Kiellätkö lapsiasi puhumasta uskonasioista?

Koulussa tms varmaan tuputettu,

Ei niitä tarvitse bussissa puhua, kaikkien muiden kuultavana.

En. Miksi kieltäisin?

En tietenkään, ei siinä ole mitään pahaa.

Jos joku vieras lapsi juttelisi tai kyselisi uskosta niin varmaan kehoittaisin juttelemaan omille vanhemmilleen kun ei voi tietää mihin uskontoon kukakin kuuluu.

Mitä tämä lapsi siis sanoi? Kysyi mikä taivaa isä on? Vai kertoi jotain uskomuksia? 

Riippuu paljon mitä lapsi sanoo tai kysyy. Ei meillä siis suoraa asiaa kielletä, mutta eipä siitä kyllä mitään keskustellakaan.

En kieltäisi. Jos saisin lapsen, niin saisi uskoa ihan mihin haluaa tai olla uskomatta. Kunhan on hyvä ihminen eikä satuta uskonnollaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

Bussissa pieni poika alkoi yllättäen puhua äidilleen Taivaan Isästä. Äiti kielsi tiukasti poikaa enää puhumasta uskonnollisista asioista. Mitä vaarallista siinä on, jos pieni lapsi miettii myös ikuisuusasioita ja näkymätöntä maailmaa?

Mitä mieltä olet itse jos pieni poika olisi puhunut Allahista? Pitäisitkö sitä vaarallisena?

Totta kai annan! Minä olen lapsen vanhempi, en mikään ajatuspoliisi.

Lapseni  halusi  itse erota kirkosta vähän toisella kymmenellä siksi ettei  usko  moisiin satuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bussissa pieni poika alkoi yllättäen puhua äidilleen Taivaan Isästä. Äiti kielsi tiukasti poikaa enää puhumasta uskonnollisista asioista. Mitä vaarallista siinä on, jos pieni lapsi miettii myös ikuisuusasioita ja näkymätöntä maailmaa?

Mitä mieltä olet itse jos pieni poika olisi puhunut Allahista? Pitäisitkö sitä vaarallisena?

No kyllä minä keskustelisin lapseni kanssa mistä tahansa jumalasta josta lapsi keksii kysyä. Enpä nyt keksi mitä vaarallista siinä on jos lapsi on kuullut jostain Allahista ja haluaa kysyä siitä jotain.

Kiellän, rankaisuksen uhalla.

Hyvähän se on, että lapsi on kiinnostunut ja haluaa jutella aikuisen kanssa. Lapselle voi hyvin kertoa, että ihmiset ajattelevat tästä asiasta eri tavoin, toiset noin ja toiset näin. 

Ihmettelisin, mistä on tuollaista puppua kuullut. Olen kieltänyt päiväkodissa puhumasta mitään näistä asioista lapselle ja kertonut hänelle, että ne ovat vain satuja joihin jotkut aikuisetkin uskoo, vähän kuin joulupukki ja hammaskeiju. Olen myös kertonut, että ennen jumalilla selitettiin erilaisia tapahtumia, koska tiede ei ollut kehittynyt ja ajatus Jumalasta tuntui sen ajan ihmisistä luontevalta.

Ekan kerran oma lapsi kuuli Jumalasta koulussa ekalla luokalla, hyvin säästynyt siihen asti.

Minusta on sairasta kieltää lapselta usko. Montaa esim. perheenjäsenen kuolemaa surevaa lasta auttaa ihan oikeasti ajatus, että voi jutella kuolleelle sisarukselle tai vanhemmalle, tai että kuollut sisarus tai vanhempi näkee tuolta jostain hänen elämänsä huippuhetket. Montaa tuollainen lohduttaa enemmän kuin äidin sanat "ei pikkuveli enää tunne mitään tuskaa kun häntä ei yksinkertaisesti ole olemassa xD muistot kyllä elää siihen asti kunnes sinäkin kuolet ja sinusta ei jää mitään jäljelle :D"

En väitä, että lapselle pitäisi tuputtaa uskoa, tai puhua sellaisten asioiden puolesta, joihin ei itse usko, mutta sairasta suuttua niille, jotka mainitsevat lapselle jotain hengenasioihin liittyvää. Ei kaikki sellainen puhe oli tuputusta tai aivopesua. Keneltä on pois, jos lapsi ajattelee vaikkapa kuolleen isän kuulevan hänen hyvänyöntoivotuksensa?

