Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut omakotitaloon muuttamista? Mistä syystä?
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tähän ketjuun vastailee ihmiset jotka eivät kadu? Kun nimenomaan nyt kysyttiin kokemuksia niiltä jotka katuu? Ihmeellinen netti-ilmiö tämä, että on pakko päästä sanomaan että "en minä ainakaan!".
Tötötö-töttöröö! Fanfaarit vuoden ensimmäiselle idiootille! Lue aloitus uudelleen. Pitäisikö sen olla muodossa "Te, jotka kadutte omakotitaloon muuttamista.. ." Minä ainakin vastasin kysymykseen "Oletko katunut omakotitaloon muuttamista?" Jatkokysymyksestä puuttui sanat "Jos, niin".
Ai mutta kun olemme av:llä, niin oletushan on, että kukaan ei halua asua omakotitalossa. Happamia ja silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tähän ketjuun vastailee ihmiset jotka eivät kadu? Kun nimenomaan nyt kysyttiin kokemuksia niiltä jotka katuu? Ihmeellinen netti-ilmiö tämä, että on pakko päästä sanomaan että "en minä ainakaan!".
Väärin kysytty.
"Oletko katunut omakotitaloon muuttamista? Mistä syystä?"
Tähän voi olla ihan hyvin vastaus: "En ole. Siksi että tämä on aivan ihanaa"
Opetelkaa lukemaan, ja ennen kaikkea kirjoittamaan ulos se mitä haluatte kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tähän ketjuun vastailee ihmiset jotka eivät kadu? Kun nimenomaan nyt kysyttiin kokemuksia niiltä jotka katuu? Ihmeellinen netti-ilmiö tämä, että on pakko päästä sanomaan että "en minä ainakaan!".
Hyvä, että vastailee. Sen ansiosta ketju pysyy ylhäällä ja he harvat joita kaduttaa huomaavat ketjun ja kirjoittavat vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin on totta, että "juntteja" asuu juuri siellä syrjemmässä. Sitä ajattelisi että siellä on rauhallisempaa, mutta mitä lenkillä on siellä käynyt, niin motocrosspyörät pärrää kesäisin ja mönkijät, moottorikelkat talvisin, jos vesistöä on lähellä, edes pieni lammikko, niin siellä surrataan vesijetillä, joella ja isolla järvellä moottoriveneellä.
Syrjäkylillä aidot juntit asuvat yleensä perintötaloissa. Niissä rupsahtaneissa rintamamiestaloissa. Siihen elämään kuuluu meteli, huuto, pärinä ja bensanhaju. Jos ei ole uskovaisia niin lisäksi yletön kaljan kittaaminen. Pihoja koristavat, lahonneet piharakennukset, roskat, siivoton "grillauspaikka", tekemättömät pihatyöt, erilaiset puolikuntoiset päristimet ja autonromut. Joka toisessa talossa on 70-lukulainen perintötraktori vaikka pellon kasvaa pusikkoa. Tähän elämään kuulevat myös ne lapset ja teinit jotka vetelevät mopoilla, moottorikelkoilla, motocrosspyörillä ja ties millä vehkeellä täysin estoitta pitkin kyliä. Isiensä perässä. Kielloista tai säännöistä ei piitata jos siitä ei koidu itselle haittaa. "Pitää se saada pojan harrastaa" on kommentti kun ihmetelläään kesäöistä moponhuudatusta. "Pojat on poikia. Mitä se ketään haittaa". "Etkö muka itse tuon ikäisenä...?". "Olet vain kateellinen siitä Mersusta", kun pakoputketon savukone vinguttaa renkaita marketin pihassa yöllä. Ihmiset ovat tyhmiä, tietämättömiä, tylyjä, suvaitsemattomia ja avoimen rasistisia. Kuin 70-luku olisi tullut takaisin. Tai kuin se ei olisi edes loppunutkaan. Ehkä sen lestaperhehelvetin uusioalueella vielä kestäisin mutta tätä aitoa syrjäkylän hommaa en. Kannattaa katsella vähän ympärilleen ennen kuin sen perämökin sieltä ostaa. Halpojahan ne on mutta sille on syynsä.
Huvittavia nämä jostain auton tai mopon pärinästä itkevät. Sitten muutetaan johonkin kaupungin keskustaan, jossa autoja ajaa ikkunan alla 24/7/365 vuodessa. On niin hiljaista ja rauhallistaa, joo. Parhaimillaan joku baari tai kapakka siinä talon alakerrassa.
