Lue keskustelun säännöt.
Mietintätauko vauva-perheessä??
28.03.2018 |
Mieheni on ilmoittanut eilen että ei voi elää kanssani, sillä vaikka vannoisin muuttua, niin tunteilleen ei voi mitään. Sanoin, että vauva-arki, jota olemme vasta 6kk eläneet, vie aina intohimoa suhteesta ym.
No ehdotin, että lähdemme joksikin aikaa pois vauvan kanssa toiselle paikkakunnalle sukulaisten luo, ja että miettisi vielä yksinään ja ei luovutettaisi heti. Ja hän suostui, lupasi miettiä uudelleen. Sanoi, että olemme nyt ”mietintätauolla”.
Ei sovittu minkäänlaista aikaa, kauanko täällä olemme.
Nyt jännittää, että romahdanko vain entistä pahemmin jos ei halua enään jatkaa ja jäämme vauvan kanssa kaksin,
onko muut pitäneet vauva aikana ns.”mietintätaukoa”? Onko toiminut? Kauanko kesti? Muuttuiko tilanne? Mitä teitte itse?
Kommentit (21)
Hyvä idea mennä sukulaisille! Muutama viikko erillään tekee parisuhteelle hyvää ja auttaa järjestämään ajatukset oikeille paikoilleen. Ikävästi monet parisuhteet poltetaan loppuun ennen aikojaan kun ollaan liian tiiviisti yhdessä. Aina välillä olisi hyvä tulla se ikävän tunne toista kohtaan, se tuo liimaan parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä se äidilleen kasvamaan.
Ympäri korvia ansaitsee tuollainen kakara.
Terv. Anoppi
Sinne meni. Sillä on toinen nainen. Ja sinä väistyit ja annoit niille tilaa vehdata.
Sääli sinulle ja lapselle, mutta parempi antaa mennä.
Mietintätauon ottaminen vauvavuonna kuulostaa kyllä vahvasti siltä, että mies ei ole kovin sitoutunut sinuun tai lapseenne.
Minä olen säännöllisesti vauvan kanssa sukulaisilla. Olen koko aikuisikäni reissannut ja ollut paljon pois kotoa, joten tuntuu luonnolliselta jatkaa samalla linjalla. Luulen, että olisin kiukkuisempi, jos olisin jatkuvasti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisen naiskuvan sinun lapsesi saa tuollaisesta? Haluatko opettaa että naisen tehtävä on pelätä ja varoa ettei mies nyt vaan hermostu vastuun kantamiseen, ja lähde? Hissun kissun varpaisillaan nyt varotaan, kato isä ei jaksa meitä niin isä voi jättää meidät, hyshys ei saa itkeä ettei isä suutu.
Tätä se teettää kun ihmiset tekee lapsia harkitsematta ja vääristä syistä. Säälin vauvaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ihan puskista ilmoitti että taitaakin pitää miehistä ja tämä perhe-elämä ei sovi hänelle ja hän ei enää kykene tähän. Vauva tuolloin 8 kk. Mun koko elämä käännettiin ylösalaisin. Harkitkaa ihmiset tarkasti kenen kanssa niitä lapsia teette.
Miksi lapsi tuli sinun mukaasi, eikä isän? Vai tuleeko sinun vuorosi miettiä rauhassa (ja hänen ymmärryksen lisääminen siitä, minkälaista on olla 24/7 vanhempi ja miettiä parisuhdetta) samalla?
Itse tekisin kyllä noin, sillä miten isä pärjäisi lapsen kanssa viikko-viikko systeemillä eron jälkeen? Voi olla että itsekin tajuaa, että ei tosiaan pärjäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietinkäaika on lopun alkua oli tilanne suhteessa mikä tahansa. Se antaa molemmilla aikaa valmistautua eroon.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi tuli sinun mukaasi, eikä isän? Vai tuleeko sinun vuorosi miettiä rauhassa (ja hänen ymmärryksen lisääminen siitä, minkälaista on olla 24/7 vanhempi ja miettiä parisuhdetta) samalla?
