Kumma homma! Olen päässyt koko elämää piinaavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta eroon vihdoinkin :0!

Mulla on todettu lievä asperger ja ahdistuneisuushäiriö. Uskon, että mulla on myls sosiaalisten tilanteiden pelko, koska tunnistan sen kyllä ilman diagnooseitakin..
Lapsuudessa en jännittänyt tilanteita, mutta jotenkin teini-iässä aloin pelätä melkeinpä kaikkia sos.tilanteita..

Minua jännitti mennä kauppaan ostoksille, pelkäsin myös bussilla matkustamista, välttelin ihmisiä esittämällä etten huomaa heitä, ettei vain tarvitse mennä puhumaan heille, pelkäsin oikeastaan ihan kaikkea.. koulun ruokailuun meno jännitti ja pelkäsin jopa nimen huutoa tunnilla!
Muistan aina, kun opettaja sanoi että otetaanpas nimenhuuto ja katsotaan ketä on paikalla. Mulla rupesi sydän jyskyttämään välittömästi tuon jälkeen..

Julkisilla liikkuessa en oikeastaan pelännyt niinkään vieraita vaan sitä, että joku tuttu näkee minut ja vaikutan jotenkin pelokkaalta tms... pelkäsin myös että joudun puhumaan jollekin..
Pelko alkoi teini-iässä ja jotenkin se kaikki johtui mokaamasisen pelosta..
Luulin, että kaikki ihmiset ovat ilkeitä ja arvostelevia.
Tuollaista jatkunut jo vuosia, mutta yhtäkkiä tänä vuonna jouduin käymään useamman kerran kaupunkimme kauppakeskuksessa..
Aluksi olin ihan paniikissa. Arvasin, että ooen ahdistuneen oloinen ja näköinen ja se pahensi asiaa..

Jotenkin kertatoisensa jälkeen se ei enää tuntunutkaan niin pahalta ja nyt olen huomannu että en enää jännitä normitilanteita..

Tosi outoa, mutta minua ei jännitä ihmisten kanssa puhuminen eikä töissäkäynti..

Yhtäkkiä kaikki on ruvennut sujumaan :D
Alanko päästä tästä vihdoinkin eroon :D?