Nöyristelevä ihminen

Luulisin että nöyristelyllä ja mielistelyllä on eroa.. Mielistely on kaiketi "ovelampaa", ikäänkuin taktikoivaa käytöstä oman edun ajamiseksi.

Jos täytyy kuvailla nöyristelevää henkilöä niin nämä tulee mieleen: pyytelee anteeksi, ei ota reippaasti omaa "tilaansa" ihmisten kanssa ollessaan, on samaa mieltä muiden kanssa, tekee helposti mitä pyydetään, luonteeltaan kenties kiltti.

Ei se varmaankaan iljettävää ole, mutta mutta. Tunnen muutaman henkilön jotka käyttäytyvät nöyristelevästi. He ovat oikein mukavia ja kilttejä, hyviä seuraihmisiä, MUTTA: He joutuvat hyvin herkästi kiusatuiksi tai hyväksikäytetyiksi. Heidän varpailleen astutaan todella herkästi. Ihmettelen mikseivät he muuta käytöstään vaikka selvästi kärsivät. Nöyristelevä käytös herättää pidemmän päälle toisessa jonkinlaista ärtymistä ja ärsyynnystä. Toinen näistä henkilöistä on veljeni vaimo, ja niin mukava kuin hän onkin, ja niin kilttinä kuin itseänikin pidän, niin silti huomaan miettiväni häntä usein negatiiviseen sävyyn, pidän häntä esimerkiksi avuttomana, hölmönä sekä pidemmän päälle ärsyttävänä. Kuulostaapas tuo ikävältä kun sen näin kirjoittaa, mutta niin vain on, ja epäilen että johtuu juuri tuosta nöyristelevästä kiltistä luonteesta. Häntä myös kiusataan ankarasti työpaikallaan.. Hänen kanssaan on hiukan raskasta olla, koska ei ota reippaasti omaa tilaansa.

Juu elikkä ei iljettävää mutta ei varmaankaan missään nimessä kannata itse nöristellä, muuten joutuu tallotuksi.

Sitä en tiedä mistä nöyristely johtuu.. Kenties kiltti luonne yhdistettynä lapsuuden vahvoihin tai oikukkaisiin vanhempiin..?

Joo kiitos vastauksesta. Rupesin miettimään tätä, kun rukouspiirissä yksi uskova sanoi, että nöyrä saa olla mutta nöyristely on iljettävää.

Niin tämä jäi päähän soimaan, ja vaikka ei minulle sitä sanonut, mutta se ei kuulostanut kovin oikealta, että sanoi näin.

Olen itse kovin rikkinäinen ollut, Jumala on kuitenkin paljon eheyttänyt ja parantanut, mutta en ole niinkuin useat muut, jotka kilpaa ovat äänessä ja jakamassa omia mielipiteitään. Vaan kuuntelen ja olen hiljaa ennemmin kuin puhun.

Vaikka olisihan mulla paljonkin sanottavaa ja kerrottavaa omasta elämästä, mutta usein vaan kuuntelen. Ja jos puhun, niin tarkkailen toisen ilmeitä ja kehonkieltä, että jos kuuntelija vaikuttaa kyllästyneeltä eikä halua kuunnella minua, niin hiljenen nopeasti.

Mietin, että vaikutankohan mä jotenkin nöyristelevältä, ja pitääkö sitten muut ihmiset mua "iljettävänä", mutta mielestäni meidän ihmisten pitäisi enemmän yrittää ymmärtää toisiamme eikä aina olla vaatimassa, että muitten pitää muuttua meidän mieleiseksi.

Minuakin henk.kohtasesti ärsyttää ihmiset jotka puhuu puhuu puhuu, eikä anna muille tilaa. Mutta noh, en sanoisi kuitenkaan muitten kuullen että se on iljettävää käytöstä. Ap

Tosta mitä Ap sanoi; että meidän täytyis ymmärtää toisiamme eikä vaatia nöyristelijää muuttumaan, niin mä taas ajattelen että nöyristelijät itse ikäänkuin "vaativat" kanssaihmisiä olemaan/muuttumaan itselleen pykälää "helläkätisemmiksi". Oon myös samoilla linjoilla ekan kommentoijan kanssa siitä, että nöyristelijän seura on raskasta. Et voi olla rennosti oma itses, vaan täytyy olla hiukan skarppina, koska toinen saattaa satuttaa itsensä kun ei yhtään tajua pitää "suojakilpeä" yllään. Suojakilvellä tarkoitan nyt tässä reipasta olemista semmoisena kuin on, ei tarvitse kiitellä ja anteeksitella turhia, ei tarvitse myötäillä muita liialla ilmeiden seurailulla. Suojakilpeä on myös se, ettei anna itsestään heikkoa kuvaa esimerkiksi paljastamalla liian herkästi tietämättömyyttään tai osaamattomuuttaan asioissa. Tietenkin se olisi hienoa että jokaista ymmärrettäisiin semmosena ku on, mutta tosiasia on että ei ymmärretä. Suurin osa, veikkaan 98 % ihmisitä pitää tätä suojakilpeä yllään, joten eikö ole uhkarohkeaa lähteä maailmaan ilman sitä? Onhan selvää että joutuu ovimatoksi ihan saman tien!! Joten olisiko viisautta hyväksyå tämä tosiasia ja ryhtyä toimimaan sen mukaisesti. Tämä toisi helpotuksen nöyristelijån elämään, ei ole mahdollista muuttaa muutakuin omaa käytöstä, ihmiset on mitä on, julmia.

Ja ei, en ole se kovaääninen kovis persoona, vaikka tekstistäni saattaisi niin päätellä. Olen hiljainen, herkkä ja vetäytyvä, mutta silti koitan käyttäytyä työpaikalla ja ystävien kesken itsevarmasti. :)

Iljettävä on hiukan omituinen sanavalinta ystävältäsi, tosin kyllä minäkin pidån nöyristelyä negatiivisena asiana. Nöyristely ja nöyrä ovat eri asioita.

Minä taas olen sellainen kuin olen, ja jos olen ulospäin kiltin ja hiljaisen ja epävarman tms oloinen ja se toista ahdistaa, niin se ei ole minun ongelmani vaan sen toisen jolla on selvittämättömiä ongelmia itsensä kanssa.

Täällä mietiskellään samoja aloittajan kanssa -sympatiat sinne siis. Joskus minulle joku sanonutkin, että ei tarvitse niin kovin nöyristellä. On alkanut mietityttämään, ärsytänkö muita kiltillä olemuksellani. Mahdollisesti, sillä koen usein minua kohdeltavan epäoikeudenmukaisesti. Sosiaaliset tilanteet arastuttavat aina vain enemmän, en tahtoisi taukohuoneeseenkaan enään mennä.

En mahda asialle mitään yrityksestä huolimatta, hankalaa on luonteensa muuttaminen toisenlaiseksi. :(

Olen usein nöyristelevä. Tuntuu ettei mulla olis oikeuttaa näyttää rumaa olemustani muille. Laskemalla pääni osoitan, että tiedän arvoni. Sillä eleellä samalla sekä pyydän anteeksi läsnäoloani että toivon ettei minua kiusattaisi/pilkattaisi. Ihmiset oli mulle ilkeämpiä silloin kun en nöyristellyt vaan esitin pelotonta. Luulen että se tulkittiin itserakkaudeksi ja mut haluttiin talloa todelliselle tasolleni.