Minä en halua kuolla koskaan :-(

Mä en haluu!

Minäkin aion elää ikuisesti. Toistaiseksi olen onnistunut siinä.

Ole ihan rauhassa, kun kuolee, ei sitä enää itse tiedä. Ohi on.

Ala Jehovan todistajaksi

Mee kattoo vaikka lastenohjelmia, jos tulis parempi mieli.

Mä taas en malta odottaa kuolemaani. Itsekin olen jo yrittänyt riistää itseltäni hengen vielä siinä onnistumatta. Muistan kun jo 12-vuotiaana toivoin kuolevani ja kuvittelin millaisen itsemurhaviestin jättäisin perheelleni.

Ihminen luotiin ikuisuusolennoksi. "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Ihminen on siis jollakin tavalla samanlainen kuin Jumala."

https://www.karikuula.com/187

"Jokainen ihminen on ikuisuusolento. Taivas ja helvetti ovat totta. Jeesus korosti erityisesti jälkimmäisen kauheutta. Hän tuli maailmaan, jottei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän (vrt. Joh. 3:16). Katoaville ponnistuksilla voimme muuttaa ihmisten ikuisuuskohtaloita."

http://mikatuovinen.net/jokaisen-kristityn-unohdettu-etuoikeus/

Niin haluaisin minäkin, mutta koska vampyyrejä ei ole olemassa pitää hyväksyä kuolevaisuutensa.

Memento Mori...

Kyllä sitä jossain vaiheessa haluaa jokainen, se on normaalia. Ihmisen mieli ja fysiikka pettää lopulta... Psyyke ei edes kestäisi ikuista elämää. Kuka sitä oikeasti edes haluaa? vain sellanen, joka ei käsitä mitä se tarkoittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen luotiin ikuisuusolennoksi. "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Ihminen on siis jollakin tavalla samanlainen kuin Jumala."

https://www.karikuula.com/187

"Jokainen ihminen on ikuisuusolento. Taivas ja helvetti ovat totta. Jeesus korosti erityisesti jälkimmäisen kauheutta. Hän tuli maailmaan, jottei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän (vrt. Joh. 3:16). Katoaville ponnistuksilla voimme muuttaa ihmisten ikuisuuskohtaloita."

http://mikatuovinen.net/jokaisen-kristityn-unohdettu-etuoikeus/

Raamatun jumala on itseasiassa saatana, paholainen, ootko ikinä ajatellut sitä. Eli oikeasti saatana/pahuus/lucifer on luonnut ihmiset koekaniineiksi, mutta ei ole voinnut luoda meitä ilman jumalallista valoa - siksi ihmisessä on hyvä ja paha, valo ja varjo. Kehomme, mielemme on saatana luomaa ja siksi väliaikainen, mutta ikuinen valo - sydämen tinoilla sijaitseva sielu on ikuinen - se on oikeastaJumalasta.

Saatana loi miehen omaksi kuvakseen ja naisen vasta jälkikäteen. Eli mies on lähempänä saatana, siksi miewhet väkivaltaisia ja alkeellisia, rikollisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen luotiin ikuisuusolennoksi. "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Ihminen on siis jollakin tavalla samanlainen kuin Jumala."

https://www.karikuula.com/187

"Jokainen ihminen on ikuisuusolento. Taivas ja helvetti ovat totta. Jeesus korosti erityisesti jälkimmäisen kauheutta. Hän tuli maailmaan, jottei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän (vrt. Joh. 3:16). Katoaville ponnistuksilla voimme muuttaa ihmisten ikuisuuskohtaloita."

http://mikatuovinen.net/jokaisen-kristityn-unohdettu-etuoikeus/

Entäs todisteet? Onko sinulla esittää mitään todisteita näiden mielipiteiden tueksi?

Urellius kirjoitti:

Kyllä sitä jossain vaiheessa haluaa jokainen, se on normaalia. Ihmisen mieli ja fysiikka pettää lopulta... Psyyke ei edes kestäisi ikuista elämää. Kuka sitä oikeasti edes haluaa? vain sellanen, joka ei käsitä mitä se tarkoittaisi. 

Joissain vampyyrifilmeissäkin kuvataan, miten ikuisuus on sietämätön. 

Ei se kuolema niin pelottavalta tunnu kun vanhenet ja sinulla alkaa olla kaikenlaisia vikoja ja kaikki ystäväsi ovat kuolleet.

Ensimmäiset 200 vuotta voisi olla hauskaa, mutta sitten alkaisi ahdistaa. Pitäisi sopeutua alati  muuttuvaan maailmaan ja nähdä rakkaiden asioiden kaatuvan ympäriltä.  

Vaikka minä pysyisin terveenäkin, niin en uskoisi enää viihtyväni 120-vuotiaana. Kaikki ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat silloin kuolleet. Kukaan ei muista millainen minä olin nuorena. Kaikkien mielestä minä olen vain se vanhus, joka olen koko heidän elämänsä ollutkin. Ei ketään kenen kanssa jakaa muistoja bensa-autoista, kouluajoista, kännykän kuorista ja kaikesta muusta tärkeästä. Sitä olisi aika yksinäinen.

Juhlista on paras poistua silloin kun ne ovat parhaimmillaan. Silloin jää hyvä muisto itselle ja muille.

Minä taas tahtoisin vanheta rapistumatta,  mikä ei tule tapahtumaan mutta ehkä jo lastenlapset saavat  nauttia siitä, sillä yhä useampi tutkija on sitä mieltä, että vanhuus on sairaus.  Olisi kiva elää 102-vuotiaaksi kolmekymppisen naamalla ja terveydellä!

Kuvittelisin kuolemisen olevan aika toivottu juttu sitten vanhana ja sairaana. Tai pelkästään sairaanakin, jos on hyvin tuskissaan. Itseänikin kuolema vuorotellen kammoksuttaa että rauhoittaa. Onhan kuolema ikuinen vapaus, mutta elämäkin on kivaa. Vielä kamalampaa on ajatella, että lapsetkin joku päivä kuolevat. Heille pystytetään hautakivi ja elämä oli siinä. Sekin tapahtuu aikanaan, siksi on erittäin tärkeää nauttia tästä hetkestä. Nyt kun vielä eletään.