Ihan hölmöä kieltää uskonnoista puhuminen ja asioiden pohtiminen. Omat lapset joskus kyselevät ja jutellaan hyvässä hengessä. Kerron mitä mieltä itse olen, ja mihin uskon tai en usko, ja sitten kerron että joku toinen voi uskoa eri tavalla. Sen olen myös sanonut, että mielestäni uskonnot eivät ole lasten juttuja, tarkoittaen siis sitä, että jokaisen tulisi saada itse päättää mihin haluaa uskoa, ja sen päätöksen voi lopullisesti tehdä vasta aikuisena. On hölmöä "pakkoliittää" pikkuvauva johonkin uskontoon. Meillä puhutaan siis avoimesti, ei kauhistella tai kaunistella mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sairasta kieltää lapselta usko. Montaa esim. perheenjäsenen kuolemaa surevaa lasta auttaa ihan oikeasti ajatus, että voi jutella kuolleelle sisarukselle tai vanhemmalle, tai että kuollut sisarus tai vanhempi näkee tuolta jostain hänen elämänsä huippuhetket. Montaa tuollainen lohduttaa enemmän kuin äidin sanat "ei pikkuveli enää tunne mitään tuskaa kun häntä ei yksinkertaisesti ole olemassa xD muistot kyllä elää siihen asti kunnes sinäkin kuolet ja sinusta ei jää mitään jäljelle :D"

En väitä, että lapselle pitäisi tuputtaa uskoa, tai puhua sellaisten asioiden puolesta, joihin ei itse usko, mutta sairasta suuttua niille, jotka mainitsevat lapselle jotain hengenasioihin liittyvää. Ei kaikki sellainen puhe oli tuputusta tai aivopesua. Keneltä on pois, jos lapsi ajattelee vaikkapa kuolleen isän kuulevan hänen hyvänyöntoivotuksensa?

Eihän tuon tarvitse välttämättä liittyä mihinkään uskontoon. Aikuinen tai lapsi voi uskoa tuollaisen olevan mahdollista ihan ilman mitään uskontoja. Mielestäni on kuitenkin väärin valehdella lapselle. Asiat voidaan kertoa pienellekin lapselle ihan totuudenmukaisesti, ei tarvitse pelotella ja kauhistella kuolemaa.

Tottakai lapselle täytyy kertoa, erityisesti jos tämä kysyy. Miksi ihmeessä ei voisi eri uskonnoista puhua? Kerrot lapselle että on olemassa monia eri uskontoja, joissa ihmiset uskovat että olemassa on erilaisia jumalia ym. Naapurin Pekka uskoo Allahiin, mummi taas on vannoutunut Buddhalainen ja minä eli äitisi ei usko mihinkään jumaliin. Mielestäni on tärkeää kertoa että on olemassa paljon erilaisuutta, eikä mitään niistä tarvitse pelätä. Ja itse toki kerron oman näkemykseni mukaisesti että kaikki uskonnot ovat ihmisten keksimiä "satuja" (anteeksi, en keksinyt parempaa ilmaisua). Näihin satuihin saa uskoa, siinä ei ole mitään pahaa. Tärkeintä on että lapselle/ihmiselle muodostuu käsitys moraalista, empatiasta ja että oppii hyväksymään erilaisuutta ja elämään tässä maailmassa muiden kanssa sovussa.