Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut omakotitaloon muuttamista? Mistä syystä?
Kommentit (351)
Ei musta omakotitalossa ole paljoakaan työtä. Nurtsi poikki alkukesästä vajaan viikon välein, loppukesästä voi leikkausväli oli miltei parikin viikkoa, kun nurmikko kasvaa niin hitaasti. Vähän nypit muutamaa perennaa ja laitat kukkasia terassille. Terassin öljyäminen on rivarissain hommana. Lumitöitä esim. viime talvena ei tehty kertaakaan, nyt on tehty kahdesti. Menee noin 15 min/kerta. Oikeasti omakotitalon työt on aika pieniä, jos ei tee itselleen hankalahoitoista pihaa yms.
Omakotitalo plussat:
- lapset saa jättää kamppeet pihalle, pyörät, auton saa oven eteen jne.
- ei tarvi miettiä meteliä, pesukoneen käyttöä yms.
- saat itse tehdä asioita kysymättä taloyhtiöltä, hommata remontit järkihinnalla (vs. taloyhtiöiden rahastus remppafirmalta, just juttelin yhden urakoitsijan kanssa, että taloyhtiöltä saa laskuttaa 2-3 -kertaisen hinnan, kun vaan voitelee isännöitsijän... hyvää bisnestä kuulemma päästä niihin kiinni)
- yleensä tilavampia, paremmat varastotilat, asumiskulut alhaiset, samalla hinnalla asuu yleensä kolmiota tai pientä neliötä kuin 150m2 omakotitaloa
- koiralle tilaa
- ympäristö on yleensä rauhallinen
Se, missä talo sijaitsee vaikuttaa tietysti palveluihin. Me asumme tavallisessa lähiössä, lähin kauppa 400m, isompi ruokakauppa 1,7km ja 4km löytyy kaksi automarkettia ja kaikki mahdolliset kauppakeskittymän liikkeet. Bussit menee 200 metrin päästä vartin välein, alakouluun reilu kilometri, yläkouluun vajaat 2km. Tampereen keskustaan vajaat 10km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurit ovat olleet kauheita ja talo paljastunut "mörskäksi". Tyhmiä oltiin, kun ostettiin. Ei paljon eroa hyvästä rivitalosta, kun pihakin niin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Muutimme aikoinaan omakotitaloon Haukiputaalle Oulun lähelle. Olisin muuten viihtynyt mutta tämä nousi niin kovaksi inhokiksi minullakin että muutimme pois. Olin niin onnellinen kun viimein saimme sen myytyä ja muutimme hieman pienempään, mutta niin ihanaan taloon lähes Oulun keskustaan. Sain maalaisista tarpeekseni muutamassa vuodessa.
Oululaisena en iki kuuna päivänä voisi kuvitella asuvani Haukiputaalla. Talon oston syynä oli varmaan halpa hinta? Sieltähän niitä saa edullisesti, ja syystä jotka kai juuri kuvailit...
En kadu, reilut 10v asuttu. Remontoitavaa aina välillä tulee eteen (rintamamiestalo), mutta eipähän makseta vastiketta joka kuukausi. Ystäväperhe esim. maksaa vastiketta joka kuukausi reilut 400€, kymmenessä vuodessa kertyy 48 000 € :O Toki sillä hoituisi suunnilleen kaikki korjaukset, mutta meillä ei ole tuota summaa mennyt tänä aikana vaikka on iso kattoremppakin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Ei musta omakotitalossa ole paljoakaan työtä. Nurtsi poikki alkukesästä vajaan viikon välein, loppukesästä voi leikkausväli oli miltei parikin viikkoa, kun nurmikko kasvaa niin hitaasti. Vähän nypit muutamaa perennaa ja laitat kukkasia terassille. Terassin öljyäminen on rivarissain hommana. Lumitöitä esim. viime talvena ei tehty kertaakaan, nyt on tehty kahdesti. Menee noin 15 min/kerta. Oikeasti omakotitalon työt on aika pieniä, jos ei tee itselleen hankalahoitoista pihaa yms.
Omakotitalo plussat:
- lapset saa jättää kamppeet pihalle, pyörät, auton saa oven eteen jne.
- ei tarvi miettiä meteliä, pesukoneen käyttöä yms.
