Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla aikuisiällä ystävystytään?
18.02.2018 |
Minulla oli lapsena ystäviä, mutta sitten teini-iässä jäin yksin. Kehityin ehkä vähän muita myöhässä henkisesti, sillä leikin vielä pitkään eikä meikkaaminen tai ulkonäkö ylipäänsä kiinnostanut minua. Ehkä osittain tämän vuoksi sosiaaliset taitoni eivät ole kehittyneet tarpeeksi. Ongelmani siis on, etten yhä aikuisiälläkään onnistu luomaan ystävyyssuhteita. Minua jotenkin ärsyttää se, että työpaikalta moni sitoo suhteita ja huomaan heidän viettävän aikaa yhdessä vapaa-aikanakin. Mutta itse jään aina näiden suhteiden ulkopuolelle. Yritän olla ystävällinen, mutta en ehkä vain osaa jotenkin viedä ihmissuhteita siihen suuntaan, että ystävystyminen olisi mahdollista. Tähän ei tietenkään auta yhtään sekään, että olen luonteeltani muita ujompi ja esim. töissä en osaa rentoutua vaan pidän yllä vakavaa työminääni. Koen, etten voi tuoda esille vapaa-ajan itseäni, koska pelkään, että vitsini tai mielipiteeni saattaisivat loukata muita.
Miten ihmeessä onnistuisin löytämään ystäviä? Millä tavalla te luotte ystävyyssuhteita? Mikä syy teillä on siihen, ettei kaikkien kanssa ystävyys syty, mutta sitten osan kanssa syttyy? Etäännyttekö tahallisesti sellaisista oudommista ihmisistä, etteivät he luule, että olet heidän kaveri?
Kommentit (8)
Olen onnekkaasti saanut aikuisiällä, siis reilusti yli 30:nä uusia ystäviä uudesta kaupungista. Ei niitä kymmeniä ole, mutta muutama tärkeä. Toki miehen kautta tutustunut myös ihan kivoihin tyyppeihin. Mutta parhaat löytyivät ihan netistä uusia ystäviä hakemalla - kirjoitellessa huomaa kenen kanssa klikkaa. Lisäksi lähdin mukaan hyväntekeväisyys hommiin ja sieltähän sitä sielunkumppaneita löytyi. Töitä olen vaihtanut muutaman kerran ja ne tärkeimmät jäänyt mukaan.
Mutta täytyy sanoa että jos sinkkuutuisin niin yksinäistä voisi tulla. Ei näitä ystäviä kuitenkaan viikottain näe.. Joten uudet ystävät olisi edelleen tervetulleita. En osaa oikein sanoa miten niistä työkavereista tulee niitä kenen kanssa nähdään vapaa-ajallakin, itse olen aika hidas ehdottelemaan mitään kun myös hieman epävarma itsestäni monesti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastusten kautta. Jos olet ujompi ja sosiaaliset taitosi ovat huonot, kannattaa etsiä ystäviä nörttiharrastusten parista.
On totta että jos pidät yllä jotain epäaitoa roolia niin kukaan tuskin kiinnostuu sinusta. Ystävystyminen alkaa yleensä siitä että yhdessä innostutaan jostain asiasta ja jaetaan yhteisiä kivoja kokemuksia. Hyvä tapa aloittaa lähentyminen jonkun kanssa on pyytää hänet lounaalle.
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten kautta. Jos olet ujompi ja sosiaaliset taitosi ovat huonot, kannattaa etsiä ystäviä nörttiharrastusten parista.
On totta että jos pidät yllä jotain epäaitoa roolia niin kukaan tuskin kiinnostuu sinusta. Ystävystyminen alkaa yleensä siitä että yhdessä innostutaan jostain asiasta ja jaetaan yhteisiä kivoja kokemuksia. Hyvä tapa aloittaa lähentyminen jonkun kanssa on pyytää hänet lounaalle.
Muuten samaa mieltä paitsi tuosta nörttiharrastuksesra. Ei kannata harrastaa mitään sen takia että saisi vain kavereita sieltä. Pitää olla myös aidosti kiinnostunut siitä harrastuksesta että on luonteva kommunikoidessaan muitten asiasta kiinnostuneiden kanssa. Eikä kaikki nörtit ole mitään sosiaalisesti kömpelöitä :) kuten ei kaikki showtanssin harrastajatkaan ole välttämättä ulospäinsuuntautuneita.
Tärkeintä on tehdä jotain mistä tykkää ja kavereita tulee jos tulee. Kaikkien kanssa ei klikkaa vaikka olisi ihan samat kiinnostuksen kohteet.
