Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa miehen epävarmuutta!!!
08.04.2018 |
Alussa pystyi piilottelemaan sitä ja on vasta ajanmyötä tullut ilmi miten uskomattoman epävarma ihminen tuo on!
Aina pitää olla tsemppaamassa, patistamassa sekä kehumassa. Jos esim minulla on huono päivä - näkee sen henkilökohtaisena hyökkäysenä häntä kohtaan. Sitten minä joudun tukemaan häntä. Esim tänään, aivan ihme toimintaan:
Osti uuden paidan ja kysyi minulta että onko kiva väri. Vastasin etten oikein tiedä (liian kirkas makuuni) ja suuttui. Tiedän ettei ikinä tule käyttämään sitä, koska ”minä vihaan sitä”.
Kysyi milloin lähdetään _hänen_ isälleen ja vastasin, että saa ite päättää ja mennään sen mukaan. En ollut kuulemma tarpeeksi ”iloinen” ja hän epäilee että minulla on joku hätä ja hän on sen aiheuttanut. Sanoin että lopettaa tuon ja heti kun tuo ihme epävarmuus on lähtenyt, voidaan lähteä sinne isälleen. Nyt on mököttänyt toista tuntia, eikä tulla poistumaan kotoa, ennen kuin itse menen maanittelemaan...
Voi apua. Kaikki on siis hyvin jos jaksan olla iloinen ja kehua... ei kukaan tälläistä jaksa!! Kokemuksia?
Kommentit (4)
Meikäläisen vaimolla ainakin palaa herkästi hermot ja pienet jutut tuntuu isoilta. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että annan vaimon aika lailla määritellä mitä tehdään (esim. milloin käymään sukulaisissa), koska hän kokee sellaisia asioita esteiksi joita minä en koe. Käytännössä kokemuksen perusteella jos alan tinkaamaan, puoliso osoittaa argumenteillaan että minun toimintamallillani jokin asia menee pieleen. En jaksa vängätä, ja koska yleensä asia on minulle loppujen lopuksi melko yhdentekevää, annan sitten vaimon touhuta omien skenaarioidensa kanssa.
Otetaan myös esimerkki ostetusta paidasta, josta pyytää mielipidettäni. Jos se on mielestäni jollakin tapaa ruma/huono/epäsopiva, ja kerron sen, saan kokemuksen perusteella 9/10 (paitsi että en ole varmaan tehnyt sitä kymmentä kertaa) haukut siitä että en tue häntä riittävästi tai sano ikinä mitään kivaa. Jos sanon että kiva on, pidä ihmeessä, tällaista keskustelua ei tapahdu. Ymmärrät varmaan millainen perheen päättäjä nyt sitten olen?
Ap, mietipäs millainen ihminen olet. Voi olla, että et ole samanlainen kuin esim. vaimoni, mutta onko mahdollista että miehesi kokee asian vähän samaan tapaan kuin minä omassa elämässäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, turha ehdottaa yhtään mitään sellaista vaimolle jota se ei sillä hetkellä halua erityisesti tehdä tai mistä ei tykkää, niin hyvin kylmää tuulee. Tämä on johtanut ajan kanssa siihen että enpä edes ehdottele enää. Moni on aikalailla sokea omalle käytökselleen ja miten se vaikuttaa muihin.
Hei ap.
Kerrot tilanteesta, jossa koet, että teidän erillisyytenne on uhattuna. Yksilöllisyyden väliset rajat liukuvat, jos toinen elää tavallaan liikaa toisen palautteen varassa ja taas toinen osapuoli lähtee mukaan tähän rooliodotukseen, jossa hänen on tasoiteltava kumppanin tunteita. Lähtökohtaisesti jokaisen on itse muovattava itsetuntonsa elämän melskeissä, vaikka tietenkin samanaikaisesti on selvää, että kumppaniltaan pitääkin voida odottaa tukea. Kysymys on kuitenkin siitä, ettei toiseen voi nojautua kokonaan eikä antaa toisen mielipiteille liian suurta painoarvoa, erillisyyden siitä kärsimättä.
Erillisyys ja läheisyys ovat kompastuskiviä monille pareille.
Jos olette halukkaat parantamaan parisuhdettanne, voitte käydä vaikkapa Parisuhdekursseilla, joissa opetellaan uusia taitoja kommunikointiin ja viestintään, ja myös noita erillisyyden ja läheisyyden teemoja käsitellään.
Viime kädessä voit kuitenkin päättää vain omasta osuudestasi: onko suhde sinulle riittävä ja voitko kokea sitoutuvasi siihen.
Miehen käytös on omituista, ailahtelevaa. Se muistuttaa paljon minua teiniaikana, kun hormonit jylläsivät enkä oikein tiennyt, olenko pikkutyttö vai aikuinen nainen. Ei tuollaista pitäisi enää aikuisena olla, ei sen enempää naisilla kuin miehilläkään.
Sinulla on monta vaihtoehtoa.
Anna hänen olla. Anna hänen käydä mielessään läpi, mikä oikeastaan menikään pieleen. Sitten kun hän tajuaa sen, hän voi pyytää ylireagointiaan anteeksi sinulta.
Voit ottaa puheeksi hänen ailahtelevan käytöksensä. Keskustelette vakavasti siitä. Samalla voit kertoa, kuinka voimia kuluttavaa se on sinulle.
Voit ehdottaa ammattiavun pariin kääntymistä. Nykyään on hyviä terapioita, joilla osataan antaa apuneuvoja ylireagoivaan, huonoon itsetuntoon. Suosittelen siis terapiaa.
Hänen olisi syytä oppia huomaamaan, että hänen tunnettaan seurannut ajatus ei aina ole kovin looginen.
(Esimerkiksi jos vaikka hänen lapsuudessaan joku ei ole ollut tarpeeksi positiivinen ja kannustava, ei hänen tarvitse elää samojen tunteiden vallassa myös aikuisena parisuhteessa sinun kanssasi. )
Samoin hänen ei tarvitse reagoida sen ensimmäisen tunteensa mukaan vaan voi ihan tosissaan miettiä, mitä sinä tarkoititkaan - ai niin joo, ihan kirjaimellisesti, sinä haluat, että mies päättää itse, milloin lähdetään, koska olet valmis lähtemään milloin vain. - Toivottavasti osasin selittää tarpeeksi selkeästi ja ymmärrettävästi.
Tätä olen itsekin opetellut terapeutin avulla. Turhaan mieleni pahoittamiset vähenivät melkoisesti tämän jälkeen.