- saat itse tehdä asioita kysymättä taloyhtiöltä, hommata remontit järkihinnalla (vs. taloyhtiöiden rahastus remppafirmalta, just juttelin yhden urakoitsijan kanssa, että taloyhtiöltä saa laskuttaa 2-3 -kertaisen hinnan, kun vaan voitelee isännöitsijän... hyvää bisnestä kuulemma päästä niihin kiinni)
- yleensä tilavampia, paremmat varastotilat, asumiskulut alhaiset, samalla hinnalla asuu yleensä kolmiota tai pientä neliötä kuin 150m2 omakotitaloa
- koiralle tilaa
- ympäristö on yleensä rauhallinen
Se, missä talo sijaitsee vaikuttaa tietysti palveluihin. Me asumme tavallisessa lähiössä, lähin kauppa 400m, isompi ruokakauppa 1,7km ja 4km löytyy kaksi automarkettia ja kaikki mahdolliset kauppakeskittymän liikkeet. Bussit menee 200 metrin päästä vartin välein, alakouluun reilu kilometri, yläkouluun vajaat 2km. Tampereen keskustaan vajaat 10km.
Oikeastiko joku leikkaa nurtsia noin tiheään :O ? Me tykätään apilapellosta, se on kaunis, viime kesänä leikattiin kolme kertaa :) Ei ole punkkeja näkynyt eikä tarvitse kastellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitalossa asuttu 5 vuotta. En viihdy yhtään, vaikka itse halusin omakotitaloon ja se oli unelmani. En osannut ajatella asumista omakotitalossa. Keskustaan bussilla (joka kiertää kaikki asuinalueet) kestää 45 minuuttia, ruuhkassa työstätuloaikaan voi kestää tunninkin (omalla autolla 30 min). Kaupat 2 kilometrin päässä. Pieni jokiuimaranta vieressä, jossa on ulkoiluteitä ja peltoja. Autolla mentävä joka paikkaan paitsi töihin bussilla, koska keskustassa ei ole parkkipaikkoja. Juuri työmatkat ovat se pahin mikä minua syö sekä se, että viikonloput menee lähes aina kotona, kun ei vaan viitsi lähteä keskustaan, kun matkat kestää niin kauan. Kyttääviä naapureita, jotka olisi tulossa kylään milloin vain. Muuttaisin heti kerrostaloon keskustammaksi, jos mieheni olisi samaa mieltä. Hän viihtyy nykyisessä asuinmuodossa ja olemme rempanneet talon itsellemme. Oma vikani täysin, mutta kaikesta oppii. Voin tällä hetkellä vaan haaveilla kerrostaloasumisesta, mutta se on seuraava etappi ellei sitten rivitalo merenrannalta hyvillä kulkuyhteyksillä. Kerrostaloissa olen asunut aiemmin ja tykännyt.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku leikkaa nurtsia noin tiheään :O ? Me tykätään apilapellosta, se on kaunis, viime kesänä leikattiin kolme kertaa :) Ei ole punkkeja näkynyt eikä tarvitse kastellakaan.
Nurmikkoa leikataan lähinnä tyhmyyden, innokkuuden ja näyttämisen halusta. Halutaan näyttää lähinnä naapureille miten on varaa uuteen kalliiseen leikkuriin ja kuinka ahkeria täällä ollaan (lestat). Tai kuvitellaan että nurmikko jotenkin paranisi sillä leikkaamisella. Turppaitahan se tekee jos ei leikkaa mutta sen vuoksi muutama kerta kesässä riittää. Suunnilleen kymmenessä vuodessa pahinnaltakin maallikkosaarnaajalta alkaa se näyttämisen halun terä tylsyä ja osataan tehdä talossa muutakin kuin hoitaa paraatipuolen pihaa.
Vinkkejä kukkaketoon ja helppoon pihanhoitoon kannattaa kysyä ammattilaiselta. Sitä äkikseen luulis että minähän osaan itse pihahommat, mutta oikeilla kasvivalinnoilla ja muilla "apiloilla" nurtsi hoitaa itse itsensä ja näyttää hyvälle eikä autiotalon pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudehkolla "lapsiystävällisellä", tiiviisti rakennetulla ok-talo alueella asuin. Never again.