Itse tekisin kyllä noin, sillä miten isä pärjäisi lapsen kanssa viikko-viikko systeemillä eron jälkeen? Voi olla että itsekin tajuaa, että ei tosiaan pärjäisi.
Ei se 6kk lapsi olisi eron jälkeen viikko-viikko systeemillä vai imettääkö isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos yhdessä on päätetty perheen perustamisesta niin tässä vaiheessa on mielestäni todella väärin ja vastuutonta jokaista osapuolta kohtaan alkaa pitää mietintätaukoja. Mitä mies tuumaisi siitä että sinä jättäisin lapsen hänelle ja painelisit tauolle. Ei, vastuu jaetaan.
Mies ei ollut luultavasti ennalta varautunut näin suureen muutokseen. Onko hänellä muuten vaikeuksia pysyä pitkäaikaisissa suunnitelmissa? Koita tukea ja ymmärtää miestä, keskustelkaa.
6kk on lyhyt aika ja vauvan saapuminen on tuonut valtavia mullistuksia. Uusia vaiheita kuitenkin tulee ja menee jatkuvasti. Eka vuosi on rankin ja te olette jo puolivälissä.
Luepa tämä ketju: https://www.vauva.fi/keskustelu/3074683/pienten-lasten-vanhempien-erot-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi tuli sinun mukaasi, eikä isän? Vai tuleeko sinun vuorosi miettiä rauhassa (ja hänen ymmärryksen lisääminen siitä, minkälaista on olla 24/7 vanhempi ja miettiä parisuhdetta) samalla?
Itse tekisin kyllä noin, sillä miten isä pärjäisi lapsen kanssa viikko-viikko systeemillä eron jälkeen? Voi olla että itsekin tajuaa, että ei tosiaan pärjäisi.
Ei se 6kk lapsi olisi eron jälkeen viikko-viikko systeemillä vai imettääkö isä?
No varmaan kannattaa punnita että onko tärkeämpää se imetys vai se, että isäsuhde muodostuu mahdollisimman hyväksi. Itse jos olisin tuo lapsi, niin läheinen rakas ihminen tukena ja turvana elämänmitaksi -vanhempi - on kyllä aika paljon isompi asia kuin se, onko minua imetetty yli puoli vuotta.
Se suhde saa aika peruuttamattoman kolhun tuossa vaiheessa jos lapsi omitaan imetyksen vuoksi kokonaan itselleen. Lapsi on ihan yhtä paljon isänsä. Äidillä ei ole mitään ylivaltaa.
Koskaan ei kannata erota lapsen ensimmäisten vuosien aikana, harva on uupuneena oma itsensä ja vauvan tarpeet menevät jatkuvasti parisuhteen edelle. Tämä helpottaa lasten kasvaessa. Itse olisin loukkaantunut tuollaisesta lojaalittomuudesta miehelle niin pahasti että luottamusta olisi ollut vaikea voittaa takaisin. Kuulostaa valitettavasti juuri että miehellä on suhteen ulkopuolinen ihastus meneillään.
Eikö sitä mietintätaukoa voi pitää esim vuoden päästä, kun vauva-arki on rauhoittunut. En ymmärrä tuollaisia pariskuntia, joiden kriisit syntyvät viikossa ja ratkaisunkin pitää löytyä vähintään samassa ajassa. Itse mietin eroa yli 2 vuotta ja senkin jälkeen pärjäsin muutaman kuukauden ennen kuin uusi asunto löytyi. Koska olen aikuinen eikä tilanne ollut mitenkään hengenvaarallinen, se ei ollut ollenkaan vaikeaa.
