Keskustelua kristinuskosta ja sen asemasta, merkityksestä, tärkeydestä yms. Suomessa
Näkökulma on vapaa eli kaikki fundamentalistikristityistä aina militantteihin ateisteihin ja siltä väliltä saavat kommentoida aihetta, mutta pitäkää keskustelu asiallisena. Vahvat mielipiteet ovat sallittuja ja toivottujakin, mutta ne tulee muotoilla asiallisesti ja väitteet tulee myös perustella.
Katsotaan, millaista keskustelua aiheesta syntyy.
Kommentit (21)
Taas tätä paskaa.... hankkikaa parempi mielikuvitus. Sama aloittaja kuin näillä uskomattoman mielikuvitusrikkailla ”nönnönnöön aihe vapaa vuonna penis”?
Jumalan rakkaus voittaa ateistien / satanistien vihan
Kävin tänään vahingossa kakalla. Onko tämä paha?
Vierailija kirjoitti:
Jaan suomalaiset kristityt karkeasti kahteen eri ryhmään.
Ryhmä A on tapakristityt, jotka pitävät joistain kristillisistä perinteistä ja juhlista, näkevät osan kristillisistä arvoista (mm. lähimmäisenrakkaus, anteeksianto yms.) positiivisina asioina, mutta käyvät kirkossa harvoin, lukevat Raamattua vielä harvemmin eivätkä välttämättä edes usko Jumalaan. Osa toki uskoo jonkinlaiseen jumalolentoon tai jumaluuteen, mutta se ei ole kovin lähellä Raamatun kuvaamaa Jumalaa. Osalla on perinteisen kristillisyyden näkökulmasta "vääräuskoisia" käsityksiä jumaluudesta (kuten panteismi tai polyteismi) eikä heidän maailmankuvansa perustu pääasiallisesti Raamattuun.
Ryhmä B ovat hartaat kristityt, joille uskonto on keskeinen osa elämää ja Raamattu Jumalan sanaa sekä maailmankuvan perusta. Näitä on Suomessa huomattavasti vähemmän. Osa heistä on lisäksi eronnut ev. lut. kirkosta, koska näkevät sen maallistuneen, pyrkivän miellyttämään kaikkia yms.
Kun puhutaan kristinuskosta tai kristityistä, itselleni tulee ensimmäisenä mieleen ryhmä B. Kuitenkin kun puhutaan kristinuskon asemasta Suomessa, ryhmä A on tässä paljon keskeisemmässä asemassa, koska ilman heitä ev. lut. kirkko ei olisi siinä erityisasemassa, jossa se nykyisin on. Tämä on huomattavissa senkin kautta, että nyt kun ev. lut. kirkosta eroaa tasaiseen tahtiin ihmisiä, kirkko yrittää parhaansa mukaan tehdä kompromisseja joka suuntaan sekä miellyttää massoja esiintymällä esim. seksuaalivähemmistöjen puolustajina.
Aika rajoittunut näkemys sulla että olisi vain tuollaisia kahdenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jaan suomalaiset kristityt karkeasti kahteen eri ryhmään.
Ryhmä A on tapakristityt, jotka pitävät joistain kristillisistä perinteistä ja juhlista, näkevät osan kristillisistä arvoista (mm. lähimmäisenrakkaus, anteeksianto yms.) positiivisina asioina, mutta käyvät kirkossa harvoin, lukevat Raamattua vielä harvemmin eivätkä välttämättä edes usko Jumalaan. Osa toki uskoo jonkinlaiseen jumalolentoon tai jumaluuteen, mutta se ei ole kovin lähellä Raamatun kuvaamaa Jumalaa. Osalla on perinteisen kristillisyyden näkökulmasta "vääräuskoisia" käsityksiä jumaluudesta (kuten panteismi tai polyteismi) eikä heidän maailmankuvansa perustu pääasiallisesti Raamattuun.
Ryhmä B ovat hartaat kristityt, joille uskonto on keskeinen osa elämää ja Raamattu Jumalan sanaa sekä maailmankuvan perusta. Näitä on Suomessa huomattavasti vähemmän. Osa heistä on lisäksi eronnut ev. lut. kirkosta, koska näkevät sen maallistuneen, pyrkivän miellyttämään kaikkia yms.