Ehkä se kaikkein vastenmielisin omakotitalomuoto, johon hakutuu se kaikkein vastenmielisin lestadiolainen insinöörijunttiperhe kiljuvine kakaroineen. Kun aikoinaan oltiin taloa ostamassa, käytiin muutamaa näitä lapsiperhehirvityksiäkin katsomassa. Asukoon ne jotka tykkää, ei ole meidän juttu todellakaan nuo.
Komppaan. Todellakin vastenmielisin asumismuoto.
Tiesittekö että noiden alueiden tontit on kysyttyjä ja niitä jonotetaan? Siis siellä seurapenkissä ihan rukoillaan jumalan armoa ja tonttia uudelta okt-alueelta. Ja sitten kun arpaonni osuu niin luullaan että herra on osoittanut asumispaikan :O
Kaduin jossain vaiheessa, kun vanhan kauniin taloni alapohjasta löytyi (70-luvun remontin aiheuttama ) kosteusvaurio. Silloin vitutti, koska korjattavaa oli muutenkin ja tuo päälle vielä extrana.
Nyt on vaurio korjattu ja olen taas tyytyväinen talooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Ostimme talon jossa remontoitavaa, miehen toiveesta. Pari vuotta tässä asuttu, ja mies on jo lopen kyllästynyt remontointiin. Remontoisin muuten itse mutta mies ei anna, hermostuu vain jos kysyn vähänkään neuvoa, itse kun en osaa ja tiedä kaikkea. Asutaan sitten tässä keskeneräisen näköisessä röttelössä.
- Pihatie on todella pitkä, eikä sitä aurata. Tällaisina loskakeleinä sitä kiroilee kun kolaus on niin raskasta.
- Sähkölasku on huima koska joka ikkunasta ja nurkasta vetää. Korjattiin yksi takka puukäyttöiseksi, mutta se ei yksin jaksa koko taloa lämmittää, etenkään kun mies ei jaksa auttaa puiden pilkkomisessa, niin poltetaan sitten jotain onnettomia risuja mitä edellinen omistaja jätti liiteriin.
Jos en yksin joutuisi olemaan vastuussa kaikesta talonhoidosta, vaan mieskin jaksaisi panostaa ja saisimme tämän äkkiä remontoitua asuttavan näköiseksi, olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei musta omakotitalossa ole paljoakaan työtä. Nurtsi poikki alkukesästä vajaan viikon välein, loppukesästä voi leikkausväli oli miltei parikin viikkoa, kun nurmikko kasvaa niin hitaasti. Vähän nypit muutamaa perennaa ja laitat kukkasia terassille. Terassin öljyäminen on rivarissain hommana. Lumitöitä esim. viime talvena ei tehty kertaakaan, nyt on tehty kahdesti. Menee noin 15 min/kerta. Oikeasti omakotitalon työt on aika pieniä, jos ei tee itselleen hankalahoitoista pihaa yms.
Omakotitalo plussat:
- lapset saa jättää kamppeet pihalle, pyörät, auton saa oven eteen jne.
- ei tarvi miettiä meteliä, pesukoneen käyttöä yms.
- saat itse tehdä asioita kysymättä taloyhtiöltä, hommata remontit järkihinnalla (vs. taloyhtiöiden rahastus remppafirmalta, just juttelin yhden urakoitsijan kanssa, että taloyhtiöltä saa laskuttaa 2-3 -kertaisen hinnan, kun vaan voitelee isännöitsijän... hyvää bisnestä kuulemma päästä niihin kiinni)
- yleensä tilavampia, paremmat varastotilat, asumiskulut alhaiset, samalla hinnalla asuu yleensä kolmiota tai pientä neliötä kuin 150m2 omakotitaloa
- koiralle tilaa
- ympäristö on yleensä rauhallinen
Se, missä talo sijaitsee vaikuttaa tietysti palveluihin. Me asumme tavallisessa lähiössä, lähin kauppa 400m, isompi ruokakauppa 1,7km ja 4km löytyy kaksi automarkettia ja kaikki mahdolliset kauppakeskittymän liikkeet. Bussit menee 200 metrin päästä vartin välein, alakouluun reilu kilometri, yläkouluun vajaat 2km. Tampereen keskustaan vajaat 10km.
