Saako itsestään tykätä ja olla ylpeä, vaikka ohjelmissa tälläistä vartaloa itketään ja kauhistellaan?

Up

Up

Musta on hienoa olla siinä pisteessä itsensä kanssa, että on tyytyväinen itseensä! Sehän ei ole riippuvaista esimerkiksi painosta, sen tietää jokainen normaalipainoinen tai hoikka, joka yrittää pudottaa sitä iän ikuista kahta kiloa ja on tyytymätön, kun ei onnistu.

Itse ajattelen, että olen henkisesti pidemmällä ja vahvempi, ja siksi oikeasti pidän itsestäni.

Itsestään PITÄÄ tykätä, olipa vartalo millainen hyvänsä. Tekee elämästä mukavampaa, kun ei tarvitse olla huolissaan "näyttääkö oikealta" (kenen silmissä..?)

On ne hoikat ja itsestään huolta pitävät naisetkin ihan tavallisia naisia. Miksi lihavuus olisi tavallisempaa, tai miksi ylipainoisia naisia ylipäätään markkinoidaan mediassa "oikeina" naisina?

Vierailija kirjoitti:

Musta on hienoa olla siinä pisteessä itsensä kanssa, että on tyytyväinen itseensä! Sehän ei ole riippuvaista esimerkiksi painosta, sen tietää jokainen normaalipainoinen tai hoikka, joka yrittää pudottaa sitä iän ikuista kahta kiloa ja on tyytymätön, kun ei onnistu.

Itse ajattelen, että olen henkisesti pidemmällä ja vahvempi, ja siksi oikeasti pidän itsestäni.

Niin, samaa mieltä. Olen kuitenkin terve, itsestäni huolta pitävä nainen mutta kyllä ikä ja lapset on jättäneet jälkensä.

Mutta ei voi olla ajattelematta että mitenkäs minä nautin seksistä ja kehtaan mennä uimahalliin ja rannalle kun joku itkee elämänsä olevan pilalla vaikka vatsan tai rintojen takia.. Miksi minua ei hävetä ja pitäisikö hävettää. Tuntuu kamalalta että joku itkee ja on masentunut eikä kehtaa edes miehensä seurassa olla alasti ja minä en ole niin kiinnostunut että jaksaisin välittää..

Millaisena naisena minua pidetään kun ei tajua itseään sen vertaa hävetä?

En halua amerikkalaista kauneuskulttuuria Suomeen. Televisiosarjoissa 30v näyttelee 20v äitiä ja isänä 50v. Elokuvateollisuus syrjii ikääntyviä naisnäyttelijöitä koska vanhat ohjaaja ukot haluavat panna nuoria näyttelijöitä

Vierailija kirjoitti:

On ne hoikat ja itsestään huolta pitävät naisetkin ihan tavallisia naisia. Miksi lihavuus olisi tavallisempaa, tai miksi ylipainoisia naisia ylipäätään markkinoidaan mediassa "oikeina" naisina?

Luetun ymmärtäminen sulla tökkii. Itsestään huolta pitämisestä ei puhuttu eikä kyllä lihavuudestakaan.

Pakko oli alapeukuttaa. Ei siksi, että tilanteesi tai vartalosi kuulostaisi jotenkin kamalalta, vaan tuo asenne. Mitä väliä, "saako" tykätä, kuka sen edes määrittää?? Keneltä tarvitset siihen luvan tai hyväksynnän? Päivänselvää, että positiivisella ajattelulla saavuttaa hyvää, koskee myös vartaloa, ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

On ne hoikat ja itsestään huolta pitävät naisetkin ihan tavallisia naisia. Miksi lihavuus olisi tavallisempaa, tai miksi ylipainoisia naisia ylipäätään markkinoidaan mediassa "oikeina" naisina?

Ei se hoikkuus nyt välttämättä.. Olen kohta nelikymppinen ja viiden äiti. Vatsa on ryppyinen ja painovoima löytänyt rinnat. En silti leikkelisi itseäni tai jäisin kotiin tai en harrastaisi seksiä, vaikka varmaan pitäisi vaan hävetä ja inhota itseään.

