Lue keskustelun säännöt.
Miksi huonokin vävy on anopille aina tärkeämpi kuin hyvä miniä?
03.04.2018 |
En ymmärrä joidenkin anoppien tietynlaista toimintamallia, jonka perusteella se huonokin vävy on aina parempi ja tärkeämpi ihmisenä kuin hyvä miniä. Vaikka se vävy siis käyttäytyisi miten törkeästi tahansa, häntä halutaan ymmärtää ja ollaan miellyttäviä.
Ymmärrän toki että on eroja henkilöissä, sekä anopeissa että lasten puolisoissa, mutta esim. itse olen seurannut vierestä kuviota, jossa vävy piikittelee ja käyttäytyy anoppia kohtaan törkeästi, miniä taas yrittää olla kiva ja valitsee sanansa aina korrektisti, silti sitä vävyä kehutaan ja palvotaan, miniää taas kritisoidaan ja jätetään huomiotta.
Miksi anopit preferoivat vävyjään? Se sukupuoliko siinä on ratkaiseva?
Kommentit (19)
No jos tuo on todellinen ilmiö niin tietenkin siinä on kyse sukupuolesta. Joko niin, että anoppi uskoo tyttärelle liiton olevan jotenkin tärkeämpi kuin pojalle koska seksismi, tai sitten ihan vaan niin että miehet on hänestä parempia kuin naiset myös koska seksismi.
Itse olen kokenut vähän muuta. Jokainen anoppikokelas jolle mut on esitelty miniäkokelaana on suunnilleen itkenyt ilosta ja herttaisen läpinäkyvästi kiihdyksissään koittanut tehdä muhun hyvää vaikutusta. Kun taas samaan aikaan paikalla olleet vävykokelaat on otettu vastaan positiivisesti mutta myös melkoisina itsestäänselvyyksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori nainen, jolla on poikaan nykyään enemmän valtaa kuin äidillä itsellään, koetaan uhaksi?
Jos mun lapset hankkii kumppaneita, aion katsoa molempien kumpaneita pitkin nenänvarttani alaspäin tasapuolisesti. Elleivät sitten osoittaudu lapsiani paremmiksi tapauksiksi. Mutta jos ovat yhtä epäkohteliasta nuorta väkeä, kuin omat lapseni minua kohtaan ovat, niin ei heru arvostusta ei.
Hmmm... aika rankka yleistys ja meni ainakin minun kohdallani metsään komiasti. Tosin minulle molemmat vävyehdokkaani ja miniäehdokas ovat todella rakkaita ja tärkeitä, mutta se pojan tyttöystävä - aivan mahtava tyyppi ja ihan ykkönen!
Mulla on tietynlainen matelevan suhtautuminen koko miessukupolveen, varmaan lähtenyt huonosta isäsuhteesta. Samaan aikaan pidän miehiä sikoina ja toisaalta yritän kovasti kelvata heille naisena ja ihmisenä. Oli kysymys sitten veljestäni tai homokavereistani. Tiedostan ongelman ja että se pitää ehdottomasti hoitaa ennen kuin tyttäreni kasvaa tai auta armias, pyöräytän itselleni poikalapsen. Mutta ehkä tuollaisen anopin käytöksen takana voi olla jotain tämän tapaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on juuri täsmälleen tällainen ap:n kuvailema kuvio! Yritin vuosia miellyttää ja olla anopille mukava, ottaa hänen toiveitaan huomioon omieni yli, myös suvun perinteiden noudattamisessa, ettei anoppi pahoittaisi mieltään. Monet lomat ja vapaat olemme viettäneet yhdessä, ja olen aina käyttäytynyt asiallisesti niin pitkään kuin olen pystynyt. Silti minä olin aina se, jota kohdeltiin tylysti, ei kuunneltu tai jätettiin kokonaan huomiotta.
Huomasin jossain vaiheessa että vävyt saivat rauhassa piikitellä anopille ja viettää yhteiset lomat vaikka kännissä, silti anoppi ei edes puhu minulle ja vävyt ovat täydellisiä. Lapsiamme hän haluaa hoitaa mutta sopii asioista poikansa kanssa. Muutenkaan emme ole enää juuri tekemisissä enkä todellakaan aio tuhlata lomiani anopin seurassa.