Lielahti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaduttanut, omakotitalossa on nyt asuttu 4 vuotta. Lapsena asuun myös omakotitalossa ja siinä välissä yksin kerrostalossa ja perheenä kerrostalossa.
Oma rauha on parasta, naapurit sopivan etäällä metreissä mitattuna. Kuluihin pystyy vaikuttamaan omilla valinnoilla, mm. vedenkulutukseen, lämmitykseen ja jätehuoltoon.
Miksi niin moni kokee lumenluonnin ja nurmikonajon pelkkänä pakkona? Ei kai ne yllätyksenä tule? Siihenkin voi tietysti vaikuttaa, paljon pihassa on nurmialueita. Turussa ei tarvitse paljoa lumenluonnista stressata. Eli asuinpaikkakin vaikuttaa siihen asiaan.
En vaihtaisi takaisin kerrostaloon, en Eden rivitaloon tai paritaloon.
Olen haaveillut omakotitalosta, mutta luulen etten myöskään sitten oikeasti tykkäisi asua niin. Hyvä huomio tuo lenkkeilyreittien vähyys, itse olen ajatellut, että voisi pitää koiria irti, mutta eipä tullut mieleen miten tylsää olisi kulkea päivästä toiseen samaa reittiä, luultavasti vielä edestakaisin (eli ei silmukkareittejä välttämättä ole), miten työlästä pitää yksin omia polkuja auki koko talven jos jatkuvasti sataa lunta jne.
Ja sekin on totta, että "juntteja" asuu juuri siellä syrjemmässä. Sitä ajattelisi että siellä on rauhallisempaa, mutta mitä lenkillä on siellä käynyt, niin motocrosspyörät pärrää kesäisin ja mönkijät, moottorikelkat talvisin, jos vesistöä on lähellä, edes pieni lammikko, niin siellä surrataan vesijetillä, joella ja isolla järvellä moottoriveneellä.
Jos taas kunnolla korpeen muuttaa niin matkat on pitkät, auto pakollinen jne.
Taajamasta ei ole varaa omakotitaloa ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tähän ketjuun vastailee ihmiset jotka eivät kadu? Kun nimenomaan nyt kysyttiin kokemuksia niiltä jotka katuu? Ihmeellinen netti-ilmiö tämä, että on pakko päästä sanomaan että "en minä ainakaan!".
Vierailija kirjoitti:
Miksi tähän ketjuun vastailee ihmiset jotka eivät kadu? Kun nimenomaan nyt kysyttiin kokemuksia niiltä jotka katuu? Ihmeellinen netti-ilmiö tämä, että on pakko päästä sanomaan että "en minä ainakaan!".
Vai onko sosiaaliset taidot muuallakin samaa luokkaa? "MIstä ruuasta et tykkää?" muut vastaa kysymykseen, niin aina on se yksi luettelemaan, että mistä ruuista pitää.
On ja ei ole. OKT on melkoinen sekoitus taloa ja olosuhteita joita ei voi ostohetkellä tietää tai hallita. Eniten on vituttanut ns. kylätoimikunta, juoruakat, naapureiden meluavat kakarat ja keväinen paskanhaju. Nämä taidettiin tuolla aiemmin jo mainita. Varsinaisia lestoja täällä ei kai ole, tai jos onkin niin ovat piilossa. Minulle ihan sama. Meillä ei ole lapsia, eikä tule, joten saamme sen suhteen olla aika hyvin rauhassa naapureilta ja muilta uteliailta. Tiehoitokunta hoitaa lumityöt, paitsi omalta pihalta. En ole kokenut sitä mitenkään rasitteeksi ja se ei ole koskaan este esim. aamuiselle töihinlähdölle. Muutenkin tykätään pihalla puuhastella ja ruokkia kauriita omalle pellolle. Työmatka kaupungin keskustaan, sivistyksen pariin, omaan parkkiruutuun alle 15min. En tajua miksi ihmiset rakentavat taloja uusille alueille 700 neliön tonteille? Luulevatko ne että se on jotain hienoa tai mahtavaa kun on oma itse kyhätty talo joka on muutaman vuoden päästä ehkä homeessa?
Olemme asuneet viisi vuotta ja ajattelimme kesän alussa laittaa talon myyntiin ja muuttaa kerrostaloon helpomman asumisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei.
