Miten uskallan päästää taiteellisen minän esiin?

Alat vaan taiteilemaan. Sitten laitat juttuja nettiin. Voit silti olla siisti matemaatikko töissä.

Mä luulen, että se pitää vaan tehdä. Olen itse myös ujo ja kamppailen saman asian kanssa.

Olen alkanut äänittää laulamistani ja videoida sitä. Heti kun olen hieman tyytyväisempi tulokseen, niin voin lähetellä niitä jonnekin (tuntemattomille ensin). Olen myös hakeutunut laulun opetukseen, niin saan suoraa palautetta - tarvitsen sekä kritiikkiä että rohkaisua. Muuten en ole toisten kanssa hyvin töitä tekevä, vaan parempi yksin, ellei tietysti löytyisi joku tosi sopiva. Ensimmäinen kokeilemani laulunopettaja oli liian eri linjoilla kanssani (olen aika paljon perehtynyt asioihin youtuben kautta niin tiedän vähän, mitä haluan), joten etsintä jatkuu yhä.

Mutta mun mielestä sun kannattaisi myös valita jokin taiteen ala, johon keskityt erityisesti, koska et millään ehdi tehdä kaikkea. Mikä noista luettelemistasi on sellainen, mistä kaikkein vähiten mieluiten luovut? Vastaa nopeasti. Valitse se.

Sullahan on asiat hyvin, jos olet suorittava, siisti ja matemaattinen lisäksi. Säntillinen ominaisuus on plussaa taiteilijalle.

Sinun pitää vain hyväksyä se että epäonnistumisia tulee ja suurin osa teoksista tulee olemaan merkityksettömiä.

On parempi olla siisti, analyyttinen ja matemaattinen kuin joku hihhuloiva taiteellinen, älä päästä sitä esiin. ;D

Olet kyllä surkea, pelkäät ihan oikein. Surkeudesta pääsee eroon treenillä. Taiteilu ei eroa mitenkään auton korjaamisesta, juoksun treenaamisesta tai vaikka matematiikan opettelusta. Tuloksia tulee vain harjoittelemalla, lahjakkuusajattelu kannattaa unohtaa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

On parempi olla siisti, analyyttinen ja matemaattinen kuin joku hihhuloiva taiteellinen, älä päästä sitä esiin. ;D

Jordan Peterson sanoo, että jos taiteellinen ihminen ei saa olla taiteellinen, hän kuolee

No kun en ole säntillinen oikeasti. Asuntoni on kaaos, sekaisin kahvikuppeja, kirjoja ja vaatteita. Ulkoisesti näytän huolitellulta ja työt hoidan hyvin. Ulkonäkö ei kuitenkaan tunnu omalta näin.

Tärkeintä on laulaminen ja lukeminen. Laulan jatkuvasti, tunteja. Se on rakkaus joka on ollut lapsesta asti. Keksin sanoja, soitan pianoa (huonohkosti) ja laulan. Pelottaa, että olen keskinkertainen tai huono.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No kun en ole säntillinen oikeasti. Asuntoni on kaaos, sekaisin kahvikuppeja, kirjoja ja vaatteita. Ulkoisesti näytän huolitellulta ja työt hoidan hyvin. Ulkonäkö ei kuitenkaan tunnu omalta näin.

Tärkeintä on laulaminen ja lukeminen. Laulan jatkuvasti, tunteja. Se on rakkaus joka on ollut lapsesta asti. Keksin sanoja, soitan pianoa (huonohkosti) ja laulan. Pelottaa, että olen keskinkertainen tai huono.

Ap

Mikä siinä pelottaa? Jos olet tunneilla käynyt, niin mitä opettajasi sanoo?

Sää oot renesanssi ihminen. Taide ja matematiikka on yksi ja sama juttu. Sulle.

Vierailija kirjoitti:

No kun en ole säntillinen oikeasti. Asuntoni on kaaos, sekaisin kahvikuppeja, kirjoja ja vaatteita. Ulkoisesti näytän huolitellulta ja työt hoidan hyvin. Ulkonäkö ei kuitenkaan tunnu omalta näin.

Tärkeintä on laulaminen ja lukeminen. Laulan jatkuvasti, tunteja. Se on rakkaus joka on ollut lapsesta asti. Keksin sanoja, soitan pianoa (huonohkosti) ja laulan. Pelottaa, että olen keskinkertainen tai huono.

Ap

Mitä väliä sillä on oletko keskinkertainen tai huono? Jos nautit siitä mitä teet, eikö se riitä?

Kysy taiteilijalta. Nyt olisi mahdollisuus kysyä mitä tahansa, mutta ei mitään noin ympäripyöreää kuin aloituksessa tai no...