Kun puhutaan kristinuskosta tai kristityistä, itselleni tulee ensimmäisenä mieleen ryhmä B. Kuitenkin kun puhutaan kristinuskon asemasta Suomessa, ryhmä A on tässä paljon keskeisemmässä asemassa, koska ilman heitä ev. lut. kirkko ei olisi siinä erityisasemassa, jossa se nykyisin on. Tämä on huomattavissa senkin kautta, että nyt kun ev. lut. kirkosta eroaa tasaiseen tahtiin ihmisiä, kirkko yrittää parhaansa mukaan tehdä kompromisseja joka suuntaan sekä miellyttää massoja esiintymällä esim. seksuaalivähemmistöjen puolustajina.
Oletko mielestäsi kovin fiksu kaveri? Voin kertoa, et ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaan suomalaiset kristityt karkeasti kahteen eri ryhmään.
Ryhmä A on tapakristityt, jotka pitävät joistain kristillisistä perinteistä ja juhlista, näkevät osan kristillisistä arvoista (mm. lähimmäisenrakkaus, anteeksianto yms.) positiivisina asioina, mutta käyvät kirkossa harvoin, lukevat Raamattua vielä harvemmin eivätkä välttämättä edes usko Jumalaan. Osa toki uskoo jonkinlaiseen jumalolentoon tai jumaluuteen, mutta se ei ole kovin lähellä Raamatun kuvaamaa Jumalaa. Osalla on perinteisen kristillisyyden näkökulmasta "vääräuskoisia" käsityksiä jumaluudesta (kuten panteismi tai polyteismi) eikä heidän maailmankuvansa perustu pääasiallisesti Raamattuun.
Ryhmä B ovat hartaat kristityt, joille uskonto on keskeinen osa elämää ja Raamattu Jumalan sanaa sekä maailmankuvan perusta. Näitä on Suomessa huomattavasti vähemmän. Osa heistä on lisäksi eronnut ev. lut. kirkosta, koska näkevät sen maallistuneen, pyrkivän miellyttämään kaikkia yms.
Kun puhutaan kristinuskosta tai kristityistä, itselleni tulee ensimmäisenä mieleen ryhmä B. Kuitenkin kun puhutaan kristinuskon asemasta Suomessa, ryhmä A on tässä paljon keskeisemmässä asemassa, koska ilman heitä ev. lut. kirkko ei olisi siinä erityisasemassa, jossa se nykyisin on. Tämä on huomattavissa senkin kautta, että nyt kun ev. lut. kirkosta eroaa tasaiseen tahtiin ihmisiä, kirkko yrittää parhaansa mukaan tehdä kompromisseja joka suuntaan sekä miellyttää massoja esiintymällä esim. seksuaalivähemmistöjen puolustajina.
Aika rajoittunut näkemys sulla että olisi vain tuollaisia kahdenlaisia.
Jaa-a, mielestäni sanoin heti ensimmäisessä virkkeessä, että tämä on karkea jako.
Apua. Pippelistäni tuli pissaa, mutta en tajua mihin se kaikki pissa hävisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaan suomalaiset kristityt karkeasti kahteen eri ryhmään.
Ryhmä A on tapakristityt, jotka pitävät joistain kristillisistä perinteistä ja juhlista, näkevät osan kristillisistä arvoista (mm. lähimmäisenrakkaus, anteeksianto yms.) positiivisina asioina, mutta käyvät kirkossa harvoin, lukevat Raamattua vielä harvemmin eivätkä välttämättä edes usko Jumalaan. Osa toki uskoo jonkinlaiseen jumalolentoon tai jumaluuteen, mutta se ei ole kovin lähellä Raamatun kuvaamaa Jumalaa. Osalla on perinteisen kristillisyyden näkökulmasta "vääräuskoisia" käsityksiä jumaluudesta (kuten panteismi tai polyteismi) eikä heidän maailmankuvansa perustu pääasiallisesti Raamattuun.
Ryhmä B ovat hartaat kristityt, joille uskonto on keskeinen osa elämää ja Raamattu Jumalan sanaa sekä maailmankuvan perusta. Näitä on Suomessa huomattavasti vähemmän. Osa heistä on lisäksi eronnut ev. lut. kirkosta, koska näkevät sen maallistuneen, pyrkivän miellyttämään kaikkia yms.
