä minääni. Vielä en usko itseeni vaikka kaikki tentit olen suorittanut.

Onnea sulle! Kuulostaa ihanalta ja ymmärrän että olet tyytyväinen ratkaisuusi. Niin, onko raha kaikki? Kumpi on tärkeämpää, raha vai henkinen hyvinvointi, niin ei kai tuossa ole mitäön epäselvää. Tunnen aivan valtavaa vapauden tunnetta juuri nyt kun irtisanoutumisesta on vain vähän aikaa, tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa mutta eiköhän asiat järjesty. Onneksi rahallisesti ei ole mitään hätää eli sikäli minulla on asiat paremmin kuin monella muulla. Ei kenenkään pitäisi jäädä työpaikkaan missä ei voi hyvin.

Olen 50+ ja mietin, miten jaksaisin kituuttaa näissä töissä vielä yli 10 v. Työpaikka sinänsä on joustava ja edut hyvät. Tiedän, ettei vaihto saman alan työhön auta mitään, koska uutuudenviehätyksen jälkeen työt alkaisivat taas kyllästyttää nopeasti.

Pitäisi kai kouluttautua kokonaan uudelle alalle. En kyllä tiedä mille alalle. Olen akateeminen ja haluaisin pitkän työputken jälkeen tehdä töitä käsilläni. Jotain duunarihommaa siis (onpa gauheeta!!!)