Kun kosketuksen puute sattuu sydämeen asti

Se, että ei kelpaa. On niin ruma, että toista katsetta ei vastakkaiselta sukupuolelta tule. Se satuttaa. Kun yrittää salilla saada itseään parempaan kuntoon, ne halveksivat katseet, ne satuttavat. Ja ne järkyttyneet katseet. Onneksi en ole teidän naisystävänä, ei se läski tartu. Se satuttaa, kun naureskelette.
Vielä enemmän satuttaa sydämeen asti, se kosketuksen puute. En koe itseäni enää mitenkään sellaiseksi, jota joku voisi haluta koskettaa, saati sitten haluaisi rakastella kanssani. Se satuttaa lujaa. Nettifoorumeilla ei tule matcheja. Enkä klikkailun omaa tasoani ylempiä. Haen niitä, joille ajattelen ehkä jotenkin kelpaavan. Jos kerran kuussa tulee osuma, ei mies aloita keskustelua. Sellaista se on, se ylitarjonta.
Saattaa kuulostaa itsesääliltä, mutta on kovin vaikea uskoa kenenkään positiivisia sanomisia omasta luonteesta, ulkonäöstä tmv., kun palaute vastakkaiselta sukupuolelta on täysi nolla. Satuttaa niin helvetisti jo nykyjään vaan katsoa, kun joku mies kauniisti halaa naisten ja antaa hellän suukon. Tiedän, että en ole pirttihirmu, joustava, lämmin, hellä, rakastava, luotettava, huomioiva jne., mutta näillä ominaisuuksilla ei ole merkitystä. Jotenkin tämän asian kanssa voin elää, mutta kropan muokkaaminen ei ole enää mielekästä, koska huomio ei ole mitenkään lisääntynyt vaikka ulkomuoto mennyt parempaan. Ilmeisesti nettideitti-ilmoitusten perusteella pitää olla timmin ja isotissinen, kevyttä seuraa ja luonne sitten mitä vaan. Pääasia, että perse ja tissit on kohdillaan.

Sellasta. Ei muuta.