Tiedätkö sen tunteen kun viimeisen kerran suljet työpaikan oven <3

Tiedän, oli ihanaa. Uusi työpaikka on mahtava.

Miten uskalsit lähteä?

Tiedän. Seuraavaa kertaa odotellessa...

Haikeus.

Tiedän. Juuri tänään palautin avaimen. Suuri taakka putosi harteilta.

Oi olen tehnyt tuon kerran eikä kertaakaan tullut sellaista oloa että olisikin pitänyt jäädä! Onnittelut :)

Muistan yhden työpaikan, josta lähtiessäni tanssin kadulla. Oli aurinkoinen päivä ja olin niin onnellinen. Onnittelut sinullekin, toivottavasti löydät paremman paikan

Tiedän. Mulla se on edessä taas syksyllä, valmistun enkä enää roikota vanhaa työpaikkaa. Paikalla en ole ollut sitten syksyn 2013. Ajatus tuntuu silti hyvältä, todella hyvältä :)

Tiedän. Oman mielenterveyden vuoksi se oli pakko tehdä. Rakastin omia työkavereita, pomoa ja myös itse työtä. Yksi elämäni raskaimmista päätöksistä.

Onneksi olen aina tervetullut työpaikalla käymään vaikka en töihin kykenekään.

Siinä ei ollut mitään ihanaa. Tajusin välittömästi siinä kohtaa, kun sietokyky ylittyi, maito läikkyi yli, iskettiin piste i:n päälle, että tämä kohtelu riittää. Tein tyynesti työpäiväni loppuun, enkä ole sen koommin tehnyt päivääkään kyseisessä firmassa töitä. Helpotus hiipi mieleen ja kehoon vasta kuukausien päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ah, mikä helpotus!!

Työilmapiiri oli kamala. Menee kyllä tovi että palaudun.

Moni ihminen muistutti menneistä, oli senkin takia ahdistava kokemus.

Joutu kohtaamaan kaksoisolentoja, niitä kenestä pyristellyt irti.

Käykö muut kiertämässä vielä viimeisen kerran paikkoja ja huokaa ettei tarvitse enää koskaan välttämättä mennä sinne. Ja ne odottavat työpinot---

Taisin uupua

Olen vaihtanut aika monta kertaa työpaikkaa, mutta en koskaan ole ollut paskassa paikassa töissä. Olen myös palannut myöhemmin takaisin samaan työpaikkaan. Ei kannata poltella siltoja takanaan.

Ap! Aivan kuin itseni kirjoittama kirjoitus. Olen käynyt läpi aivan saman! Nyt on helpotus!

Tiedän. Ihan piinaava entinen työpaikka. Onneksi uskalsin lähteä koska sen jälkeen on tullut eteen paljon hyvää. Opiskelu ja maailman paras työpaikka. Onnittelut aloittajalle rohkeudesta ❤

Muistan sen tunteen, kun menin pomoni huoneeseen uusi työsopimus kädessäni. Olin samaan aikaan haikea ja helpottunut. Pidin työstäni ja pomostani, mutta koko toimipiste oli päätetty sulkea, joten halusin hyvissä ajoin alta pois. Muuten olisin varmaan vilauttanut työsopimusta, jossa uusi palkkani oli parempi kuin silloisella pomollani. 😊

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Oman mielenterveyden vuoksi se oli pakko tehdä. Rakastin omia työkavereita, pomoa ja myös itse työtä. Yksi elämäni raskaimmista päätöksistä.

Onneksi olen aina tervetullut työpaikalla käymään vaikka en töihin kykenekään.

Jos kaikki oli hyvin, mikset kyennyt töihin? Ei ymmärrä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Oman mielenterveyden vuoksi se oli pakko tehdä. Rakastin omia työkavereita, pomoa ja myös itse työtä. Yksi elämäni raskaimmista päätöksistä.

Onneksi olen aina tervetullut työpaikalla käymään vaikka en töihin kykenekään.

Jos kaikki oli hyvin, mikset kyennyt töihin? Ei ymmärrä...

Mielenterveys ei kestä. Pahat mt-ongelmat on hyvin invalidisoivia.

Elämäni paras päivä. Entinen pomoni oli suorastaan sairas ihminen. Maksoi tahallaan koko ajan väärin palkkoja, jätti lisät maksamatta ja kaiken lisäksi yritti vielä jättää lomakorvaukset maksamatta, kun irtisanouduin. Muutenkin oli todella Inhottava ihminen. Psykopaatti. 

.... Nykyisin elämäni on täydellistä uudessa saman alan työpaikassa, vaikka työ on raskasta ja palkkakin on kohtuu huono. Olen onnellinen. Elämäni isoin virhe, kun menin töihin siihen yritykseen, josta poistuin.

Kiitos!

Päätös vaati kyllä paljon rohkeutta. Vakituinen paikka olisi ollut tarjolla. Kyllähän se kirpaisi kun oli asennoitunut että ainakin 10v menee tässä yrityksessä.

Siltoja en polttanut.

Kaikenlaista kyllä kävi mielessä-

Kyllä ihmisten vaan enemmän pitäisi työpaikkoja vaihtaa. Ehkä loppus nämä ikuiset valittajat ja marttyyrit?

5-10v vaikka rajaksi ja sitten pitäisi vaihtaa työpaikkaa ;)

-ap