Itselläni on heikko itsetunto ja kroppa täynnä arpia, iho roikkuu jne. pahasti (olen laihtunut paljon) mutta kehtaan silti käydä häpeilemättä uimassa ja olla alasti seksin aikana sekä kotosallakin. Ihan samantyyppisiä ajatuksia tulee kuin aloittajalla jos katsoo näitä tiettyjä ohjelmia, siis just että onko mussakin jotain vialla kun en ole menettänyt seksielämääni tai koe elämän olevan pilalla roikkuvan vatsanahan takia...

Vierailija kirjoitti:

Pakko oli alapeukuttaa. Ei siksi, että tilanteesi tai vartalosi kuulostaisi jotenkin kamalalta, vaan tuo asenne. Mitä väliä, "saako" tykätä, kuka sen edes määrittää?? Keneltä tarvitset siihen luvan tai hyväksynnän? Päivänselvää, että positiivisella ajattelulla saavuttaa hyvää, koskee myös vartaloa, ja päinvastoin.

Kyllä mä oon tajunnut että mun pitäisi hävetä ja peitellä itseäni, itkeä itseni uneen kun mietin riippuvia rintojani ja sysätä mies pois jos yrittää koskea minuun.

Minulla, aikuisella naisella ei ole rintoja eikä ole koskaan ollutkaan. Tai on siis niin pienet, etten käytä rintaliivejä. Minulla ei ole p.rsettä. Tai on siis pieni, litteä ja luiseva.

Olen hieman alipainoinen.

Siis täydellinen painajainen jokaiselle naiselle ja täydellinen EI jokaiselle miehelle?

Entä sitten? Miksi minun pitäisi epätoivon vimmalla yrittää miellyttää muita? Miksi minun pitäisi käyttää elämäni peilin edessä itkemiseen ja itseni vihaamiseen? Miksi minun pitäisi v.tut välittää siitä mitä muut minusta ajattelevat?!

Olen nuoruuden ulkonäkökriisien jälkeen oppinut hyväksymään itseni. Jopa tykkäämään ja rakastamaan itseäni! En haluaisi muuttaa mitään! Jos joku haluaa kermakakkua menkööt ostamaan kermakakkua. Minulla ei ole tarjota kuin ruisleipää ja sekin ilman voita. 

Ja ihme ja kumma: minulla on mies ja kaksi lasta! Meillä on onnellinen koti ja perhe. Minussa on jotain mitä mieheni arvostaa ja rakastaa, ja toisin päin, minä häntä. Haluan keskittyä siihen hyvään mitä minulla on, ja jakaa sitä omille läheisilleni ja ystävilleni. Muut eläkööt omaa elämäänsä ja tavoitelkoot sitä utopiaa jota koskaan eivät voi saavuttaa. Kumpi elämä on onnellisempi?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on heikko itsetunto ja kroppa täynnä arpia, iho roikkuu jne. pahasti (olen laihtunut paljon) mutta kehtaan silti käydä häpeilemättä uimassa ja olla alasti seksin aikana sekä kotosallakin. Ihan samantyyppisiä ajatuksia tulee kuin aloittajalla jos katsoo näitä tiettyjä ohjelmia, siis just että onko mussakin jotain vialla kun en ole menettänyt seksielämääni tai koe elämän olevan pilalla roikkuvan vatsanahan takia...

Ja mä mietin myös tytärtäni, joka jo kuitenkin tajuaa kun näkee näitä ohjelmia, et mitä hän miettii kun oma äiti on ihan tyytyväinen itseensä (se kyllä näkyy) kun televisiossa nainen ja ryhmä ihmisiä päälle kauhistelevat saman näköistä naista ja toteavat että kyllä tuota pitää korjata eikä tietenkään tuollaisena voi elää..

Vierailija kirjoitti:

Minulla, aikuisella naisella ei ole rintoja eikä ole koskaan ollutkaan. Tai on siis niin pienet, etten käytä rintaliivejä. Minulla ei ole p.rsettä. Tai on siis pieni, litteä ja luiseva.

Olen hieman alipainoinen.

Siis täydellinen painajainen jokaiselle naiselle ja täydellinen EI jokaiselle miehelle?