Eipä tämä isä kyllä ap:n viestin perusteella ole oikein kypsä isäksi saati yksin ottamaan vastuuta vauvasta -päinvastoin. Minusta mietintätauko ei nyt vie tilannetta eteenpäin millään tavalla, varsinkaan jos ei ole edes puhuttu siitä mitä se komkreettisesti tarkoittaa ja kauanko se kestää jne. Hakekaa ulkopuolista apua esim. neuvolapsykologilta, jos aiotte vielä saada suhteen toimimaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi tuli sinun mukaasi, eikä isän? Vai tuleeko sinun vuorosi miettiä rauhassa (ja hänen ymmärryksen lisääminen siitä, minkälaista on olla 24/7 vanhempi ja miettiä parisuhdetta) samalla?
Itse tekisin kyllä noin, sillä miten isä pärjäisi lapsen kanssa viikko-viikko systeemillä eron jälkeen? Voi olla että itsekin tajuaa, että ei tosiaan pärjäisi.
Ei se 6kk lapsi olisi eron jälkeen viikko-viikko systeemillä vai imettääkö isä?
No varmaan kannattaa punnita että onko tärkeämpää se imetys vai se, että isäsuhde muodostuu mahdollisimman hyväksi. Itse jos olisin tuo lapsi, niin läheinen rakas ihminen tukena ja turvana elämänmitaksi -vanhempi - on kyllä aika paljon isompi asia kuin se, onko minua imetetty yli puoli vuotta.
Se suhde saa aika peruuttamattoman kolhun tuossa vaiheessa jos lapsi omitaan imetyksen vuoksi kokonaan itselleen. Lapsi on ihan yhtä paljon isänsä. Äidillä ei ole mitään ylivaltaa.
Pointti olikin ,että 6kk on aivan liian pieni olemaan viikko-viikko systeemillä. Edes lastenvalvoja ei tähän suostu noin nuoren kohdalla. Järkeä saa jo sopii käyttää.
Siis miksi SINÄ ja vauva lähditte kodistanne, miksei se mies?
Ja miksi hän sinun käytöstäsi arvostelee, mitä olet tehnyt/sanonut? Mikä miestä sinussa ärsyttää?
Minusta erillään olosta harvoin on apua. Siinä vain siippa liukuu takaisin poikamieselämään ja alkaa tykätä vähän liikaakin vapaudesta ilman minkäänlaisia vastuita.
Paljon järkevämpänä pitäisi parisuhdeterapiaa, siellä voisi ammattilaisen avulla ruotia suhdetta ja molempien luutuneita käyttäytymismalleja. Parisuhdeterapiaa saa ilmaiseksi kuntien perheneuvoloiden kautta ja seurakunnista, kannattaa soittaa heti. Terapiaan on yleensä jonoa, ja alussa soitettaessa kysellään taustatietoja - kannattaa korostaa, että perhe on akuutisti nyt hajoamassa ja teillä on noin pieni vauva, niin pääsette vähän nopeammin.
Ensimmäisenä tulee aina mieleen että onko miehellä jo joku ihastus katsottuna johon haluaa ns. Luvan kanssa päästä tutustumaan. No, käytännössä varmaan kuitenkin harvinainen tuollainen ihastustilanne.
Meilläkin eletään vauvavaihetta. Vauva nyt 6kk. Ongelmia on ja riitoja, jonkinlaista uupumista puolin ja toisin. Välillä mielessä pyörii että jaksaako tätä, mutta sitten ajattelen että mitä se ero auttaisi. Pyrin aina tällaisten ajatusten tullessa pyytämää hoitoapua sukulaisilta ja annan myös miehelle tilaa ja aikaa, jotta ei täysin uuvu ja ahdistu.
Kun sanoit että lähtisit kotoa pois vähäksi aikaa niin jotenkin se tuntuu kurjalta ajatukselta. En tiedä auttaako se asiassa. Mutta kai voisit pari päivää mennä johonkin jossa saisit ehkä mahdollisesti apua lapsen kanssa ja voisit tehdä jotain mikä itseä piristää myös.
Toivottavasti tuo vaihe on miehelläsi ohimenevä juttu ja ettei kuviossa olisi mitään ihastustilannetta.