Kahdet potkut ja yksi tyrmäys - olenko kelvoton työntekijä?

Olen suhteellisen nuorella iällä saanut jo kahdet potkut. Molemmat johtuivat siitä, että mokailin töissä ja en kuulema sovellu alalle. Alat olivat hyvin erilaisia, mutta kumpaankaan ei vaadittu työkokemusta. En ilmeisesti oppinut tarpeeksi nopeasti. Luonteeltani olen hyvin hymyilevä, iloinen ja avoin aspa, mutta silti tuli yhdenlaisesta aspatyöstä fudut lyhyen työsuhteen jälkeen. No, sitten olen kerryttänyt työkokemusta toiselta aspan alalta useamman vuoden, mutta kun kysyin tutulta työpaikalta pääsisinkö takaisin töihin kun heillä on työpaikka auki, paikan uusi johtaja kieltäytyi ottamasta minua töihin. Syytä ei suostunut kertomaan. Selvää on, etten ollut täydellinen työntekijä (kukapa olisi) mutta hoidin aina hommani, en lähtenyt jauhamaan paskaa muista työntekijöistä, olin asiakkaille miellyttävä ja tulin töihin kun pyydettiin. Kieltämättä käy itsetunnon päälle se, että vaikka olen kuvitellut aina tekeväni parhaani (no, niitä huonoja päiviä lukuunottamatta) ja parantanut työn jälkeä jos siitä on tullut palautetta, en ole niin hyvä työntekijä että minut otettaisiin takaisin töihin. Koska tottahan tämä uusi pomo on kysynyt alaisilta millainen työntekijä olin. Ilmeisesti niin huono että kouluttavat mieluummin uuden? Koetin kysellä syytä, koska työtodistukseni oli hyvä eikä edellinen pomo antanut ymmärtää että olisin ihan paska työntekijä. Mutta ilmeisesti tämä maailma toimii niin, että pomo ei viitsi sanoa päin naamaa että olet huono, vaan haukkuu sitten selän takana.

Olen ehtinyt miettiä potkujeni syitä pitkään, ja tämä viimeisin tyrmäys tuli todennäköisesti siitä etten ollut tarpeeksi räväkkä niitä ikävämpiä asiakkaita kohtaan enkä uskaltanut astua heidän varpailleen. Kaikki paitsi yksi työntekijöistä olivat kuitenkin samanlaisia ujoja tapauksia kuin minäkin. Sellaiseksiko tässä pitää sitten muuttua? Kivaksi kivoille ja ikäväksi ikäville asiakkaille? Olen aiemmin antanut poliisien hoitaa ikävät asiakkaat niin kuin protokolla sanoo, mutta jos sitä ei arvosteta... No jos seuraavan työpaikan samalta alalta saan, niin sitä taatusti kokeilen.

Jos olisi varaa terapiaan niin menisin taatusti selostamaan koko työurani ja antaisin hänen muodostaa mielipiteensä: olenko vaan ihan huono työntekijä ja enkö ymmärrä, miten työmaailma toimii? Näin nuorena ja yritteliäänä tapauksena ei luulisi saaneensa yksiäkään fuduja, mutta tässä sitä ollaan. Ps. Vituttaa.