Täsmälleen kuvatun kaltainen juttu meillä. :(
Minä olen typeränä ja naiivina yrittänyt olla miellyttävä anoppia kohtaan. Niellyt hänen kiukutteluaan, alistunut monissa asioissa hänen tahtoonsa. Siltikään en taida hälle vieläkään kelvata.
Vävy taas on välinpitämätön, ivaa anoppia ihan suoraan (ja monesti näen anopin kasvoista että hän tästä loukkaantuu), ei tee mitä anoppia haluaa eikä ota tätä huomioon.
Miten anoppi meitä aikuisten lastensa puolisoita kohtelee?
No, minua hän arvostelee ja vähättelee, ei halua tulla kylään tai olla tekemisissä, ei tule kutsuttuna juhliin. Vävyä taas palvotaan, ostetaan vävyn suosikkijuttuja, käydään kylässä, ostellaan ja annetaan lahjoja, osallistutaan juhliin.
Nyt olen päättänyt vaihtaa tyyliä tämän vävyn tapaiseksi, lopettaa väkinäisen seurustelun ja vähentää kanssakäymistä anopin kanssa radikaalisti. Pitäisi varmaan tulla vuoden päästä kertomaan mitä tästä on seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä liittyy myös anopin tärkeysjärjestykseen koskien omia lapsiaan?
Ainakin meillä mieheni on aina ollut anopin lapsista se äidilleen vähäarvoisin ja ei-niin-tärkeä, tytär ja kuopuspoika taas on ihan kaikki kaikessa. Siksi olettaisin myös minun miniänä olevan anopille vähäarvoisin, koska poikansakin sitä hänelle on. Eli se käytös ja suhtautuminen ikään kuin periytyy myös puolisoihin ja lastenlapsiin.
Koska ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Anoppini kehuu maasta taivaaseen työtöntä laiskaa työnvieroksuja vävyään, ei ole kouluja käyty. Sen sijaan minä miniä olen huono ja laiska, kun on alateeminen jatkotutkinto, johtajanhommat isossa yrityksessä, teen pitkää päivää ja hoidan kolme lastakin miehen kanssa ilman hoitoapuja. Töiden kuormitus on suuri ja siksi kotini ei ole aina tiptop. Anopin päätelmä: miniä on laiska.
Olen perheen parempituloinen pääelättäjä myöskin ja anopin päätelmä j huoli on se että tuhlasn miehen rahoja.
Yli 15 v yrittänyt miellyttää anoppia ja nyt en jaksa enää. Miniä ei ole mieluisa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama homma.
Vävy kun tulee tyttären kanssa käymään anoppilassa kylässä, laittaa anoppi ”kaiken peliin”: juhlaruokaa, vävyn lempiolutta, leivotaan kakut ja pullat, ollaan niin yliystävällisiä, passataan ja hyysätään. Me kun poikansa kanssa tullaan, anoppi ei edes kutsu meitä pöytään ja kahviakin on keittänyt alle puolet kerroista.
Ja just tuo, että vävy koko ajan piikittelee ja heittää herjaa esim. anopin yksinkertaisuudesta ja vanhanaikaisista tavoista. Minä en ikinä kehtaisi, päinvastoin, käyttäydyn suorastaan ylikohteliaasti anopin seurassa, myös poikansa (eli mieheni) on ollut lapsista aina se perinteisellä tavalla kunnollisin ja kiltein. Ja silti anoppi yrittää miellyttää ja olla ystävällinen näille, jotka sitä vähiten ansitsisivat?
Voisiko joku selittää tämän dynamiikan? Itse en ymmärrä ollenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama homma.
Vävy kun tulee tyttären kanssa käymään anoppilassa kylässä, laittaa anoppi ”kaiken peliin”: juhlaruokaa, vävyn lempiolutta, leivotaan kakut ja pullat, ollaan niin yliystävällisiä, passataan ja hyysätään. Me kun poikansa kanssa tullaan, anoppi ei edes kutsu meitä pöytään ja kahviakin on keittänyt alle puolet kerroista.Ja just tuo, että vävy koko ajan piikittelee ja heittää herjaa esim. anopin yksinkertaisuudesta ja vanhanaikaisista tavoista. Minä en ikinä kehtaisi, päinvastoin, käyttäydyn suorastaan ylikohteliaasti anopin seurassa, myös poikansa (eli mieheni) on ollut lapsista aina se perinteisellä tavalla kunnollisin ja kiltein. Ja silti anoppi yrittää miellyttää ja olla ystävällinen näille, jotka sitä vähiten ansitsisivat?