Hyvää, että jotkut juntit suostuvat asumaan tuolla Perähikiällä ja Tuppulassa. Vähemmän haittaavat siellä ja ainakin pienempää määrää ihmisiä melullaan.
Sun pitäisi muuttaa Sveitsiin. Olen varma, että viihtyisit.
Ostimme vanhan rintsikan pakkohuutokaupasta, näytti ok-kuntoiselta, vaikka olikin likainen ja pinnat vaati uusintaa joka puolella, lainanmaksuja jäänyt edelliseltä omistajalta ja elämänhallintakurssin oppikirjatkin näyttivät olevan kadoksissa. Hitaasti remontoitiin itse sitten viiden vuoden aikana, välillä puudutti, rahaa mennyt n. 30 K€ remonttikuluihin. En kadu, hyvä ostos, mukavat naapurit, tontti vajaat 3000 neliötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduin katkerasti, kun aikoinaan 2000-luvun puolivälissä ostettiin iso omakotitalo pienestä kylästä. Kesällä oli mukavaa, eikä se ison pihan 2 tunnin nurmikonajourakkakaan ollut liian raskas. Sen sijaan talvet olivat aika kauheita. Edellinen omistaja oli kertonut, että suorasähkölämmitys maksaa noin satasen kuussa. Niin varmaan heillä eläkeläisillä, kun lämmittivät itse hakkaamillaan haloilla uunia päivät pitkät. Me työssä käyvät ihmiset ei ehditty lämmittää kuin pari tuntia kerrallaan noin joka toinen päivä. Tultiin siis töistä vasta noin klo 17, ja elämään kuului muutakin kuin uunin lämmitystä. Meidän sähkölaskut oli pakkasilla noin 300€ kuussa. Sen lisäksi puulla lämmittäminen maksoi useamman kympin kuussa. Meillä oli noin 500 m omaa yksityistietä. Auraus sille maksoi 12€/kerta. Yhtenä vuonna joulu- ja tammikuussa satoi lunta ihan koko ajan. Aura-auto kävi auraamassa tietä ja pihaa noin joka toinen päivä. Lasku oli järkyttävä. Samana talvena oli useamman kerran pitkiä sähkökatkoja, kerran noin vuorokauden. Meillä ei toiminut vessanpönttö, kun sähköt oli poikki (siis ei huuhtelu toiminut). Eikä tullut myöskään lämmintä vettä taloon. Onneksi oli se uuni, jota pystyi puulla lämmittämään. Jouduttiin tekemään iso jätevesiremontti (uusi jätekaivo, putket ja koko systeemi). Se maksoi lähes 10 000€. Todettiin muutaman vuoden jälkeen, että siinä talossa asuminen oli turhan kallista, etenkin kun oli asuntolainaa kaikkien käyttökulujen lisäksi. Nyt asutaan myös omakotitalossa, mutta otettiin paremmin kuluista selvää ennen muuttoa, että tulot riittää kattamaan asumismenot. Remonttia on jouduttu kyllä teettämään tähänkin taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavia nämä jostain auton tai mopon pärinästä itkevät.
Meilläpäin oli ihan tapana että isännät ajelivat pikku kaljoissaan ja varmaan ipanatkin. Missä sattuu ja millon sattuu. Ilmoitin aluksi kaikki pitkin pyöräteitä päästelevät kelkkailijat poliisille vaan eihän se minun hommani ole toisia vahtia. Ihan täys villinlännen meininki. Päristele rauhassa vaan. Saatiin talo myytyä ja päästiin sinne missä lait- ja säännöt on olemassa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaduttanut, omakotitalossa on nyt asuttu 4 vuotta. Lapsena asuun myös omakotitalossa ja siinä välissä yksin kerrostalossa ja perheenä kerrostalossa.
Oma rauha on parasta, naapurit sopivan etäällä metreissä mitattuna. Kuluihin pystyy vaikuttamaan omilla valinnoilla, mm. vedenkulutukseen, lämmitykseen ja jätehuoltoon.
Miksi niin moni kokee lumenluonnin ja nurmikonajon pelkkänä pakkona? Ei kai ne yllätyksenä tule? Siihenkin voi tietysti vaikuttaa, paljon pihassa on nurmialueita. Turussa ei tarvitse paljoa lumenluonnista stressata. Eli asuinpaikkakin vaikuttaa siihen asiaan.
En vaihtaisi takaisin kerrostaloon, en Eden rivitaloon tai paritaloon.
