Kolaroin isän auton ja hän laittoi välit poikki, kuulemma lopullisesti
Tiedän ettei hän ole koskaan varsinaisesti minua halunnutkaan vaan suostui äidin mieliksi. Lapsuudessani hän oli aina etäinen. Nuorena aikuisena, omilleni muuton jälkeen lähennyimme kuitenkin, ehkä kun emme olleet enää jatkuvasti samassa tilassa ärsyttämässä toisiamme (lue: naamani ärsytti isää)
Kävimme jopa harrastamassa yhdessä, sulkapallossa, lenkkeilemässä, kirjastossa, kahvilla. Välit isään olivat pitkään neutraalin lämpimät. Nyt hiljattain, 25-vuotiaana jouduin autokolariin. Isän auto oli siis ihan luvan kanssa minulla lainassa. Tilanne tuli ihan puskista ja vieressä ajanut auto lähti luisumaan minun kaistalleni ja isän auto kiilautui ojaan. Auto meni lunastuskuntoon. Itse selvisin jalan ja olkaluun murtumalla.
Sairaalasta päästyäni sain vihaisen puhelun isältä, kuinka voin olla niin ajattelematon idiootti, jätän tästä nyt kirosanat ja alatyyliset nimitykset pois. Huusi kuinka olen kakarasta saakka ollut vaan tiellä ja pilannut kaiken, ja että oli viettänyt aikaa kanssani vaan koska äitini oli uhannut erolla muuten. Lopetti puhelun sanoihin "Ei tarvitse tulla käymään, enää ikinä"
Tämä oli kovempi isku kuin luulin. Hänestä tuli kuitenkin minulle tärkeä ja rakas ihminen näinä vuosina kun lähennyimme. Nyt hän on valmis poistamaan minut elämästään auton, siis materian takia. En yllättyisi jos hänen ensimmäinen kysymyksensä kuultuaan kolarista olisi ollut "Onko auto kunnossa" eikä se, olenko minä edes hengissä.
En tiedä miksi kirjoitin tämän, oli pakko purkaa johonkin. Miten tilanteesta eteenpäin? Tai onko muilla vastaavia kokemuksia? Kaikki vinkit otetaan vastaan.
Kommentit (17)
Eikös vakuutus korvaa kun syy ei ollu sun
Vierailija kirjoitti:
Eikös vakuutus korvaa kun syy ei ollu sun
Kyllä, mutta tuo auto oli isälle "pyhä lehmä" ja yksilö.
ap
kerrotko tarkemmin kuinka se kolari tapahtui?
Ei ole terve ihminen sellainen joka tavaran takia uhraa oman lapsensa. Et menetä mitään jos et ole yhteydessä tuollaiseen. Elä omaa elämääsi ja jätä narsistinen isä omaan arvoonsa.
Meillä minä olen tuo äiti ja mieheni on isä. Tytön isä sanoi, minulle, että katkisee tyttöön välit loppuelämäksi, jos jatkaa seurustelua epätoivotun vävyehdokkaan kanssa. Jos olisi työn tehnyt, olisi ex-mies.!!
Tarinan opetus: Älä anna naiselle autoa lainaan
Vierailija kirjoitti:
kerrotko tarkemmin kuinka se kolari tapahtui?
En halua muistella yksityiskohtia. Näen jo nyt jatkuvasti painajaista tapahtuneesta.
ap
Mitään et kerro miksi teillä on ollut ennenkin huonot välit.
Itse ajattelen äitinä että sinun isäsi on menettänyt sinuun jo kauan sitten uskonsa ja olet lähinnä tehnyt huonoja valintoja jotka romuuttaa vanhemman ajatukset että pärjäät.
Kun riittävästi lapsi mokailee, niin vanhempi jatkuvasti pelätessään mitä "taas" tapahtuu alkaa stressaantua ja vaikka pitkään tahtoo auttaa niin siihen jää aina pelko että lapsi tekee taas jotain: sekoilee liikenteessä vaarantaen muut, ratkeaa ryyppäämään, käyttää aineita, velkaantuu yli varojen ja sitten perhe on se jota käytetään hyväksi.
Kyllä sinun pitää ostaa oma auto jos autoa haluat käyttää.
Minusta tuollainen tilanne on naurettava että auto on tärkeämpi kuin kysyä elätkö? Sinähän vastaat puhelimeen. Isä saattaa olla aluksi järkyttynyt että olet päätynyt sairaalaan, sen jälkeen tulee taas se tunne että itsesi sinne hommasit. Vaikka syy ei olisikaan sinun niin siellä sinä olet ja isäsi ennustaa ja pelkää niin käyvän. Koska et ole itse vanhempi, et tiedä mitä se pelko on kun lapsi elää omaa elämää, pitää katkaista napanuora ja toistuvasti nähdä kun lapsi vaan mokaa.
Ainoa mitä voit oikeastaan nyt tehdä on antaa aikaa isällesi. Ei auto ole tärkeämpi vaan se että hän on sinuun pettynyt. Kirjoita kirje. Hän lukee sen, ei välttämättä ota yhteyttä koska hän odottaakin että sinulla riittää "tekosyitä". Sinun pitää ymmärtää miksi isäsi on loukkaantunut sinuun. Jos sinusta yhtään mitään syytä ei ole, et ole koskaan mitään väärää tehnyt niin isäsi saattaa silloin olla mielisairas mutta silloinhan teidän välejä ei voi mikään korjata. Mutta jos selität tilannetta minkä takia olet sairaalassa niin hän rauhoittuu joskus jos yrität itse korjata välejänne vähitellen mutta pettymys tuossa on syynä. Itsesuojelu. Joskus meidän vanhempien pitää vaan vetää raja milloin oma terveys pitää huomioida. Se ettet ota vastuuta mitä teet on korventanut välejänne, lopeta selittely.
No nyt ainakin hänen todellinen karvansa paljastui. Ehkä se lähentyminen on ollut enemmän sinun toiveajatteluasi kuin todellisuutta? Toiveista luopuminen on tuskallisinta, mutta useimmiten tuollaisissa ihmissuhteissa ainoa mahdollinen keino suojella itseään.
Mäntti äijä, pysy erossa vapaaehtoisesti
No se kolarointihan on ihan vapaaehtoista. Olisit jättänyt tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole terve ihminen sellainen joka tavaran takia uhraa oman lapsensa. Et menetä mitään jos et ole yhteydessä tuollaiseen. Elä omaa elämääsi ja jätä narsistinen isä omaan arvoonsa.
Aina tää sama, ettet menetä mitään. Sä et ole joutunut varmaan menettämään isääsi?
Minun isäni todelliset karvat paljastui kaksi vuotta sitten, kun hän suuttui mieheni kommentista, mutta suuttui minulle. Kun tilannetta yritti selvittää, paljastui sellainen vyyhti tunteita ja katkeruutta, että oksat pois. Tavallaan ainahan sen olin tiennyt, että olen äitini idea ja aikaansaannos, ja kun äitini teki itsestään kykenemättömän äitiyteen (alkoholismi), isä joutui huoltajakseni.
Kyllä hän parhaansa joskus yritti, vaikka ei se hänen paras ollut edes semi-hyvää vanhemmuutta. Mutta oli se silti karua yli kolmekymppisenä viimein nähdä, miten vähän sitä merkitsee kummallekaan vanhemmistaan. Yritän olla katkeroitumatta, käyn terapiassa. Tekisi mieli lähettää siitä lasku isälle, mutta kiltisti maksan ihan itse.
Isäsi on paska, mutta miksi sun äiti on sen kanssa?