Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tilanteessani?
10.04.2018 |
Ikää 30v, parisuhteessa 9 vuotta. Yksi lapsi, 6v. Molemmilla ok ammatit ja työt. Suunnitelmissa oma omistusasunto ja toinen lapsi (itselleni todella tärkeä haave).
Käy ilmi, että mies on peliriippuvainen ja hänellä on useamman tuhannen euron velat. Omaa asuntoa ei voi peliongelmaisen kanssa ostaa, toista lasta ei uskalla tehdä. Ero olisi olemassa olevalle lapselle kauhea paikka. Luottamus ja kunnioitus miestä kohtaan mennyt.
Mitä tehdä, erota vai ei? Luulen, että ero tulee kuitenkin ennen pitkää, koska mies ei ymmärrä ongelmiensa syvyyttä.
Kommentit (18)
Aloita sillä, että molemmille vapaaehtoiset luottokiellot päälle. Yritä saada mies tajuamaan, että tarvitsee hoitoa. Ja sen jälkeen saada hänet hoitoon. Yritä olla tukena, mutta älä usko hänen puheitaan. Älä maksa mistään penniäkään enempää mistään. Käykää läpi yhdessä miehen tiliotteet. Mikäli puolessa vuodessa ei tule muutosta, muutosta ei ole tulossa. Paljon voimia. T. Peliongelmaisen ex-puoliso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erota. Mies vetää sinut velkoihinsa mukaan ennen pitkää, joten juokse vielä kun voit.
Ajattele lastasi. Millainen tulevaisuus hänellä on kun miehesi vetää sinut mukaan velkoihin ja ongelmiin? Joskus ero on parempi lapsille, ja ne sopeutuu kyllä.
Meillä on erilliset tilit ja erilliset rahat, emme ole naimisissa. Lapsella on luottokielto ja minulla ei, mutta mies ei pääse käsiksi tietoihini. Lähinnä mietin sitä, että toisaalta haluan tarjota lapselle ehjän perheen ja mahd. elää molempien vanhempien kanssa (arkemme on kuitenkin ollut hyvää ja mies esim. käy säntillisesti töissä sekä hoitaa muita asioitaan), MUTTA toisaalta en uskalla enää rakentaa elämää (asunto/toinen lapsi) miehen varaan. Eli jos haluan toisen lapsen ja omistusasunnon, pitäisikö lähteä lapsen kanssa nyt ja katsoa, jos joskus tapaan toisen hyvän miehen? Isä tulee olemaan lapsen elämässä jokatapauksessa, mutta ero on paha paikka ja häpeällinenkin. ap
Ja siis, oma tilanteeni on ihan hyvä, on hyvä koulutus ja ihan hyvä työpaikka. Ja nykyinen asuntomme on minun nimissäni. Minulla ei ole miehen takia mitään velkoja. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiukka keskustelu ja erokortti. Jos ei suostu myöntämään ongelmaa, eikä halua apua, niin pakkaa kamat. Toki jos olet näitä joille on tärkeää, että lapsilla on sama isä, tee eka se kakkonen ja eroa sitten. Toisaalta uusi mies on helpompi löytää, jos ei ole lapsiluku täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Ero olisi olemassa olevalle lapselle kauhea paikka.
Väärin! Jos haluat erota niin eroa. Älä missään nimessä pysy yhdessä vain lapsen tähden!
Kyllä sen lapsenkin on parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiukka keskustelu ja erokortti. Jos ei suostu myöntämään ongelmaa, eikä halua apua, niin pakkaa kamat. Toki jos olet näitä joille on tärkeää, että lapsilla on sama isä, tee eka se kakkonen ja eroa sitten. Toisaalta uusi mies on helpompi löytää, jos ei ole lapsiluku täynnä.
Haluaisin tehdä toisen lapsen, mutta olisihan se iso riski, että jäisin kahden lapsen kanssa taloudellisesti yksin (mies veloissa). Eli ei ole kannattavaa. ap
Todennäköisesti jäisit yksin taloudellisesti. Ei kannata tehdä lasta eikä ostaa asuntoa ainakaan tämän miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis mies on ollut vuosia pelaamatta, eli on pystynyt skarppaamaan. Tiedän siis, että joskus aikuisuuden kynnyksellä ollut samaa. Mutta nyt tilanne riistäytynyt käsistä ja jos ei olisi selvinnyt minulle vahingossa, niin hän olisi kohta ollut peruuttamattoman pahassa tilanteessa velkoineen.
