Onko teillä ystäviä, joihin olette olleet rakastuneita?

Nuoruuden rakkaus alkoi ystävyydestä, niin kuin monilla.

Siitä ei tullut sen kummempaa vaikean elämäntilanteeni takia. Oli myös muita juttuja, kuten miehen masennus.

Sittemmin välit korjaantuivat, nykyään nähdään joskus vanhoina kavereina mutta pohjalla on pisara kaipuuta.

Olen ollut kahden kaverini rakkauden kohteena, lasketaanko sitä vai pitääkö olla vastarakkautta?

Molemmat ovat ilmaisseet rakkautensa, mutta minä olin aina ystävälinjalla ja onnistuinkin hoitamaan asiat niin, että olemme säilyneet ystävinä, toisen kanssa kohta 22 vuotta ja toisen kanssa 17 vuotta. Heillä on omat perheensä jo, mutta vieläkin pidetään yhteyttä ja nähdään toisinaan. Vaimot eivät koe minua uhkana, vaikka tietävät miestensä vanhoista tunteista minua kohtaan, sillä he ymmärtävät, että jotain olisi tehty jo ajat sitten, jos olisi tapahtunut.

On.  Tosin, katkaisin välit, kun en kestänyt enää näitä tunteitani. Tosin yritin mahdollisimman pehmeästi ja kasvotusten kertoa, miksi en voi olla enää tekemisissä hänen kanssaan.

Joo, en kertonut. Nyttemmin tunteet ovat hiipuneet, mutta ajoittain oli tuskaistakin. Olemme ystäviä edelleen, en tiedä oliko hänellä koskaan mitään aavistusta tunteistani.

Enpä ole koskaan ollut ystävään rakastunut/ihastunut, vaikka olenkin lesbo... joihinkin etäisempiin kavereihin/kaverinkavereihin on joskus ollut jotain ohimenevää ihastusta.

Nuorena (n. 15-20 v.) olin monta vuotta ihastunut parhaaseen ystävääni. Molemmat olemme siis naisia. Hän oli ensirakkauteni, se oli ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Koska olimme parhaita ystäviä ja kävimme samaa koulua, sain viettää paljon aikaa hänen lähellään. Lukiossa hän kertoi ihastuksestaan erästä poikaa kohtaan ja minä olin hirveän mustasukkainen. Muistan kuinka oli vaikea keskittyä matematiikan kokeessa kun tämä poika istui edessäni.

Vaikka välillä elättelin toiveita että ystäväni tuntisi samoin minua kohtaan, taisin aina syvällä sisimmässäni tietää etteivät romanttiset tunteet olleet molemminpuolisia. En koskaan kertonut tunteistani suoraan, joskin välillä tuntui että olin niin ilmiselvästi ihastunut että pakkohan hänen oli huomata. :) En vieläkään ole ihan varma tietääkö hän olleensa ensirakkauteni. (Romanttiset tunteet häntä kohtaan loppuivat kun ihastuin ensimmäiseen poikaystävääni 20-v.) Olemme edelleen parhaita ystäviä. Olen ihan tyytyväinen että jäimme "vain" ystäviksi, sillä ystävyytemme toimii mahtavasti. Välillämme on erityinen yhteys. Voin vieläkin ymmärtää, miksi olin rakastunut häneen, mutta nykyään rakastan häntä vain ystävänä.