Voiko synnytyspelkoon saada apua, jos pelko ei liity kivun pelkoon mitenkään?
Olen lukenut juttuja synnytyspelosta, ja saanut sen käsityksen, että suurin osa pelkääjistä pelkää synnytystä koska pelkää sitä kipua. Ja suurin osa avusta kohdistuu sen kivun pelon käsittelyyn ja keskusteluun kivunlievityskeinoista ja siihen, että yritetään ylipuhua pelkääjä pois sektiohaaveista. Kuulemma pelkopolillakin päätyy vain keskustelemaan sektion riskeitä jne. Olen neuvolassa jo sanonut, että olen synnytyspelkoinen, mutta koska en pelkää alatiesynnytystä sinänsä (vaan haluan synnyttää alateitse eikä sektiolla) enkä pelkää kipua, niin en ole saanut pelkooni mitään apua, vain olankohtautuksia. Onko muilla kokemuksia?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Pelkopolit yms tosiaan keskittyvät pitkälti vain sen kipupelon käsittelyyn.
Itse pelkäsin vauvan jumiin jäämistä ja sitä kautta hänen vammautumista/kuolemaa.
Pelkoni oli aiheellinen, sillä lähisukuni naisilla on olleet todella vaikeat synnytykset, ja vauvojen ulostulo on ollut vaikeaa.Tähän ei oikein tosiaan osattu sanoa mitään. Papereihin merkittiin madaltunut kynnys lähteä sektioon, mikäli alatieyrityksessä havaitaan ongelmaa.
Ja kiireelliseen sektioon mentiin, koska lapsiveden mentyä avautuminen ei edistynyt lainkaan, ja samalla vauvan vointi vatsassa alkoi huonontua. Että homma ratkesi sillä sitten itsestään.
Mutta apua en saanut mistään. Jos ihme käy ja lisää lapsia tulee, niin sovin sektion jo alkuraskaudessa.
Minulla on hieman eri pelko kuin sinulla, mutta periaatteessa vastaava. Liittyy siihen, että synnytyksessä menee jotain pieleen ja tilanne hoidetaan huonosti ja en voi itse vaikuttaa siihen mitenkään ja minulle ei selitetä mitään jne. Ja sitä sektiota en halua edes, joten minua ei auttaisi merkintä siitä että matalalla kynnyksellä sektioon, se varmaan vaan ahdistaisi lisää. Yhdelle ystävälleni kävi niin, että hän ei saanut pelkopolilta kunnollista apua, koska pelkäsi vain kontrollin menettämistä, ei kipua tai alatiesynnytystä. Hänen kohdallaan kyllä merkittiin papereihin, että synnyttäjä pelkää kontrollin menettämistä ja siksi kaikki pitää selittää tarkkaan, mutta hänen synnytyksessä meni asioita pieleen ja kukaan ei selittänyt mitään eikä kertonut vaikka hän hädissään kyseli että mikä on tilanne ja mitä suunnittelevat. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkopolit yms tosiaan keskittyvät pitkälti vain sen kipupelon käsittelyyn.
Itse pelkäsin vauvan jumiin jäämistä ja sitä kautta hänen vammautumista/kuolemaa.
Pelkoni oli aiheellinen, sillä lähisukuni naisilla on olleet todella vaikeat synnytykset, ja vauvojen ulostulo on ollut vaikeaa.Tähän ei oikein tosiaan osattu sanoa mitään. Papereihin merkittiin madaltunut kynnys lähteä sektioon, mikäli alatieyrityksessä havaitaan ongelmaa.
Ja kiireelliseen sektioon mentiin, koska lapsiveden mentyä avautuminen ei edistynyt lainkaan, ja samalla vauvan vointi vatsassa alkoi huonontua. Että homma ratkesi sillä sitten itsestään.
Mutta apua en saanut mistään. Jos ihme käy ja lisää lapsia tulee, niin sovin sektion jo alkuraskaudessa.
Minulla on hieman eri pelko kuin sinulla, mutta periaatteessa vastaava. Liittyy siihen, että synnytyksessä menee jotain pieleen ja tilanne hoidetaan huonosti ja en voi itse vaikuttaa siihen mitenkään ja minulle ei selitetä mitään jne. Ja sitä sektiota en halua edes, joten minua ei auttaisi merkintä siitä että matalalla kynnyksellä sektioon, se varmaan vaan ahdistaisi lisää. Yhdelle ystävälleni kävi niin, että hän ei saanut pelkopolilta kunnollista apua, koska pelkäsi vain kontrollin menettämistä, ei kipua tai alatiesynnytystä. Hänen kohdallaan kyllä merkittiin papereihin, että synnyttäjä pelkää kontrollin menettämistä ja siksi kaikki pitää selittää tarkkaan, mutta hänen synnytyksessä meni asioita pieleen ja kukaan ei selittänyt mitään eikä kertonut vaikka hän hädissään kyseli että mikä on tilanne ja mitä suunnittelevat. Ap.
Mulla neljännen lapsen kohdalla pelot liittyivät juuri tuohon mihin sinullakin. Nämä vielä aiempiin huonoihin kokemuksiin liittyen.
Omalta osaltani suunnitelmiin kirjattiin mm. se että silmälasejani ei saa poistaa muuten kuin hätäsektioon mentäessä, että tietty lääkäri ja kätilö eivät saa minua hoitaa missään olosuhteissa, että minua ei saa koskettaa ennen kuin pyytää luvan, että minulta on pyydettävä lupa kaikille toimenpiteille ja kanssani on keskusteltava sekä mielipidettäni on kysyttävä kaikissa tilanteissa. Näitä noudatettiin kyllä kohdallani todella kirjaimellisesti.
Toisaalta keskustelussa sovittiin että sanomalla ”nyt on hätätilanne” voi kätilö tai lääkäri ryhtyä toimimaan ripeästi ilman eri selityksiä jolloin asia on minullekin selvä että kukaan ei nyt ehdi selittää mitä tapahtuu. Sovimme myös että synnytyksen jälkeen käydään kaikki tapahtumat läpi siltä varalta että jotain olisi jäänyt epäselväksi.
Totesin pelkopolilla että minusta on surullista että joudun vaatimaan asiallista ja kunnioittavaa kohtelua pelkopolin kautta. Tämä viesti tuntuu ainakin meidän sairaalassa menneen hyvin perille ja kohtelu on sen jälkeen ollut moitteetonta kaikissa muissakin yksiköissä.
"Totesin pelkopolilla että minusta on surullista että joudun vaatimaan asiallista ja kunnioittavaa kohtelua pelkopolin kautta. "
Ja vielä ihmetellään, miksi syntyvyys laskee 👍
Pelkopolit yms tosiaan keskittyvät pitkälti vain sen kipupelon käsittelyyn.
Itse pelkäsin vauvan jumiin jäämistä ja sitä kautta hänen vammautumista/kuolemaa.
Pelkoni oli aiheellinen, sillä lähisukuni naisilla on olleet todella vaikeat synnytykset, ja vauvojen ulostulo on ollut vaikeaa.
Tähän ei oikein tosiaan osattu sanoa mitään. Papereihin merkittiin madaltunut kynnys lähteä sektioon, mikäli alatieyrityksessä havaitaan ongelmaa.
Ja kiireelliseen sektioon mentiin, koska lapsiveden mentyä avautuminen ei edistynyt lainkaan, ja samalla vauvan vointi vatsassa alkoi huonontua. Että homma ratkesi sillä sitten itsestään.
Mutta apua en saanut mistään. Jos ihme käy ja lisää lapsia tulee, niin sovin sektion jo alkuraskaudessa.