Ensimmäinen omakotitalo oli vanha ja remontoitava rintamamiestalo. Siihen loputtomaan korjailuun uupui totaalisesti. Olisi varmaan pitänyt olla erilainen asenne itsellä, hyväksyä vinksottavat ja kuluneet paikat, ja vetoisat ikkunat ja kylmät lattiat ja villiintyvä piha. Vähän boheemimpi ihminen olisi varmaan pärjännyt. 8 vuotta asuttiin.
Lopulta oli pakko muuttaa pois kun siitä tuli niin stressi. Kerrostalo oli valtava helpotus.
Sitten kuitenkin se kerrostalokyttääminen alkoi käydä hermoille, ja talon yleispoliisi joka vahti ihmiset ja kävi tekosyillä yleisavaimilla heidän kotona.
Ostettiin omakotitalo, mutta tällä kertaa uusi, ettei remonttia ole. Ei ole kaduttanut, aivan ihanaa ollut nyt 12 vuotta. Nyt alkaa olla joka kesä jotain maalattavaa, kodinkoneet pitää uusia yksi kerrallaan, katto sammaloituu ja puutarhaa pitää alkaa uusia.
Varmaan tässä menee vielä vuosia, ennen kuin ei jaksa tätäkään pitää yllä enää ja täytyy myydä.
Omakotitalo on ihana tapa asua, mutta pitää olla valmis laittaan siihen joko kaikki liikenevä raha tai sitten aika. Että elämäntapa se on, eikä vain asunto.
Yleisavaimella sisääntulo ilman asukkaan lupaa on rikos, koskee myös huoltomiehiä. Poikkeuksena vesivahinko, tulipalo yms. poikkeustilanteet. Mistä syystä tuolla asukkaalla edes oli talon yleisavain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei musta omakotitalossa ole paljoakaan työtä. Nurtsi poikki alkukesästä vajaan viikon välein, loppukesästä voi leikkausväli oli miltei parikin viikkoa, kun nurmikko kasvaa niin hitaasti. Vähän nypit muutamaa perennaa ja laitat kukkasia terassille. Terassin öljyäminen on rivarissain hommana. Lumitöitä esim. viime talvena ei tehty kertaakaan, nyt on tehty kahdesti. Menee noin 15 min/kerta. Oikeasti omakotitalon työt on aika pieniä, jos ei tee itselleen hankalahoitoista pihaa yms.
Omakotitalo plussat:
- lapset saa jättää kamppeet pihalle, pyörät, auton saa oven eteen jne.
- ei tarvi miettiä meteliä, pesukoneen käyttöä yms.
- saat itse tehdä asioita kysymättä taloyhtiöltä, hommata remontit järkihinnalla (vs. taloyhtiöiden rahastus remppafirmalta, just juttelin yhden urakoitsijan kanssa, että taloyhtiöltä saa laskuttaa 2-3 -kertaisen hinnan, kun vaan voitelee isännöitsijän... hyvää bisnestä kuulemma päästä niihin kiinni)
- yleensä tilavampia, paremmat varastotilat, asumiskulut alhaiset, samalla hinnalla asuu yleensä kolmiota tai pientä neliötä kuin 150m2 omakotitaloa
- koiralle tilaa
- ympäristö on yleensä rauhallinen
Se, missä talo sijaitsee vaikuttaa tietysti palveluihin. Me asumme tavallisessa lähiössä, lähin kauppa 400m, isompi ruokakauppa 1,7km ja 4km löytyy kaksi automarkettia ja kaikki mahdolliset kauppakeskittymän liikkeet. Bussit menee 200 metrin päästä vartin välein, alakouluun reilu kilometri, yläkouluun vajaat 2km. Tampereen keskustaan vajaat 10km.
Lielahti?
Jes. Tai ei asuta Lielahdessa, mutta Lielahti on tuo 4km:n päässä oleva kauppakeskittymä, josta löytyy jo miltei kaikki. :)
Meillä on grillikausi läpi vuoden, kerrostalossa kun asutaan ja lasitetulla parvekkeella kelpaa talvellakin grillata. Hullun hommaa minusta, mutta lihanhimoisella miehellä on joku pakkomielle päästä aina välillä grillaamaan entrecotea - vuodenajasta riippumatta.