Kun puhutaan kristinuskosta tai kristityistä, itselleni tulee ensimmäisenä mieleen ryhmä B. Kuitenkin kun puhutaan kristinuskon asemasta Suomessa, ryhmä A on tässä paljon keskeisemmässä asemassa, koska ilman heitä ev. lut. kirkko ei olisi siinä erityisasemassa, jossa se nykyisin on. Tämä on huomattavissa senkin kautta, että nyt kun ev. lut. kirkosta eroaa tasaiseen tahtiin ihmisiä, kirkko yrittää parhaansa mukaan tehdä kompromisseja joka suuntaan sekä miellyttää massoja esiintymällä esim. seksuaalivähemmistöjen puolustajina.
Aika rajoittunut näkemys sulla että olisi vain tuollaisia kahdenlaisia.
No mitä voit odottaa ateistilta?
Suvaitsevainen ateisti TM kertoo sinulle kristinuskosta... Ateisti puhkuu vihaa!
Miksi te kiihkokristityt ette voi pysyä omilla palstoillanne vaan tungette tänne häiriköimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaan suomalaiset kristityt karkeasti kahteen eri ryhmään.
Ryhmä A on tapakristityt, jotka pitävät joistain kristillisistä perinteistä ja juhlista, näkevät osan kristillisistä arvoista (mm. lähimmäisenrakkaus, anteeksianto yms.) positiivisina asioina, mutta käyvät kirkossa harvoin, lukevat Raamattua vielä harvemmin eivätkä välttämättä edes usko Jumalaan. Osa toki uskoo jonkinlaiseen jumalolentoon tai jumaluuteen, mutta se ei ole kovin lähellä Raamatun kuvaamaa Jumalaa. Osalla on perinteisen kristillisyyden näkökulmasta "vääräuskoisia" käsityksiä jumaluudesta (kuten panteismi tai polyteismi) eikä heidän maailmankuvansa perustu pääasiallisesti Raamattuun.
Ryhmä B ovat hartaat kristityt, joille uskonto on keskeinen osa elämää ja Raamattu Jumalan sanaa sekä maailmankuvan perusta. Näitä on Suomessa huomattavasti vähemmän. Osa heistä on lisäksi eronnut ev. lut. kirkosta, koska näkevät sen maallistuneen, pyrkivän miellyttämään kaikkia yms.
Kun puhutaan kristinuskosta tai kristityistä, itselleni tulee ensimmäisenä mieleen ryhmä B. Kuitenkin kun puhutaan kristinuskon asemasta Suomessa, ryhmä A on tässä paljon keskeisemmässä asemassa, koska ilman heitä ev. lut. kirkko ei olisi siinä erityisasemassa, jossa se nykyisin on. Tämä on huomattavissa senkin kautta, että nyt kun ev. lut. kirkosta eroaa tasaiseen tahtiin ihmisiä, kirkko yrittää parhaansa mukaan tehdä kompromisseja joka suuntaan sekä miellyttää massoja esiintymällä esim. seksuaalivähemmistöjen puolustajina.
Oletko mielestäsi kovin fiksu kaveri? Voin kertoa, et ole.
No kerro ihmeessä oma fiksu näkökulmasi aiheeseen!
Voisi sitä ihmisillä olla kyllä jotain käytöstapoja vaikka nimettömänä tänne kirjoitellaan.
Mun mielestä Jesse on hieno ja ihailtava persoona.
Oltais täällä (tai ollaan jo) kuin siat pellossa jos kristinuskoa ei olisi.
Lohdullista👍
Perusfaktaa: lähes koko länsimainen lainsäädäntömme perustuu kymmeneen käskyyn. Kristinusko on syvällä yhteiskunnan rakenteissa, on ainakin ollut
Ennen sai vielä laulaa suvivirren keväällä ja esittää jouluna joulukuvaelman, se nähtiin osana kulttuuria.
Talvisodan aikaan vielä 'kaikki' rukoilivat.
