Ero, uusi suhde ja leikki-ikäiset lapset - miten asumiskuviot?
Mikä mielestänne on oikea asumiskuvio jos on tullut ero ja erosta on leikki-ikäiset lapset, jotka pääasiassa toisella vanhemmalla mutta joskus myös toisella. Molemmat voivat tietenkin aloittaa uudet suhteet mutta voiko tai kannattaako mielestänne muuttaa sen uuden suhteen kanssa yhteen ja kannattaako tehdä lapsia vielä siihen uuteen suhteeseen? Mielipiteitä sekä asian kokeneilta että kokemattomilta. Kertokaa mielellään vastauksessanne oma tilanteenne ja perustelut mielipiteeseenne.
Kommentit (11)
Ei muuttoa yhteen eikä uusia lapsia.
Ala-asteikäiset lapset. Aloitin eron jälkeen uuden suhteen. Muutimme noin 1,5 vuoden seurustelun jälkeen yhteen. Olemme kihloissa ja naimisiin menossa. Yhteistä lasta emme tee.
En edes harkitsisi yhteenmuuttoa tai lasta.
Saa muuttaa yhteen ja saa tehdä lisää lapsia. Ennen yhteenmuuttoa kannattaa kumminkin tutustuttaa lapset ja uusi kumppani toisiinsa ja harrastaa sopivassa suhteessa yökyläilyä ja omaa aikaa lasten kanssa.
Anteeksi mitä? Mietitkö jo heti eron jälkeen, että milloin seuraavan miehen kanssa lapsia? Just.
Mulla nuorin oli 1,5v erotessa. Kolme lasta yhteensä. Ei ole käynyt mielessäkään muuttaa uuden miesystävän kanssa yhteensä tai tehdä lapsia, vaikka erosta on jo 4 vuotta. Miksi ehdoin tahdoin pitää lasten elämää seata vielä lisää?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? Mietitkö jo heti eron jälkeen, että milloin seuraavan miehen kanssa lapsia? Just.
Mulla nuorin oli 1,5v erotessa. Kolme lasta yhteensä. Ei ole käynyt mielessäkään muuttaa uuden miesystävän kanssa yhteensä tai tehdä lapsia, vaikka erosta on jo 4 vuotta. Miksi ehdoin tahdoin pitää lasten elämää seata vielä lisää?
Lapsia nimenomaan en ajatellut tehdä mahdollisen uuden kumppanin kanssa kun kaksi on jo tuosta edellisestä suhteesta. Nyt vaan on puoli vuotta jo erosta joten ajattelin pikkuhiljaa alkaa katsella uutta suhdetta. Kirjoitin kysymykseni kai lähinnä omien pohdiskelujen vuoksi. Minunkin mielipiteeni on että ei muuttoa yhteen uuden suhteen kanssa, kunhan kysyin vaan. Aikaisintaan sitten jos pari-kolme vuotta on sopuisaa yhteiseloa ollut. Jos miehellä vielä olisi lapsia niin voisi olla parempi ettei sittenkään. Asun omistusasunnossa joten ei sikälikään mitään kiirettä tai mielekästä muuttaa yhteen asumiskulujen jakamisen toivossa, itsellenihän säästän kun maksan lainaa pois kolmiostamme. Lasten isä maksaa omaa asuntoaan.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? Mietitkö jo heti eron jälkeen, että milloin seuraavan miehen kanssa lapsia? Just.
Mulla nuorin oli 1,5v erotessa. Kolme lasta yhteensä. Ei ole käynyt mielessäkään muuttaa uuden miesystävän kanssa yhteensä tai tehdä lapsia, vaikka erosta on jo 4 vuotta. Miksi ehdoin tahdoin pitää lasten elämää seata vielä lisää?
Yhteenmuuttajat ja lapsenvääntäjät eivät ajattele lapsen parasta, pääasia että pääsee saman katon alle uuden kumppanin kanssa leikkimään perhettä mahdollisimman pian. Yksin ei edes yritetä pärjätä, pakko olla jonkun kanssa. Siihen soppaan vauva päälle kun ei vielä kunnolla edes tunneta. Kaikki tietää miten tämä todennäköisimmin päättyy. Sitten itketään kun perhe-elämä ei toiminutkaan.
Miten kannattaa ylipäänsä elää? Kannattaako pysyä sinkkuna, hankkia kumppani ja vielä lapsiakin saada?
Ei nämä ole asioita, joissa olisi kannattamisesta kyse. Jokainen elää omannäköistään elämää, lapsia monet haluavat, mutta kaikki eivät siltikään saa. Valintaa ohjaavat yleensä sydän ja vietit, eivät hyöty- ja haittanäkökulmat.
Kalasteletko siis tuomitsevia kommentteja entisen puolisosi elämään vai ihanko totta täällä kyselet, miten sinun pitäisi elää ja ratkaista elämän isot kysymykset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? Mietitkö jo heti eron jälkeen, että milloin seuraavan miehen kanssa lapsia? Just.
Mulla nuorin oli 1,5v erotessa. Kolme lasta yhteensä. Ei ole käynyt mielessäkään muuttaa uuden miesystävän kanssa yhteensä tai tehdä lapsia, vaikka erosta on jo 4 vuotta. Miksi ehdoin tahdoin pitää lasten elämää seata vielä lisää?
Lapsia nimenomaan en ajatellut tehdä mahdollisen uuden kumppanin kanssa kun kaksi on jo tuosta edellisestä suhteesta. Nyt vaan on puoli vuotta jo erosta joten ajattelin pikkuhiljaa alkaa katsella uutta suhdetta. Kirjoitin kysymykseni kai lähinnä omien pohdiskelujen vuoksi. Minunkin mielipiteeni on että ei muuttoa yhteen uuden suhteen kanssa, kunhan kysyin vaan. Aikaisintaan sitten jos pari-kolme vuotta on sopuisaa yhteiseloa ollut. Jos miehellä vielä olisi lapsia niin voisi olla parempi ettei sittenkään. Asun omistusasunnossa joten ei sikälikään mitään kiirettä tai mielekästä muuttaa yhteen asumiskulujen jakamisen toivossa, itsellenihän säästän kun maksan lainaa pois kolmiostamme. Lasten isä maksaa omaa asuntoaan.
Okei, sori hyökkäävä vastaukseni. Jotenkin tuli kysymyksestä se kuva, että pikapikaa haluat uuden miehen, yhteenmuuton ja lisää lapsia.
Minä koen, että erillään asuminen on uudessa suhteessa hyvä juttu ja helpottaa asioita. Lasten ei tarvi ottaa ketään heille vierasta osaksi perhettä, ei tule sopeutumisvaikeuksia eikä mitään vääntöjä. Mun lapsivapaat vietetään uuden miehen kanssa yhdessä ja välillä vietetään esim. osa viikonlopusta yhdessä lasten kanssa tai reissataan koko porukalla, mutta lapsiarkea en haluaisi uuden miehen kanssa jakaa.
Mulla on uus suhde jossa naisella on kaksi lasta. Asumme omissa kodeissamme ja yhteisiä lapsia emme tee. Jos joskus yhteen muutetaan, niin se on silloin kun lapset asuu omillaan. Näin me päätettiin aikoinaan.
Miksi niitä lapsia pitää jokaiseen suhteeseen tehdä?