Vanhat surut puskevat pintaan

Olet varmaan jonkinlaisessa taitekohdassa elämässäsi. Ehkä sinun on nyt käytävä tässä vaiheessa nuo surematta jääneet asiat läpi. Onko sinulla läheisiä ystäviä? Terapiastakin olisi varmasti hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikein voin tehdä helpottaakseeni oloani?

Huomenna haet baarista jonkun kuuman, afrikkalaisen miehen, hyppäät ratsaille ja rynkytät itsellesi ihanat orgasmit.

Ihan reipas ehdotus, mutten hakenut tämäntyyppistä ratkaisua. En edes oikein viihdy baareissa, joten tämä ehdotus ei pääse jatkoon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan jonkinlaisessa taitekohdassa elämässäsi. Ehkä sinun on nyt käytävä tässä vaiheessa nuo surematta jääneet asiat läpi. Onko sinulla läheisiä ystäviä? Terapiastakin olisi varmasti hyötyä.

Käyn satunnaisesti keskustelemassa asioistani, mutta en mielestäni riittävän usein, kun pohdittavaa on nyt niin paljon. Ystäviä on, mutta en juuri nyt haluaisi kuormittaa heitä vanhoilla asioilla, vaan tehdä enemmänkin mukavia asioita yhdessä.

Tellervo Koivistolle kävi noin, ja muistaakseni hän kertoo asiasta elämänkertakirjassaan. Sinuna lukisin sen.

Ja toisekseen, miksi et panostaisi itseesi vielä suoremmin ja kokeilisit psykologin juttusilla käymistä. Ei nykyään hullu tarvitse olla, vaan se on kuin hammaskiven poistossa kävisi.

Kannattaa antaa sen itkun ja surun  tulla. Itkeminen poistaa kropasta huonoja kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa jopa sairauksia. Lisäksi ne jotka ovat ehdottaneet keskusteluapua ja muuten asioiden läpikäymistä, ovat oikeassa. Usein ihmisen elämässä on niin, että monta asiaa tuppaa purkautumaan yhtä aikaa ja silloin möykky on aika iso. 

Vierailija kirjoitti:

Tellervo Koivistolle kävi noin, ja muistaakseni hän kertoo asiasta elämänkertakirjassaan. Sinuna lukisin sen.

Ja toisekseen, miksi et panostaisi itseesi vielä suoremmin ja kokeilisit psykologin juttusilla käymistä. Ei nykyään hullu tarvitse olla, vaan se on kuin hammaskiven poistossa kävisi.

Kiitos neuvoista! Käyn kirjastossa lainaamassa tuon kirjan. Ehkä se antaa uutta ajateltavaa. Ja alan pohtia myös minkälaisen psykologin kanssa keskustelusta voisin hyötyä eniten. Ajatuksia täytyisi saada tietoisesti ainakin jossain vaiheessa suunnattua johonkin suuntaan pelkän surussa ja pettymyksissä vellomisen sijasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa antaa sen itkun ja surun  tulla. Itkeminen poistaa kropasta huonoja kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa jopa sairauksia. Lisäksi ne jotka ovat ehdottaneet keskusteluapua ja muuten asioiden läpikäymistä, ovat oikeassa. Usein ihmisen elämässä on niin, että monta asiaa tuppaa purkautumaan yhtä aikaa ja silloin möykky on aika iso. 

Kiitos, juuri tällainen olo nyt on. Ei pinnalla ihan koko ajan, mutta jossain mielessä siellä taustalla kuitenkin.

Ap

Onko lisää neuvoja tai ajatuksia tästä? Myös omakohtaisista kokemuksista aiheeseen liittyen kuulisin mielelläni.

Ap