Kristinuskolla olisi paljon annettavaa vielä tänäkin päivänä, nyt otsikoihin nousee lähinnä kirkon sisäiset kiistat tai kirkon linjan eriävä näkemys yhteiskunnan käytäntöjä kohtaan (samaa sukupuolta olevien vihkiminen).
Enemmän olen huolissani erään toisen valtauskonnon leviämisestä Suomeen. Sen eräs kiihkosiipi aiheuttaa nyt jo maailmalla niin paljon tuhoa, erityisesti viattomia ihmisiä kohtaan.
Olipa uskova tai ateisti, lähimmäisen kunnioittaminen voisi olla ajankohtaista tässä aina vain itsekkäämmiksi muuttuvassa yhteiskunnassamme.
Vierailija kirjoitti:
Ennen sai vielä laulaa suvivirren keväällä ja esittää jouluna joulukuvaelman, se nähtiin osana kulttuuria.
Käsittääkseni kumpaakaan ei edelleenkään ole kielletty
Vierailija kirjoitti:
Perusfaktaa: lähes koko länsimainen lainsäädäntömme perustuu kymmeneen käskyyn. Kristinusko on syvällä yhteiskunnan rakenteissa, on ainakin ollut
Ennen sai vielä laulaa suvivirren keväällä ja esittää jouluna joulukuvaelman, se nähtiin osana kulttuuria.
Talvisodan aikaan vielä 'kaikki' rukoilivat.
Kristinuskolla olisi paljon annettavaa vielä tänäkin päivänä, nyt otsikoihin nousee lähinnä kirkon sisäiset kiistat tai kirkon linjan eriävä näkemys yhteiskunnan käytäntöjä kohtaan (samaa sukupuolta olevien vihkiminen).
Enemmän olen huolissani erään toisen valtauskonnon leviämisestä Suomeen. Sen eräs kiihkosiipi aiheuttaa nyt jo maailmalla niin paljon tuhoa, erityisesti viattomia ihmisiä kohtaan.
Olipa uskova tai ateisti, lähimmäisen kunnioittaminen voisi olla ajankohtaista tässä aina vain itsekkäämmiksi muuttuvassa yhteiskunnassamme.
Perusfaktaa: no ei todellakaan perustu. Sano yksikin esimerkki. Sellainen jota ei ole missään muussa maassa, joka ei ole luterilainen.
Vierailija kirjoitti:
Perusfaktaa: lähes koko länsimainen lainsäädäntömme perustuu kymmeneen käskyyn. Kristinusko on syvällä yhteiskunnan rakenteissa, on ainakin ollut
Ennen sai vielä laulaa suvivirren keväällä ja esittää jouluna joulukuvaelman, se nähtiin osana kulttuuria.
Talvisodan aikaan vielä 'kaikki' rukoilivat.
Kristinuskolla olisi paljon annettavaa vielä tänäkin päivänä, nyt otsikoihin nousee lähinnä kirkon sisäiset kiistat tai kirkon linjan eriävä näkemys yhteiskunnan käytäntöjä kohtaan (samaa sukupuolta olevien vihkiminen).
Enemmän olen huolissani erään toisen valtauskonnon leviämisestä Suomeen. Sen eräs kiihkosiipi aiheuttaa nyt jo maailmalla niin paljon tuhoa, erityisesti viattomia ihmisiä kohtaan.
Olipa uskova tai ateisti, lähimmäisen kunnioittaminen voisi olla ajankohtaista tässä aina vain itsekkäämmiksi muuttuvassa yhteiskunnassamme.
Nyt höpö höpö noille jutuille. Lainsäädäntöä inspiroi kymmenen käskyä, mutta todellakaan KOKO lainsäädäntö ei ole mitään kristillistä pohjaa. Silloin kun oli naisia vihattiin, pilkattiin, ahdisteltiin ja kohdeltiin väkivalloin. Kristinusko on samaa mieltä naisesta kuin islamkin.
Älkää olko tekopyhiä. Kristinuskon vallan aikaan papit kävivät huorissa ja naisia syytettiin KAIKESTA. Kristillinen yhteisö on vastuuton vallanhimon pesäke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusfaktaa: lähes koko länsimainen lainsäädäntömme perustuu kymmeneen käskyyn. Kristinusko on syvällä yhteiskunnan rakenteissa, on ainakin ollut
Ennen sai vielä laulaa suvivirren keväällä ja esittää jouluna joulukuvaelman, se nähtiin osana kulttuuria.