Eihän ne lumenluonnit yms yllätyksenä tule, siksi monet eivät koskaan muuta ok-taloon. Toiset taas luulevat jaksavansa sen, ja sitten eivät jaksakaan. Voi tulla yllätyksenä, miten niitä hommia voikin alkaa vihaamaan, ja he on sitten niitä, jotka katuvat ok-talon ostamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä muuttaisi omakotitaloon. Se on koettu kuin myös rivitalo. Kerrostalon ylin kerros on ihmisen paras paikka!
Vierailija kirjoitti:
Miksi tähän ketjuun vastailee ihmiset jotka eivät kadu? Kun nimenomaan nyt kysyttiin kokemuksia niiltä jotka katuu? Ihmeellinen netti-ilmiö tämä, että on pakko päästä sanomaan että "en minä ainakaan!".
Ai? Luitko otsikon? Kysymys oli, että oletko katunut... Siihen voi vastata kyllä tai ei. Ja jatkokysymys oli, että mistä syystä. Siihen kuuluu vastata, miksi katuu tai miksi ei kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tähän ketjuun vastailee ihmiset jotka eivät kadu? Kun nimenomaan nyt kysyttiin kokemuksia niiltä jotka katuu? Ihmeellinen netti-ilmiö tämä, että on pakko päästä sanomaan että "en minä ainakaan!".
Eihän tuosta aloituksesta käy mitenkään ilmi, että kokemuksia kysytään vain niiltä, jotka katuvat.
Jos ei kadu, niin valehdellako pitäisi.
Näin erilaisia me ihmiset ollaan. Olen vannoutunut laiskamato kerrostaloasukkaiden, ja mua huvittaa tässä ketjussa ne "kymmenessä minuutissa hurauttaa kaikkiin palveluihin" tai parhaassa tapauksessa jopa 500 tai 800 metrin päässä on kauppa. Itse asun kauppakeskusta vastapäätä ja nautin siitä täysillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 vuotta ok-taloelämää takana. En kadu. Remppaa on tehty ja hyvää elämää vietetty. Asutaan sen verran sivussa ettei kunnan viemäriä ole ja jatkuva paskakaivon tyhjentäminen pumppuautolla kirvelee lompakossa jonkin verran. Ollaan ilmeisesti niitä peräkylän juntteja...
Ei juma... Miten omakotitalossa asuminen on työlästä? Ei kait joku vetoa nurmikonleikkuuseen tai lumitöihin :))) Nekin on rivareissa osalla vuoroviikot, sitten jos on reissussa, pitää vaihtaa vuoroja jne. Kenenkään ei ole pakko laittaa pihaa täyteen kukkapenkkejä, kasvihuoneita tms. Kyllä se kerrostallon kämppäkin pitää siivota. Ahistais asua kerrostalossa /rivitalossa ja noudattaa hiljaisuussääntöjä.
Enemmän sääliksi käy kaupunkielämä. Opiskellessa, kun rappukäytävään meni, niin alkoi kuulumaan juoksuaskeleita, että ei vaan ois toiseen asukkaaseen törmännyt. Hississä yleensä kukaan ei tervehtinyt, kaikki toljotti puhelimeen, varpaisiin.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä muuttaisi omakotitaloon. Se on koettu kuin myös rivitalo. Kerrostalon ylin kerros on ihmisen paras paikka!
Ei ainakaan minun kokemukseni mukaan. Naapurissa asuu pianonpimputtaja, jonka soittoharjoitukset kestää noin tunnin useampana iltana viikossa. Lisäksi koen rasittavana sen, että talon pihalla istuu vahtaajia koko kesän aina kun ei sada. Meillä on työmatkojen takia 2 autoa mutta joka asunnolle kuuluu vain max. 1 autopaikka. Autopaikkoja ei itse asiassa ole edes yhtä monta kuin asuinhuoneistoja, eikä kaikilla onneksi ole autoa. Rasittaa ja ärsyttää jättää autonsa jonnekin kauemmas kadun varteen, etenkin silloin kun aura-auto käy ajamassa lumet auton päälle. Joskus joutuu ajelemaan useammankin lenkin kotiin tullessaan, jos ei löydy mistään autolle parkkia.
En ole katunut, kerrostalossa asuneena sain tarpeekseni nalkuttavista naapureista, asumiskulutkin puolet kerrostalon kustannuksista, meillä 2000 m2 tontti taajama-alueella, josta suurin osa nurmikkoa, leikkaus vie kerran viikossa n. tunnin ja talvella lumityöt puolet tuosta ajasta, tänä talvena saanut tehdä lumitöitä, mutta eipä tarvitse lähteä kuntosalille. Naapuritkin ihan kivoja, toisella pulella koko ajan ollut tyhjä okt. Lämmitysmuotona kaukolämpö.
