Meillä olisi vähän kerrottavaa

Minä askartelin tärkeimmile sukulaisille (=tuleville isovanhemmille) kortit, kera ultrakuvan. En tykkää kertoa tollasia asioita päin naamaa ja ainakin saivat vähän sulattelu aikaa.



Vaikkakaan ei ollut kivaa kun järkyttynyt tuleva mummo soitti ekaa odotellessa neljältä aamuyöllä "sulateltuaan"....

Ensinnä en ymmärrä mitä sulateltavaa tuossa asiassa kenelläkään ulkpuolisella on? Tietty jos jostain teineistä kyse.

Heti ollaan kerrottu x4. Eipä ole kukaan koskaan asiaa sultellut, miksi olisi pitänyt?

Oi niitä aikoja..

Suunnittelimme kertomisjärjestyksen tarkasti ettei kukaan ehtisi levittämään tietoa niille, joille haluamme kertoa. Miehen suku kuuli kerralla. Ukko vain paukautti, että me saadaan vauva.

Itse vanhemmillani ollessamme äitini sanoi jotain 'te kaksi' ja minä vain korjasin: 'kolme'.. Siinä leuka loksahti kun äitini hämmentyi, vaikka oli jo viiden lapsen mummu. Kai minä nuorimpana lapsina olin vielä äidin vauva, vaikka ikää oli 23. Heh.. ei enää jännittäisi niin rutosti, jos toisen tekisi!

Muisteltiin anopin kanssa kahvilla sitä kun hän kysyi ystävältäni onko hän raskaana,vaikka ei ollut.Anoppi oli kovin nolona tilanteesta,jolloin heitin perään "etkä sitten huomannut että minä olen".Hämmästys oli valtava!Ei todellakaan ollut huomannut,vaikka tapaamme päivittäin.Kerroimme raskaudesta vasta rv.15 jälkeen.