Talvisodan aikaan vielä 'kaikki' rukoilivat.
Kristinuskolla olisi paljon annettavaa vielä tänäkin päivänä, nyt otsikoihin nousee lähinnä kirkon sisäiset kiistat tai kirkon linjan eriävä näkemys yhteiskunnan käytäntöjä kohtaan (samaa sukupuolta olevien vihkiminen).
Enemmän olen huolissani erään toisen valtauskonnon leviämisestä Suomeen. Sen eräs kiihkosiipi aiheuttaa nyt jo maailmalla niin paljon tuhoa, erityisesti viattomia ihmisiä kohtaan.
Olipa uskova tai ateisti, lähimmäisen kunnioittaminen voisi olla ajankohtaista tässä aina vain itsekkäämmiksi muuttuvassa yhteiskunnassamme.Nyt höpö höpö noille jutuille. Lainsäädäntöä inspiroi kymmenen käskyä, mutta todellakaan KOKO lainsäädäntö ei ole mitään kristillistä pohjaa. Silloin kun oli naisia vihattiin, pilkattiin, ahdisteltiin ja kohdeltiin väkivalloin. Kristinusko on samaa mieltä naisesta kuin islamkin.
Älkää olko tekopyhiä. Kristinuskon vallan aikaan papit kävivät huorissa ja naisia syytettiin KAIKESTA. Kristillinen yhteisö on vastuuton vallanhimon pesäke.
Kiihotusta kansanryhmää astaan
Suomessa monien kristillisten tapojen taustalla on vanha kansanusko. Mietitään nyt vaikka joulua. Se on ajoitettu pakanalliseen talvipäivänseisauksen tienoille. Jeesuksen synttäri ei edes ollut joulukuussa.
Nykypäivän kristyistä, erityisesti nuorista naisista monet ovat jotain homosaatiota kannattavia arvoliberaaleja luonnonpalvojia.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän kristyistä, erityisesti nuorista naisista monet ovat jotain homosaatiota kannattavia arvoliberaaleja luonnonpalvojia.
Jos palvoo luontoa, ei ole kristitty.
Jaan suomalaiset kristityt karkeasti kahteen eri ryhmään.
Ryhmä A on tapakristityt, jotka pitävät joistain kristillisistä perinteistä ja juhlista, näkevät osan kristillisistä arvoista (mm. lähimmäisenrakkaus, anteeksianto yms.) positiivisina asioina, mutta käyvät kirkossa harvoin, lukevat Raamattua vielä harvemmin eivätkä välttämättä edes usko Jumalaan. Osa toki uskoo jonkinlaiseen jumalolentoon tai jumaluuteen, mutta se ei ole kovin lähellä Raamatun kuvaamaa Jumalaa. Osalla on perinteisen kristillisyyden näkökulmasta "vääräuskoisia" käsityksiä jumaluudesta (kuten panteismi tai polyteismi) eikä heidän maailmankuvansa perustu pääasiallisesti Raamattuun.
Ryhmä B ovat hartaat kristityt, joille uskonto on keskeinen osa elämää ja Raamattu Jumalan sanaa sekä maailmankuvan perusta. Näitä on Suomessa huomattavasti vähemmän. Osa heistä on lisäksi eronnut ev. lut. kirkosta, koska näkevät sen maallistuneen, pyrkivän miellyttämään kaikkia yms.
Kun puhutaan kristinuskosta tai kristityistä, itselleni tulee ensimmäisenä mieleen ryhmä B. Kuitenkin kun puhutaan kristinuskon asemasta Suomessa, ryhmä A on tässä paljon keskeisemmässä asemassa, koska ilman heitä ev. lut. kirkko ei olisi siinä erityisasemassa, jossa se nykyisin on. Tämä on huomattavissa senkin kautta, että nyt kun ev. lut. kirkosta eroaa tasaiseen tahtiin ihmisiä, kirkko yrittää parhaansa mukaan tehdä kompromisseja joka suuntaan sekä miellyttää massoja esiintymällä esim. seksuaalivähemmistöjen puolustajina.