...ei ole mitään erillistä taiteellista puolta. Mä en ymmärrä miksi ihmiset lähtökohtaisesti lohkoo itsensä tällaisiin "puoliin"? Taiteen tekeminen edellyttää kokonaisvaltaista asennoitumista. Se jos olet matemaattinen ei tosiasiallisesti sulje mitään pois. Erittäin monilla taiteen aloilla avaruudellinen hahmotuskyky on pelkkää plussaa.

Kysy jotain. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiisi!

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan olen uraa suorittava, matemaattinen ja siisti. Sisäinen taitelija haluaisi tulla esiin, mutta pelkään että olen surkea.

Miten se tehdään?

Taide ja itseilmaisu ei ole kilpailu. Vaikka joku Idols ja muut sitä koittavatkin ihmisille tuputtaa.

Ehei, älä huoli. Anna vaan palaa. Maalaa, piirrä, laula, soita. Uppoudu hyvän musiikin pauloihin ja jämähdä taideteoksen eteen. Jos joku siitä sulle urputtaa ja sanoo sua huonoksi, niin älä välitä, äläkä alennu hänen tasolleen. Sellainen vain kertoo enemmän muista kuin sinusta.

Mitä sä haluat oikein todella? Ainakin itselläni iso osa taiteellisessa työskentelyssäni on kytköksissä haluun. Ja vapaus toinen. Janoan vapautta, tilaa, aikaa ja avaruutta. Vuosien uurastus takana ja tuloksia toki myös.

Sun tulee tunnistaa itsessäsi asioita. Mikä sun motiivi on? Siis joku muu kuin "taiteellisen puolen löytäminen". Konkretiaa!

T. Taiteilija

Viime aikoina olen oppinut, että se mitä joku sanoo, ei tarkoita paljon mitään. Miettikää kuinka taitamattomat artistit ovat kuuluisia ja kuinka monta lahjakasta jää huomaamatta. Mitä erilaisemmilla ihmisillä on faneja ja vihaajia. Klisee, mutta kannattaa vaan tehdä sitä omaa juttuaan. Joku sopiva kanava sille, niin oikea yleisö löytyy.

Pelkäät olevasi huono... ekana sun tuleekin ajatella asiaa puhtaasti taitona. Ja alkaa opiskella laulua. Hommaat itsesi lauluopintoihin ja alat opiskella teoriaa. Siinä se. Muu tulee sen myötä.

Haluaisin irtisanoutua työstäni, ja elää haluamallani tavalla. Ottaa riskin.

Tyhjentää valoisimman huoneen vaan maalaamiselle. Vapauden valvoa öisin, ja herätä aamupäivällä.

En pysty enää nykyiseen elämääni, tuntuu että vain suoritan. Olen väsynyt pelkästään jo tähän vuorokausirytmiin.

Haluaisin eniten laulaa ja panostaa siihen.

Pelkään reaktiota.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin irtisanoutua työstäni, ja elää haluamallani tavalla. Ottaa riskin.

Tyhjentää valoisimman huoneen vaan maalaamiselle. Vapauden valvoa öisin, ja herätä aamupäivällä.

En pysty enää nykyiseen elämääni, tuntuu että vain suoritan. Olen väsynyt pelkästään jo tähän vuorokausirytmiin.

Haluaisin eniten laulaa ja panostaa siihen.

Pelkään reaktiota.

Ap

Miekenkiintoista. Mä elän noin, en suoranaisesti yksi yhteen, mutta elän pelkästään taiteelle. Olen vapaa päättämään omat tekemiseni ja rakastan elämääni. Tie on ollut pitkä ja kivinen sisältäen henkisesti raskaat taideopinnot ja elämisen jatkuvassa epävarmuudessa. En ole turvallisuushakuinen, joten ehkä juuri siksi tämä sopii minulle.

Mitä jos sä ihan ensiksi hakisit johonkin taidekouluun? Jos asut pks:lla niin esim. Taidekoulu Maahan tai Pekka Halosen akatemiaan. Menet johonkin tämäntyyliseen oppilaitokseen, otat opintovapaata sitä varten ja kokeilet sitä kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On parempi olla siisti, analyyttinen ja matemaattinen kuin joku hihhuloiva taiteellinen, älä päästä sitä esiin. ;D

Jordan Peterson sanoo, että jos taiteellinen ihminen ei saa olla taiteellinen, hän kuolee

Kukaan ei tosin siihen ole tiettävästi kuollut.

Täällä kanssa samoja ajatuksia pohtiva. Haluaisin ateljeen jossa olisi ja voisi tehdä kaikkea