Omakotitalossa olen asunut puolet elämästäni. Kaduttaa ja ei kaduta. Isot asumiskulut on se huono puoli. Kun jotain pitää korjata tai uusia, maksat kaiken yksin. Meidän remontteja viimeisten 2 vuoden ajalta: öljypoltin ja uusi kattila 4500€, kattoremontti 11 000€, pihakivetykset 4000€, viemäriremontti 7000€, vessaremontti 3000€. Nämä on enimmäkseen lainarahalla. Jos asuisi kerros- tai rivitalossa, remonttikulut jakautuisivat osakkaiden kesken. Toisaalta tehtiin itse muutama vuosi sitten ulkoverhous (vaihdettiin laudat ja maalattiin). Hintaa tuli muutama tonni vähemmän kuin jollain firmalla teetettynä ja saatiin meidän silmää miellyttävä väri talolle. Eihän sellaista ole kerros- tai rivitalossa. Nautin myös siitä, että on omaa pihaa, voi ottaa aurinkoa vapaasti ja pitää pihallaan trampoliinia, keinuja ja säilyttää omia tavaroitaan missä huvittaa.
Olen jossakin määrin katunut omakotitaloon muuttamista. En pihatöiden, lumitöiden, pellettikattilan hoidon, polttopuurallin tms takia. Vaan että jossakin määrin muutto teki perheestämme mm remonttien takia riippuvaisemman vanhemmistani. Tarvitaan remonttiapua, jota isäni auliisti kylläa antaa. Jopa tuputtaa ja tuppautuu meille. Lisäksi toisinaan tarvitaan vielä sitä lastenhoitoapuakin kun vaimo on töissä. Ei aikuisen kuuluisi olla näin riippuvainen ja nojautuvainen enää vanhempiinsa. Olemme vaimon kanssa yli kolmekymppisiä. Kerrostalossa sitä vaan asuttiin eikä jatkuvasti ollut isäukko nurkissa.
Noh, pidetään kyllä sopivia taukoja, useampi kuukausia aina remonttien välissä. Mutta silti. Aikuinen mies haluaa olla riippumaton eikä autettava. Tämä toisinaan rassaa.
Tämä avautuminen ei toisaalta edes välttämättä ole talomme tai asumismuotomme vika vaan kuuluisi johonkin tulehtunut isäsuhde-osioon. Huoh. Saipa ainakin tänne avautua.
Syrjäkylillä aidot juntit asuvat yleensä perintötaloissa. Niissä rupsahtaneissa rintamamiestaloissa. Siihen elämään kuuluu meteli, huuto, pärinä ja bensanhaju. Jos ei ole uskovaisia niin lisäksi yletön kaljan kittaaminen. Pihoja koristavat, lahonneet piharakennukset, roskat, siivoton "grillauspaikka", tekemättömät pihatyöt, erilaiset puolikuntoiset päristimet ja autonromut. Joka toisessa talossa on 70-lukulainen perintötraktori vaikka pellon kasvaa pusikkoa. Tähän elämään kuulevat myös ne lapset ja teinit jotka vetelevät mopoilla, moottorikelkoilla, motocrosspyörillä ja ties millä vehkeellä täysin estoitta pitkin kyliä. Isiensä perässä. Kielloista tai säännöistä ei piitata jos siitä ei koidu itselle haittaa. "Pitää se saada pojan harrastaa" on kommentti kun ihmetelläään kesäöistä moponhuudatusta. "Pojat on poikia. Mitä se ketään haittaa". "Etkö muka itse tuon ikäisenä...?". "Olet vain kateellinen siitä Mersusta", kun pakoputketon savukone vinguttaa renkaita marketin pihassa yöllä. Ihmiset ovat tyhmiä, tietämättömiä, tylyjä, suvaitsemattomia ja avoimen rasistisia. Kuin 70-luku olisi tullut takaisin. Tai kuin se ei olisi edes loppunutkaan. Ehkä sen lestaperhehelvetin uusioalueella vielä kestäisin mutta tätä aitoa syrjäkylän hommaa en. Kannattaa katsella vähän ympärilleen ennen kuin sen perämökin sieltä ostaa. Halpojahan ne on mutta sille on syynsä.