Kerro elämästäsi hyväosainen

Elämäni on aika tavallista. Lapset ovat jo aikuisia, mutta ei ole vielä lapsenlapsia. Vanhempani ovat edelleen elossa ja ikäänsä nähden hyväkuntoisia. Mulla on läheiset välit siskooni ja hänen lapsiinsa perheineen. Mulla on myös muutama hyvä ystävä sekä useampia kivoja kavereita. Hyvä työpaikka, etätyö. Olen asunut samassa paikassa jo yli neljännesvuosisadan ja mulla on oikein mukavat naapurit, jotka myös ovat asuneet täällä jo vuosia. Huushollista löytyy lisäksi sekarotuinen koira ja kaksi kissaa. Kaikki kolme karvakorvaa ovat nk kodinvaihtajia.

Teen arkisin töitä kuten suuri osa muistakin työikäisistä. Työmatkoihin ei mene etätyön vuoksi aikaa ja työaika on liukuva, joten aamuisin ei ole koskaan kiire. Vapaa-ajallani ulkoilen koirani kanssa, puuhastelen kotona kaikenlaista (käsitöitä, ruuanlaittoa, luen, katselen telkkaria jne). Käyn aika usein ravintolassa syömässä. Pidän viineistä, erityisesti chileläisistä ja argentiinalaisista punaviineistä. Tapaan läheisiäni ja ystäviäni. Tykkään järjestää päivällisiä, joihin kutsun koko lähisuvun mukaan. Ja tykkään olla lapsenvahtina sukulaisteni lapsille.

En oikeastaan matkustele kovin paljoa, vaikka varaa onkin. Keskimäärin yksi reissu joka kolmas  vuosi. En välitä shoppailusta, mulla on tässä iässä jo lähes kaikki, mitä loppuelämäkseni tarvitsen. Asun rivitalossa ja viihdyn kesäisin omalla pihallani. Räystään alla palkin päällä on jo vuosia ollut linnunpesä, joka yleensä on ollut talvisin tyhjillään. Viime syksynä sinne jäi kuitekin peräkammarinpojaksi mustarastas, jolle annoin nimeksi Teuvo. Noin viikko sitten huomasin, että omenapuussa istui Teuvon seurana toinen, huomattavasti hoikempi mustarastas. Annoin sille nimeksi Saimi ja ehkäpä kevään tullen pesässä on taas linnunpoikasiakin. 

Mulla on myös joitakin kroonisia elämää hankaloittavia sairauksia, mutta nyt olen ilmeisesti pääsemässä polvien tekonivelleikkaukseen. Leikkauksen ja kuntoutumisen jälkeen - jos kaikki menee hyvin - ajattelin ruveta matkustelemaan vähän enemmän. 

Olen elämääni, työhöni ja ihmissuhteisiini erittäin tyytyväinen, vaikka elämässäni ei mitään erityistä kuksusta olekaan. Tutuille, jotka tästä tunnisti, lähetän terveisiä!

Minä olen 63-vuotias sairauseläkkeelle viime kesänä jäänyt nainen.

Elämäntyöni tehnyt toisia hoitaen sairaalassa ja myös kotisairaanhoitajana. Raskas työ kävi nivelten, lähinnä sormien, ranteitten, niskan ja selän päälle niin, että sain 100% eläkkeen.

Asuin 22 vuotta Norjassa josta saan ihan mukavaa eläkettä, ja muutin sitten Tallinnaan.

Täällä minulla on hyvä pieni asunto hyvässä kaupungisosassa lähellä keskustaa ja merta.

Olen eronnut jo vuosikymmeniä sitten, ja kasvattanut kaksi lasta yksin. Poika joka on vanhempi asuu edelleen Norjassa. Oma perhe siellä. Tytär on asunut reilun 5 vuotta Tallinnassa. On avomies  ja oma koti, sekä hyvä työpaikka molemmilla. Lapsia eivät koskaan halua, vaan tytär keskittyy uraansa. Koira heillä on ja kaksi kissaa.

Minulla on tässä kaverina rescue-kissa. 

Nyt kun olen eläkkeellä pääsen paremmin matkustelemaan, ja täältä onkin erinomaiset yhteydet Eurooppaan ja pitemmällekin. Viihdyn todella hyvin. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Viileä ulkokuori kätkee lämpimän sydämen. 

Tienaan sen mitä eläkettä saan, ja pian alan saada myös Suomesta työeläkettä. ehdinhän sentään työskennellä siellä kolmisen kymmentä vuotta. Suomessa en ole käynyt vuosiin, ja nyt kun se tuossa naapurissa on olen ajatellut joskus poiketa. Asumaan en missään nimessä halua.

Katson olevani varsin hyväosainen. Minulla on ollut mielenkiintoinen elämä, ja edelleen elämänhalu on korkealla. Kukaan ei sido eikä kontrolloi. Koti on vain minun ja kissan. Pystyn hankkimaan kaikki mitä tarvitsen. Mikäs tässä on elellessä, saisipa vaan vielä monta monta vuotta lisää! Paljon on näkemättä ja kokematta.

Hei

Olen kelassa johtavassa asemassa. Kuolutus on yhteiskunta ja sosiaalitieteiden puolellelta.

