Millä eroon epävarmuudesta ja jännityksestä?

Luulisin että itsellesi sopiva yhdistelmä lyhyt- ja pitkävaikuttesia asioita auttaisi. Lyhytaikaisia ovat erilaiset kikat, ja ennen kaikkea se, että yrität, vaikka joskus mokaatkin.

Pienet tavoitteet ja niissä onnistuminen auttavat isompien asioiden saavuttamisessa.

Pitempiaikaiset keinot ovat itsensäkehittämisestä terapiohin, mikä auttaa pääsemään menneisyyden möröista eroon.

Jollain ujouden reuna menee heti kaverpiirin ulkopuolelta, jollain toisella voi olla jokin toinen rajoite.

Iän myötä olen oppinut itsestään. 20 v olin toivoton panikoija. 30 v olin sellainen että vähän jännitti esiintymis- tms tilanteet mutta pystyin ne ongelmitta hoitamaan. 40 v mikään sellainen ei jännittänyt enää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin että itsellesi sopiva yhdistelmä lyhyt- ja pitkävaikuttesia asioita auttaisi. Lyhytaikaisia ovat erilaiset kikat, ja ennen kaikkea se, että yrität, vaikka joskus mokaatkin.

Pienet tavoitteet ja niissä onnistuminen auttavat isompien asioiden saavuttamisessa.

Pitempiaikaiset keinot ovat itsensäkehittämisestä terapiohin, mikä auttaa pääsemään menneisyyden möröista eroon.

Jollain ujouden reuna menee heti kaverpiirin ulkopuolelta, jollain toisella voi olla jokin toinen rajoite.

Voi kiitos! Itse olen muuten ihan rento ja itsevarma, mutta työjutuissa menen ihan puihin. Eli kun esimerkiksi tulee viestejä kiinnostuksesta osaamistani kohtaan, niin menen ihan kipsiin ja jännitän valtavasti että entä jos en kelpaakaan. Ja sitten monesti mokaan juuri tuon takia kun olen ihan tönkkönä ja tärisen jännityksestä.

Pelkään kai jotenkin niin paljon sitä epäonnistumista, että alkuperäisen kiinnostuksen jälkeen todetaankin että "kiitos mutta ei kiitos" ja se tuntuu oikeastaan kauheammalta kuin jos en olisi edes yrittänyt, kun tuntuu että minut ja osaamiseni on arvioitu eikä se kelvannut.

Mutta kai tosiaan vain pienin askelin, että vaikka epäonnistuu niin joskus onnistuukin.

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä olen oppinut itsestään. 20 v olin toivoton panikoija. 30 v olin sellainen että vähän jännitti esiintymis- tms tilanteet mutta pystyin ne ongelmitta hoitamaan. 40 v mikään sellainen ei jännittänyt enää yhtään.

Kiitos! No, 30+ on lasissa ja melkeinpä olin itsevarmempi nuorena kun ei ollut vielä tullut vastoinkäymisiä.

Miten opit pois tuosta panikoinnista?

Sama vika. Yliopisto-opinnot, työnhaku ja deittailu tökkii kaikki kun ahdistaa ja olen epävarma omasta osaamisestani ja kyvykkyydestäni ja ajattelen etten kelpaa kenellekään enkä osaa mitään kuitenkaan. 

Mulla ainakin jännittäminen/pelot on vain pahentuneet iän myötä.

Nuorempana en jännittänyt esim kaupan kassalle menoa mutta nyt vanhempana olen välillä jättänyt menemättä kauppaan sen kassalla asioinnin vuoksi. Kuulostaa naurettavalta mutta todellista mulle.

Olen aina ollut jännittäjä, mutta tottuminen helpottaa. Uudet tilanteet jännittävät yhä paljon ja välttelen niitä parhaani mukaan. 

Liikkuminen, monen asian tekeminen vapauttaa jännittämästä yksittäisiä tilanteita. Muistan kuinka kotona olo vauvan kanssa sai jännittämään jopa neuvolaan menoa jo päivää ennen...huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut jännittäjä, mutta tottuminen helpottaa. Uudet tilanteet jännittävät yhä paljon ja välttelen niitä parhaani mukaan. 

Liikkuminen, monen asian tekeminen vapauttaa jännittämästä yksittäisiä tilanteita. Muistan kuinka kotona olo vauvan kanssa sai jännittämään jopa neuvolaan menoa jo päivää ennen...huh huh.

Eli sinua auttoi kun vain teit niin että totuit?

Jotenkin itse ihan kaikessa jännitän ja pelkään etten ole tarpeeksi hyvä ja että muut halveksuvat minua - siksi sitten pelkään tehdä asioita ja jännitän että kehtaanko ja uskallanko ja pilaanko mahdollisuuteni. Koko ajan ajattelen muiden halveksuvan minua, esimerkiksi sitä että minulla ei ole lapsia. Se taas saa pelkäämään ja jännittämään kanssakäymistä muiden kanssa.

Nuorempana en ollut tällainen, en tiedä mistä tuli. Mutta kai siihen auttaa tuo harjoittelu.