Lapsen kannalta tuntuu hirveältä erota, mutta en vain itse näe jatkoa suhteellemme. ap
Tärkeintä että pidätte taloudet erillään. Avioehto?
Selkeät pelisäännöt yhteisiin menoihin ja laskut on sun hallinnassa. Miehelle vaikka loppuvuosi aikaa näyttää halunsa jatkaa perheenä.
Mikä estää sua ostamasta uutta kotia perheelle omiin nimiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä että pidätte taloudet erillään. Avioehto?
Selkeät pelisäännöt yhteisiin menoihin ja laskut on sun hallinnassa. Miehelle vaikka loppuvuosi aikaa näyttää halunsa jatkaa perheenä.
Mikä estää sua ostamasta uutta kotia perheelle omiin nimiin?
Ei pelkässä parisuhteessa olevilla oo avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä että pidätte taloudet erillään. Avioehto?
Selkeät pelisäännöt yhteisiin menoihin ja laskut on sun hallinnassa. Miehelle vaikka loppuvuosi aikaa näyttää halunsa jatkaa perheenä.
Mikä estää sua ostamasta uutta kotia perheelle omiin nimiin?
Näin on toimittukin. No,jos jatkaisin hänen kanssaan niin haluaisin sen toisen lapsen (hänen kanssaan sitten luonnollisesti) eikä minulle ole mahd. ostaa kolmiota/neliötä meille. Sitten olisimme tilanteessa, että olisimme taloudellisesti riippuvaisia myös miehen palkasta ja jos hän taas mokaisi, olisi se pahimmassa tapauksessa lähtö kodista. Niin en halua toimia. Nyt lapsen kanssa kahdestaan ostaisin kaksion.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä että pidätte taloudet erillään. Avioehto?
Selkeät pelisäännöt yhteisiin menoihin ja laskut on sun hallinnassa. Miehelle vaikka loppuvuosi aikaa näyttää halunsa jatkaa perheenä.
Mikä estää sua ostamasta uutta kotia perheelle omiin nimiin?
Ei sitä kotia yksin halua maksaa.
Mikä ihme siinä on, että äidit väen vängällä ja selkeesti huonosti voiden jäävät suhteeseen ”lapsen/lapsien tähden”? Olen itse siskoni kanssa tällaisesta kituperheestä, ja vaikka meillä oli myös niitä mukavia hetkiä, niin ero olisi sattunut vain hetken aikaa, varsinkin jos sen hoitaa vielä hyvissä väleissä. Vieläkin muistellaan miten selkeesti sen jo pienenä aisti, että asiat ei ole ihan normaalisti, ja oli omituista kun kaverien vanhemmat esimerkiksi halasivat.
Mun neuvo on, että eroa jos vähäänkään siltä tuntuu, äläkä pistä lapsen syyksi huonoon tilanteeseen jäämistä.
Varmasti tässä jäämisellä hakisi ihan lapsen etua. Lapsi on kuitenkin tosi kiintynyt isäänsä ja heidän suhde on kiinteä ja tärkeä. En aidosti tiedä, mitä tehdä. Ero myös hävettää -olisin 30v. eronnut yhden lapsen äiti. En ihan tällaista toivonut. Toisaalta on muuten elämässä asiat ihan hyvin, siitä saa olla kiitollinen. ap
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tässä jäämisellä hakisi ihan lapsen etua. Lapsi on kuitenkin tosi kiintynyt isäänsä ja heidän suhde on kiinteä ja tärkeä. En aidosti tiedä, mitä tehdä. Ero myös hävettää -olisin 30v. eronnut yhden lapsen äiti. En ihan tällaista toivonut. Toisaalta on muuten elämässä asiat ihan hyvin, siitä saa olla kiitollinen. ap
No niinkuin aiemmin jo totesin, ei se oikeasti ole oikein lasta kohtaan. Lapsi oppii kyllä, että keskinäiset välit vanhempiin ei muutu, ellette itse niitä muuta. Eli ne välit isään voivat pysyä samanlaisina. Etkö itsekin haluaisi näyttää esimerkkiä, että jos ei ole onnellinen, täytyy muuttaa tilannetta? Ja tuo häpeä. En jaksa uskoa, että tänäpäivänä pitää hävetä sitä, että suhde ei toimi ja ole onnellinen. Ennemmin häpeäisin sitä että jäisin onnettomaan tilanteeseen. Mutta kuulostaa siltä, että olet päättänyt jo.
.