Voisiko joku selittää tämän dynamiikan? Itse en ymmärrä ollenkaan!
Ehkä te miehesi kanssa olette liian helppoja, koko ajan saatavilla? Alistuvia reppanoita, joita anopin ei tarvitse miellyttää kun olette koukussa jo valmiiksi? Vähän kuin pahoinpidelty koira joka velvollisuudesta ja tottumuksesta tulee kerta toisensa jälkeen pahantekijänsä luo?
Tämä vävy ja tytär puolestaan vaikuttavat oman tiensä kulkijoilta, rohkeilta jotka ei arastele sanoa mielipidettään. Sellaisten kanssa anoppikin joutuu olemaan varpaillaan ja ns. parhaimmillaan?
Ehkä sellainen kylmää-kuumaa-kohtelu voisi toimia anoppiin? Välit vähäksi aikaa poikki ja ihan uudenlainen asenne ja käytös siitä eteenpäin aina anopin seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No naiset yleensä haluavat tyttölapsen ja silloin tulee vävykin samalla. Jos käy vahinko ja tulee poikalapsi niin sitten tulee vielä miniäkin.
Tosi tutulta kuulostaa.
Meillä oman mausteensa kuvioon tuo myös mies, josta tulee anopin seurassa alistuva miellyttäjä, joka antaa kohdalla itseään ja perhettään kuin roskaa ilman että uskaltaa tai haluaa puuttua siihen. Monet riidat on tästä käyty, monet.
Se muutos miehessä on ihan valtava, olen epäuskoisena katsellut miten hän kerta toisensa jälkeen taantuu lapsuudenkodissaan kuin pikkupojaksi jolla ei ole omaa tahtoa eikä minkäänlaista rohkeutta sen ilmaisemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on taustalla varmaan sama ongelma kuin siinä että joillekin äideille poikalapset ovat aina tyttöjä tärkeämpiä, rakkaampia ja hemmotellumpia kuin tyttäret.
Vaikka poika olisi millainen hulttio hyvänsä, niin äidin silmissä hän on aina parempi kuin tytär.
Jotkut naiset nyt vain palvovat miehiä jostain syystä. En tiedä miksi.
Tässä ei välttämättä ole kysymys sukupuolesta. Joillakin on kova tarve miellyttää ikäviä ihmisiä. Ja mitä ikävämpi tyyppi on kyseessä, sitä suuremmin panoksin häntä miellytetään.
Ystävälliset ihmiset saavat näiltä vain kuraa niskaansa.
Äitini on juuri tuommoinen ikävien ihmisten miellyttäjä. En ymmärrä mikä siinä on taustalla, vaikka läheltä olen saanut käyttäytymistään seurata.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taustalla varmaan sama ongelma kuin siinä että joillekin äideille poikalapset ovat aina tyttöjä tärkeämpiä, rakkaampia ja hemmotellumpia kuin tyttäret.
Vaikka poika olisi millainen hulttio hyvänsä, niin äidin silmissä hän on aina parempi kuin tytär.
Jotkut naiset nyt vain palvovat miehiä jostain syystä. En tiedä miksi.
Mutta tilannehan siis on se, että anoppi palvoo sitä keljua vävyään jopa enemmän kuin omaa poikaansa? En ymmärrä.
Anoppi kokee toisen naisen, eli tässä tapauksessa miniän, ikuisesti uhkana itselleen.
Vävyhän sellainen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taustalla varmaan sama ongelma kuin siinä että joillekin äideille poikalapset ovat aina tyttöjä tärkeämpiä, rakkaampia ja hemmotellumpia kuin tyttäret.
Vaikka poika olisi millainen hulttio hyvänsä, niin äidin silmissä hän on aina parempi kuin tytär.
Jotkut naiset nyt vain palvovat miehiä jostain syystä. En tiedä miksi.
Aamen tälle. Pojan lapsiakin hoidetaan paljon mielummin kuin tyttären. Surullista.
Anopille AINA tärkeämpi? Oot siis haastatellut kaikki maailman anopit ja tämän todennut.