Meillä on kolme kallista autoa, ja 250 m2 ok-talo merenrannalla, mieheni on komea ja rikas, meillä kaksi lasta ja koira

Olemme selvästi yläluokkaisia ja olemme pääkaupunkiseudun eliitti-piireissä

Mulla on kiva päivätyö, kiva koti, rahaa kaikkeen mitä haluan (en ole rikas mut en haluakaan paljon). Lapset 2 kpl on reippaita, fiksuja ja luovia. Mies on aika unelma, pitkä, komea ja urheilullinen, hyvä isä, hyvä ystävä. Periaatteellinen ihminen ja hyvässä työssäkin. Kaikki ollaan perusterveitä. Sekä mun että miehen vanhemmat ja sisarukset on kaikki elossa ja ollaan hyvissä väleissä vaikka vähän kauempana asuvatkin (tai ehkä siksi?). Nuorempi lapsi on pian 4, mut ehdin kuitenkin myös harrastaa. Mikäs tässä on ollessa.

Tulot ei ole järin kummoiset, mutta olen saanut ostettua niillä kaiken mitä haluan ja ylikin, koska olen taitava rahan käyttäjä. Noin kolmikymppisenä tajusin muutenkin että "pakko ostaa uusinta krääsää siksi kun kaverillakin on" ja muu pakkomielteinen kilpailu ja munanmittailu ei johda minnekään, ja feidasin tuollaiset kaverit elämästäni. Säästetyillä rahoilla en tee mitään, vaan annan niiden olla tilillä. Nautin vapaudesta ja potentiaalista enemmän kuin täyteen ahdetusta asunnosta.

Ihmissuhteita en harrasta, koska suurin osa niistä ja ihmisistä on roskaa. Ainaista mankumista ja vaatimista ja ultimaattumien heittelyä, ei kiinnosta.

Vapaa-aikani käytän älykkäiden ihmisten ajatusten lueskeluun, hyvään ruokaan, sekä luonnossa liikkumiseen usean eri urheilulajin muodossa. Olo on aika zen.

Olen kohta 50-kymppinen nainen. Molemmat lapseni ovat jo aikuisia. Itsellä hyvä päivätyö ylempänä toimihenkilönä, uudehko ok-talo ja pihassa pari  kalliimpaa autoa. Avopuolison kanssa asustelen. Lemmikkinä meillä on kissa.

Ei olla mitään hirmu varakkaita, mutta tullaan toimeen omillamme ja ollaan terveitä ja hyväkuntoisia.  Ollaan puolison kanssa sellaisia kotona viihtyviä, joten viikonloput ja yhteiset vapaat nautitaan vaan olostamme kotioloissa tai mökillä. Ulkomailla matkustellaan kerran tai pari vuodessa. Aina elämässäni ei ole ollut näin helppoa ja mukavaa, joten osaan kyllä arvostaa nykyisiä puitteita ja olosuhteita.

Elämä on hyvää ja tavallista, varmaan jonkun mielstä tylsää. Eletään tasaista arkea, ollaan paljon kotona ellei olla jossain jomman kumman töihin liittyvällä matkalla, laitetaan ruokaa, luetaan kirjoja ja mies katsoo telkkaria. Harrastan käsitöitä ja kirjallisuutta, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Lapsi on hiljattain muuttanut kotoa. Lemmikkejä ei ole, koska molempien työt vaatii liikaa matkustamista. Elämäni ainoa sitku-haave onkin, että vanhana, eläkkeellä ja leskenä -jos sellainen aika joskus tulee - aion hankkia kissan. Muuten mulla on kyllä tavoitteita ja suunnitelmia, mutta niiden eteen tehdään töitä nyt, ei joskus tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä olen työmatkalla Edinburghissa, ja koska on lauantai, ja matka on niin pitkä, että viikonloppuisin ei ole töitä, istun ja juon kahvia huoneiston ikkunalla, mukana (tietenkin omalla rahallaan) matkustava mies meni käymään ostamassa jotain aamiaisleipää. Ulkona sataa lunta ja mietin, että onko ihan liian kylmä lähteä katsomaan turisteja kaupungille.

Vierailija kirjoitti:

Tulot ei ole järin kummoiset, mutta olen saanut ostettua niillä kaiken mitä haluan ja ylikin, koska olen taitava rahan käyttäjä. Noin kolmikymppisenä tajusin muutenkin että "pakko ostaa uusinta krääsää siksi kun kaverillakin on" ja muu pakkomielteinen kilpailu ja munanmittailu ei johda minnekään, ja feidasin tuollaiset kaverit elämästäni. Säästetyillä rahoilla en tee mitään, vaan annan niiden olla tilillä. Nautin vapaudesta ja potentiaalista enemmän kuin täyteen ahdetusta asunnosta.

Ihmissuhteita en harrasta, koska suurin osa niistä ja ihmisistä on roskaa. Ainaista mankumista ja vaatimista ja ultimaattumien heittelyä, ei kiinnosta.

Vapaa-aikani käytän älykkäiden ihmisten ajatusten lueskeluun, hyvään ruokaan, sekä luonnossa liikkumiseen usean eri urheilulajin muodossa. Olo on aika zen.

Pakko kysyä, ’vapaa-aikani käytän älykkäiden ihmisten ajatusten lueskeluum’.... onko se sama kuin ’vapaa-ajallani notkun täällä vauvapalstalla muiden älykkäiden kanssa’ 😂

Up