Yleisin kinastelun aihe parisuhteessanne?

Ei mikään.

Mies on aina ja kaikkialta myöhässä. Minut on lapsesta asti opetettu siihen, että myöhässä EI OLLA. Olen niitä ihmisiä, jotka ovat paikalla jo 15 minuuttia ennen, ja tappavat aikaa jossakin, kunnes kello on tasan sen mitä sovittiin. Mies voi olla puolikin tuntia (joskus jopa enemmän) myöhässä, eikä edes välttämättä huomaa pyytää anteeksi.

se että onko pluto jonkinmoinen orja kun hessun annetaan kävellä vapaasti.

Luottamuspula. Lupausten rikkominen ja sovituista asioista luistaminen. Paskapuhe ja valehtelu.

Olemme onnistuneet tekemään kaikista erimielisyyttä aiheuttaneista asioista kohtuullisen kompromissin. Ei välttämättä helposti, mutta aikaa myöten. Vielä jos saisimme sovittua sen, miten aikaisin johonkin tapahtumaan tai paikkaan pitää lähteä, jotta olisimme siellä molempia tyydyttävään aikaan... Mä haluan yleensä olla ajoissa ja jättää vähän pelivaraa. Puoliso tuntuu jotenkin nauttivan siitä, että lähtee viime tingassa, kiirehtii mennessään ja saapuu perille just ja just. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme onnistuneet tekemään kaikista erimielisyyttä aiheuttaneista asioista kohtuullisen kompromissin. Ei välttämättä helposti, mutta aikaa myöten. Vielä jos saisimme sovittua sen, miten aikaisin johonkin tapahtumaan tai paikkaan pitää lähteä, jotta olisimme siellä molempia tyydyttävään aikaan... Mä haluan yleensä olla ajoissa ja jättää vähän pelivaraa. Puoliso tuntuu jotenkin nauttivan siitä, että lähtee viime tingassa, kiirehtii mennessään ja saapuu perille just ja just. 

Meillä on sama tuon viivyttelyn kanssa. Mies ei pidä mitään kiirettä, eikä koskaan ole ajoissa. Se tosiaan saa jotain tyydytystä siitä viimetinkaan menemisestä. Itse tykkään lähteä ja olla ajoissa. On seesteisempi mieli, kun ei tarvitse hosua.

Kauheasti ei kinastella, mutta siitä välillä väitellään, että mies väittää jonkin asian olevan eri tavalla kuin se on. Siis ei esim. usko että on sanonut jotain aiemmin. Hankala selittää. Esim. mies intoili että eräs kappale on tosi hyvä. Ihmettelin, että mies on siis muuttanut mielensä. Ensikuulemalla kun piti ko. kappaletta erittäin huonona. Mies väitti että ainahan on siitä pitänyt. Minä taas sanoin että ethän pitänyt, kun sanoit että laulajat pahoinpitelevät kappaletta ja eikö tuo versio ole suorastaan pyhäinhäväistys. Mies sanoi että olen ymmärtänyt hänet väärin, vaikka mies silloin erittäin monisanaisesti haukkui laulua, josta siis pidin. Eipäs-juupas -väittelyä siis.

Kotitöistä emme enää kinastele. Olen luovuttanut.