Entä sitten? Miksi minun pitäisi epätoivon vimmalla yrittää miellyttää muita? Miksi minun pitäisi käyttää elämäni peilin edessä itkemiseen ja itseni vihaamiseen? Miksi minun pitäisi v.tut välittää siitä mitä muut minusta ajattelevat?!

Olen nuoruuden ulkonäkökriisien jälkeen oppinut hyväksymään itseni. Jopa tykkäämään ja rakastamaan itseäni! En haluaisi muuttaa mitään! Jos joku haluaa kermakakkua menkööt ostamaan kermakakkua. Minulla ei ole tarjota kuin ruisleipää ja sekin ilman voita. 

Ja ihme ja kumma: minulla on mies ja kaksi lasta! Meillä on onnellinen koti ja perhe. Minussa on jotain mitä mieheni arvostaa ja rakastaa, ja toisin päin, minä häntä. Haluan keskittyä siihen hyvään mitä minulla on, ja jakaa sitä omille läheisilleni ja ystävilleni. Muut eläkööt omaa elämäänsä ja tavoitelkoot sitä utopiaa jota koskaan eivät voi saavuttaa. Kumpi elämä on onnellisempi?

No minulla on ja on ollut, nyt melko pitkän puoleiset ja roikkuvat. Usein kuulee että siitäs sait, häh häh häät.

Jokaisen omavalinta mutta hoikkuuteen kannattaa pyrkiä pelkästään terveyssyistä. Ylipaino ja huonot ruokatottumukset ja liikkumatton elämäntyyli on altistaa sairauksille. Ja näyttäähän naiset paremmilta hoikkina.

Caramba111 kirjoitti:

Jokaisen omavalinta mutta hoikkuuteen kannattaa pyrkiä pelkästään terveyssyistä. Ylipaino ja huonot ruokatottumukset ja liikkumatton elämäntyyli on altistaa sairauksille. Ja näyttäähän naiset paremmilta hoikkina.

Totta, mutta on vissi ero pyrkiikö elämään terveellisesti ja pudottamaan ylimääräisiä kiloja (jos niitä on) itseään rakastaen ja armolla kuin hampaat irvessä itseään ruoskien ja vihaten. 

Caramba111 kirjoitti:

Jokaisen omavalinta mutta hoikkuuteen kannattaa pyrkiä pelkästään terveyssyistä. Ylipaino ja huonot ruokatottumukset ja liikkumatton elämäntyyli on altistaa sairauksille. Ja näyttäähän naiset paremmilta hoikkina.

Tekstin alku tieteellistä faktaa. Ja lopuksi lause, joka ei tarkoita mitään. Kenen silmään näyttää paremmilta, ja miksi naisten pitäisi hänen mielipiteestään välittää?

Suurin osa maailman ihmisistä ei ole kauniita. Silti niillä on oikeus kävellä täällä muiden mukana ja elää elämäänsä. Miksi minun pitäisi pyrkiä kohti vartaloa, joka näyttää muiden silmiin hyvältä? Mitä SINÄ annat MINULLE siitä hyvästä, että saat nauttia ulkonäöstäni? Et mitään, siksipä en jaksa pätkääkään välittää kauneusihanteistasi, saati pyrkiä niihin.

Kyllä naisen pitää näyttää naiselta, eikä joltain plösöltä ihrakasalta, joka ei pysty edes kävelemään kunnolla. Hirveintä ovat pullukat kädet ja niskaläskit. Sitten tunkevat vielä koruja sormiinsa ja kaulaansa. En ymmärrä, millä oikeudella. Ensin pitää olla pohja kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisen pitää näyttää naiselta, eikä joltain plösöltä ihrakasalta, joka ei pysty edes kävelemään kunnolla. Hirveintä ovat pullukat kädet ja niskaläskit. Sitten tunkevat vielä koruja sormiinsa ja kaulaansa. En ymmärrä, millä oikeudella. Ensin pitää olla pohja kunnossa.

Mitäs tarkoitusta varten? Oliko sulla suuriakin suunnitelmia jokaisen keski-ikäisen, naimisissa olevan äitylin varalle? Eikö sulle riitä se, että löydät yhden sopivan naisen itsellesi? Miksi meidän kaikkien muidenkin pitäisi täyttää sinun vaatimustasosi?