Mulla kans sama ongelma. Kavereita kyllä on mutta ovat muuttaneet muualle ja tosi harvoin saa järjestettyä että nähdään. Asun pikkukaupungissa jossa ihmiset tosi sisäänpäinkääntyneitä. Mulla on puoliso ja kaksi lasta, mut oon todella yksinäinen koska parisuhde on hajoamassa että ei hyvältä näytä mun tulevaisuus. Puolisollani oli sama tilanne muutama vuosi sitten mut on saanu uusia ystäviä kun on tosi sosiaalinen ja herttainen nuori nainen. Mulla kaveritilanne oli silloin vielä toinen. Että monella se tuntuu olevan tää vaihe elämässä.
M36
Mulla myöskin ne muutamat kaverit joita on, asuvat niin kaukana ettei pystytä tavata kuin pari kertaa vuodessa. Nykyisestä kotikaupungista olen yrittänyt etsiä ystäviä erilaisista harrastuksista, mutta tuntuu että ihmiset menevät niihin jo valmiiksi kavereiden kanssa tai sitten eivät ole kiinnostuneita tutustumaan uusiin ihmisiin vaan haluavat nimenomaan vaan harrastaa. Oon myös liittynyt paikalliseen kaverien etsimisryhmään facessa, mutta se on ihan kuollut, joten ei löydy seuraa sitäkään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myöskin ne muutamat kaverit joita on, asuvat niin kaukana ettei pystytä tavata kuin pari kertaa vuodessa. Nykyisestä kotikaupungista olen yrittänyt etsiä ystäviä erilaisista harrastuksista, mutta tuntuu että ihmiset menevät niihin jo valmiiksi kavereiden kanssa tai sitten eivät ole kiinnostuneita tutustumaan uusiin ihmisiin vaan haluavat nimenomaan vaan harrastaa. Oon myös liittynyt paikalliseen kaverien etsimisryhmään facessa, mutta se on ihan kuollut, joten ei löydy seuraa sitäkään kautta.
Kai tätäkin kautta voisi koittaa sopia "kaveritreffejä"? Kun kerran moni on tunnustanut tarvetta uusille ystäville olevan.
Missä päin teitä on, suunnilleen minkä sukupuolista ja ikäistä ystävää etsitte?
Luulen että tosi ystävälliset ja kohteliaat ihmiset ystävystyy (halutessaan) useammin kuin ne jotka ei oo niin ystävällisiä.
Itse haluaisin myös uusia ystäviä koska vanhojen kanssa olen kasvanut erilleen. Syynä on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Osa jäi vain kun ainut yhdistävä tekijä oli että nähtiin bilettämässä ja itseäni se ei kiinnostanut enää. Kavereita saa parhaiten kun on jokin yhteinen harrastus. Minulla on vähän hankala juttu kun olennoikeasti kiinnostunut tekemään ja kokeilemaan eri juttuja mutta minulla ei ole mitään yhtä ydin kiinnostuksen kohdetta. Harrastan eri liikuntalajeja mutta mikään ei ole vienyt sydäntäni. Olen huomannut että harrastus ryhmissä he jotka ovat intohimoisempia ja tavoitteellisia harrastuksen suhteen ystävystyvät paremmin koska siitä on hyötyä molemmille ja saavat paremman keskustelu yhteyden. Itselleni kaikki harrastukseni ovat vain mukavaa ajan vietettyä mutta en tavoittele mitään kilpatason tai ammattitason osaamista.
Neuvoni on löytää juttu, harrastus tai jokin tavoite josta voit puhua intohimoisesti jonkun saman henkisen kanssa. Kun teet jotain mitä rakastat ja osaat jakaa siitä tietoa ja omaat kokemusta niin samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa väkisinkin ystävystyy.
Minulla on käynyt töissä esimerkiksi niin että juttelin kollegan kanssa yhteisestä harrastuksesta mutta hänellä se oli 8 kertaa viikossa juttu kun taas itselläni 2 kertaa viikossa. Vaikka puhuttiin samasta asiasta niin emme silti olleet oikein samalla aaltopituudella kun hänellä oli tavoitteena kisat ja itselleni se juttu oli vain mukava harrastus. Ehkä jos olisin ollut kilpatasolla niin olisimme päässeet keskustelussa syvemmälle ja päätyneet vaikka yhdessä harrastamaan ja sitä kautta ystävystymään. Itseäni ne kisat ei oikein kiinnostanut, eikä häntä kiinnostanut aloittelijan jutut kun en kaikkia hänen käyttämiään lajiin liittyviä termejä edes tiennyt.