Kirjasuosituksia?
Suositelkaa lempikirjojanne, perustelut mukaan + kenelle suosittelisit.
Erityisesti romaaneja.
Kommentit (11)
Donna Tartt: Tikli
Nathan Hill: Nix
Jennifer Eagan: Aika suuri hämäys
Kaikki Jonathan Franzenin kirjat.
Hyviä, kiinnostavia lukuromaaneja.
Viime vuonna Nobel-palkinnon saaneen Kazuo Ishiguron teokset, esimerkiksi Menneen maailman maalari ja Pitkän päivän ilta. Ishiguro on suosikkilomalukemistani, kaunista, rentouttavaa ja ajatuksia herättävää.
Toinen kirjailija, joka saa minut rentoutumaan ja silti tarjoaa ajateltavaa, on Haruki Murakami. Vaikkapa Kafka rannalla, Maailmanloppu ja Ihmemaa tai 1Q84. Sekä Ishiguro että Murakami luovat jotenkin unenomaisen tunnelman, jonne helposti uppoan.
Hieman erilaisempaa ja ehkäpä inhorealistista on Kim Leinen teokset, kuten vaikka Ikuisuusvuonon Profeetat. Erittäin viihdyttävää luettavaa!
Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla
Barbara Michaels: Ruusutarhan salaisuus
Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi
George W Bushin muistelmat Ratkaisun Hetket. Mielenkiintoinen ja todella hyvin kirjoitettu.
Simone Berteautin elämäkerta Piaf jumalani kuinka olen elänyt!
Ja tietysti kaikki kirjat prinsessa Dianasta ja Beatlesin jäsenistä mitä vaan löydät.
Jaa-a, tullut luettua aika karmeaa tuubaa viimeaikoina ja kasa kirjoja jäänyt kesken kun ovat niin avuttomia.
Pari kuitenkin nousi positiiviseksi lukukokemukseksi:
- Kaikki Yuri Herreran novellit - sävyltään erikoisia lyhyitä novelleja jotka kuljettavat tarinaa omalaatuisella mutta mielenkiintoisella tavalla
- Paul Beatty: Sellout - poliittisesti niin epäkorrekti kuin voi olla mutta aidosti hauska ja (kamala termi) ravisteleva. Aikaisemmat Beattyn kirjat eivät oikein lähde.
- George Saunders: Lincoln in Bardo. Huima kirja johon saa keskittyä tosissaan että aukeaa.
Vierailija kirjoitti:
Viime vuonna Nobel-palkinnon saaneen Kazuo Ishiguron teokset, esimerkiksi Menneen maailman maalari ja Pitkän päivän ilta. Ishiguro on suosikkilomalukemistani, kaunista, rentouttavaa ja ajatuksia herättävää.
Toinen kirjailija, joka saa minut rentoutumaan ja silti tarjoaa ajateltavaa, on Haruki Murakami. Vaikkapa Kafka rannalla, Maailmanloppu ja Ihmemaa tai 1Q84. Sekä Ishiguro että Murakami luovat jotenkin unenomaisen tunnelman, jonne helposti uppoan.
Hieman erilaisempaa ja ehkäpä inhorealistista on Kim Leinen teokset, kuten vaikka Ikuisuusvuonon Profeetat. Erittäin viihdyttävää luettavaa!
Oletko lukenut Ishiguron The Buried Giantin? Sain luettua sen vihdoinkin toiseen kertaan eikä se aukea sitten millään. Pointti tulee selväksi - ehkä joskus on parempi unohtaa kuin muistaa - mutta tarinalla ei oikein ole päätä eikä häntää ja teksti on muutenkin puisevaa ja takertelevaa.
Olenko missannut jotain oleellista?
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Menestysromaani rikoksesta, vastuusta, syyllisyydestä ja siitä, kuinka helposti itsekkyys voi tahrata viattomuuden.
Kun pennitön Richard Papen saapuu apurahan turvin Hampden Collegeen, hänestä tuntuu kuin hän olisi tullut paratiisiin. Älykkäitä ja kauniita opiskelijoita, kevyitä huumeita... rikkaille ja lahjakkaille nuorille Hampden on rajoittamattomien mahdollisuuksien paikka.
Richard onnistuu pääsemään viiden klassisten kielten opiskelijan ja heidän karismaattisen opettajansa sisäpiiriin. Yhdessä he puhuvat sujuvasti kreikkaa, väittelevät kuolleista kulttuureista ja elävät sivussa muusta yliopistosta.
Kuukausien kuluessa Richard saa kuulla hirveästä rikoksesta, johon hänen uudet ystävänsä ovat kerran syyllistyneet. Ja mikä pahinta, yksi heistä on murtumaan päin, yksi heistä aikoo tuhota heidän kultaisen tulevaisuutensa paljastamalla koko jutun. Syyllisyys ja kiinnijäämisen pelko johtavat kierteeseen, johon Richard temmataan mukaan.
Suosittelen kirjaa Kafka rannalla (Murakami). Oli todella mielenkiintoinen ja koukuttava. Ei ehkä kuitenkaan kaikkien mieleen, paikoin aika erikoinen ja surrealistinenkin. Ferranten Milano-sarjaa sen sijaan voin suositella kaikille. Seuraavaksi olen ajatellut lukea Luodetuulen maan. Mielelläni kuulisin mielipiteitä kyseisestä kirjasta, kannattaako lukea?
Ensikosketus Murakamiin kirjan 1Q84 (1-3) kautta. Kiteytykseni on, että vaikka tarina vetikin, kirja oli kosiskeleva, infantiili ja sen mystinen taso ei ollut syvä, eli sellainen, joka voi parhaassa tapauksessa synnyttää kiinnostavan tilan ja tason lukijan pohdittavaksi. Jokin outo pedofiilinen (kuuluu kai japanilaiseen tyyliin) pohjavire oli kiusallinen Kirjailija lienee kirjoittanut laadukkampaakin, uskon näin.
Immaculée Ilibagiza: Elossa kertoakseen
Elämäkertakirja kertoo ruandalaisesta nuoresta naisesta, joka jää henkiin kansanmurhasta. Tätä kirjaa suosittelen ihan kaikille.
Marie Hermanson: Hämäränmaa
Marie Hermanson: Laakso
Marie Hermansonin sanotaan kirjoittavan älykästä jännitystä. Olen siitä samaa mieltä. Kirjoissa on mielenkiintoisia juonenkäänteitä, eivät ole mitään tylsää perusjännitystä. Suosittelen ainakin kaikille jännityksen ystäville, ja ehkäpä muillekin.