Syyllisyys kun en vietä joulua vanhempien kanssa

Et ole hirveä, etkä ole sydämetön, älä suotta pode syyllisyyttä. Onnekseen eivät sentään ole ihan yksin, kuten minä olen! Varmasti he ovat vähän pettyneitä, mutta myöskin ymmärtänevät tarpeesi olla itseksesi. Eikä koskaan tiedä, vaikka vielä joskus joulua heidän kanssaan osittain viettäisitkin.

n47, jolla ensimmäinen joulu yksin

Et ole sydämetön ja hirveä, vaan ihan normaali aikuistunut ihminen. En tarkoita, että aikuisuus olisi kiinni siitä miten joulun viettää, vaan sitä että aikuinen ihminen voi tehdä tuollaisen päätöksen ilman että on siitä kenellekään erityisesti tilivelvollinen. Monethan tekevät noin kun saavat lapsia, eli silloin kuin tuoreiden isovanhempien halu viettää joulu lastenlasten kanssa on suuri. He eivät ole mitenkään kylmiä ja sydämettömiä, yksinkertaisesti haluavat viettää pyhän eri tavalla kuin ennen. Samoin on sinun kohdallasi. Vanhemmillesi tämä on varmasti haikea hetki, sillä siihen saattaa jollain tapaa todellinen ymmärrys siitä että nyt ollaan kaksin. Ei olla enää "perhe", vaan ensisijaisesti pariskunta. Se voi hieman pelottaa ja ahdistaakin, ja sinä huomaat sen joten podet syyllisyyttä ikään kuin turhaan. Ensi joulu on jo helpompi. Seuraava vaihe näissä jouluissa on se kun jompi kumpi vanhemmista jää yksin vanhana, silloin joutuu uudelleenpuntaroimaan joulunviettotapaansa. Nauti siis nyt tästä ajasta kun voit, heillä on toisensa etkä sinä ole enää lapsi, vaan tasavertainen aikuinen.

Kiitos kommenteista, olette varmasti ihan oikeassa ja sydämessäni ymmärrän sen itsekin. En vain haluaisi kummallekaan pahaa mieltä ja kurjaa joulua. Heidän onnensa ei vaan voi olla musta kiinni ja mun vastuulla, olen ainut lapsi ja tuntuu siltä että vastaan aika paljosta heidän elämässään.