Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Minusta ap:n ongelmana on, että hän odottaa muiden lukevan hänen ajatuksensa. Perheessäsi ei ilmeisesti ole sellaista keskustelukulttuuria, että voisit sanoa äidillesi että annetaan aikuisillekin lahjat. Tai että haluat mennä illalla hautausmaalle. Tarvitaanko siihen koko porukka? Eikö olisi mukava mennä juuru ilman siskonlapsia? Tuota en myöskään ymmärrä,että pitäisi työkavereiden takia mennä viettämään perhejoulua. Mieti nyt vähän.
Olet myös saanut paljon ehdotuksia, mutta jättänyt ne kommentoimatta. Mikä oli siis aloituksesi pointti? Päästä avautumaan sinua vaivaavasta asiasta, mutta olisiko halua tehdä mitään itseäsi helpottavia ratkaisuja? Marttyyrijouluperinnettä ei kannata aloittaa.
Mä ymmärrän ap:ta, koska meille kävi samalla tavalla. Meillä on 5 lasta ja vietettiin aina joulu perheenä. Kun isosisko sai lapsia niin jouluista tuli sitten juuri nuita, että me lapsettomat ei saatu enää lahjoja vaan äiti osti vain lapsenlapsille. Se oli ok, kunnes sain itse lapsia ja huomasin, että vanhemmilleni edelleen merkkasivat vaan ne isosiskon lapset. Vietettiin yksi joulu mun suvun kanssa ja seurasin oman tyttäreni haikeutta, kun pukki jakoi hänelle pari lahjaa ja serkut saivat ison pinon. Äitini osti siis lahjoja vain isosiskoni lapsille ja mun lapsi sai vain mun sisarusten lahjat (nekin ostivat kimpassa).
Päätettiin sitten siirtyä omiin jouluihin ja vietettiin joulut mieheni perheen luona, jossa oma lapsemme oli ainoa lapsenlapsi. Kun mieheni sisarukset saivat lapsia, isovanhemmat olivat tasapuolisia kaikille . Ne joulut olivat ihania! Kun sitten tuli ero lapseni isän kanssa niin lapsi halusi usein jouluksi sinne mummolaan ja sai mennä aina kun exälle sopi. Sitten muuten on vietetty joulua kahdestaan ja tehty omat traditiot, vierailtu vaan mun suvun luona.
Nyt tilanne on se, että isosiskoni lapset ovat jo lähes aikuisia eivätkä enää vietä jouluja mummolassa. Isosiskoni on töissä usein jouluna (hoitoala) ja äitimme on alkanut mankua minua sinne jouluksi oman teinini kanssa. Sanomattakin selvää, että tässä vaiheessa on turha omaa lasta houkutella mummolaan, joka on jäänyt muutenkin ihan vieraaksi.
Mun äitiä ei ole koskaan kiinnostanut mun tytär, ei menestyminen harrastuksissa eikä koulussa. Tyttärelläni on läheiset suhteet isänsä sukuun, koska sieltä on aina tykätty ottaa vastaan. Mulla on paremmat välit ex-anoppiin kun omaan äitiini.
Mun tytär menee isänsä kanssa mummolaan kuten ennenkin, ja äitini yrittää syyllistää nyt minua siitä, että hän jää yksin. Oli soittanut isosiskolle marttyyripuhelun, että kun ketään ei kiinnosta tulla. Minä, jämälapsi jämälapsenlapsen kanssa kelvattaisiin nyt, kun on jo myöhäistä. Äitini myös ilmoitti, että ei jaksa mitään jouluruokia nyt tehdä kun ei ole tulossa isosiskonkaan lapsia. Eli menisin sinne kokkaamaan.. ei kiitos. Vietän jouluaaton punkkupullon kanssa sohvalla, kuten aina silloin, kun lapsi on isällään.Sanoin äidille, että voi tulla mun luo jouluaattona mutta kuulemma ei viitsi, koska JOS lapsenlapset tuleekin sitten käymään.Fine.
Jännä on se, että vaikka äitini on voimakkaasti suosinut näitä isosiskon lapsenlapsia niin silti jättävät sen ainoan mummonsa yksin jouluksi. Traditiot pitää luoda, mutta mun äitini tapauksessa hän itse valitsi aikanaan keskittyä vain muutamaan lapsenlapseensa. En voi omaakaan lasta syyttää, että mummo ei oikein kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihanaa nähdä sisarusten lasten jouluilo, kun olin itse nuori lapseton ja asuin poissa lapsuuden kodista. Muistan , että itse vielä ehdotin, ettei osteta aikuisille lahjoja, koska opiskelijana lahjojen osto aikuisille tuntui liialta. Ei ole tullut mieleenkään, että joku voi kokea asian noin.
Auts! Häikäisee! Mikä se oikein oli...? Aa, sehän oli sädekehäsi, hienosti kiillotettu!!
Jouluun liittyy ihan hirveästi tunteita, varsinkin siinä vaiheessa kun huomaa että omat lapsuuden joulut muuttuvat.
Meillä maailmalta kotiin tulleet aikuiset lapset ovat valittaneet, että kuusi ei ole samassa paikassa kuin aina ennen, tosin ei ihan tosissaan.
Puhukaa ihmiset perheidenne kanssa, olkaa itsekkäitä ja joustakaa. Sanokaa, että minä haluan lahjan jouluna, ostetaan yksi jokaiselle, kutsukaa koko porukka omaan kotiinne glögille ennen joulua ja arpokaa kuka aikuisista ostaa lahjan kenellekin. Miksi sinne hautausmaalle ei voi mennä pienellä porukalla myöhään illalla?
Joulut muuttavat muotoa jokaisen elämässä, mitä vähemmän joululta odottaa sitä parempi siitä on aikuisena minulle tullut.
Meilläkin sovittiin ettei enää ostella aikuisille lahjoja kun tuli ensimmäinen lapsenlapsi, nyt näitä on jo melkein 3:) Eipä ole kukaan aikuisista (27-36) lapsista tai kumppaneista itkenyt perään, meille tärkeintä on yhdessä olo ja hyvä ruoka. Lasten kuulumisia kysellään kyllä viikoittain ja heitä huomioidaan muuten, ei vain lapsenlapsia.
Ei lapsenlapset ole mitenkään ohittaneet lapsia mutta onhan se eriasia ostaa 3-4 lapselle lahjat kuin 14-16 hengelle?? Ihan pikkusen siis rahakysymyskin kun ei viitsisi mitään 20€ krääsää ostaa.
Minun vanhemmat ovat aina tasapuolisia. Minulla on mies ja kolme lasta ja sisko on perheetön. Joululahjaksi kumpikin lapsi saa esimerkiksi tonnin rahaa. minä jaan tonnini viiteen osaan ja jaan miehelle ja kullekin lapselle saman 200 kuin itsellenikin jää. Joulun äiti viettää siskoni kanssa.
Miksi ihmeessä jaat oman joululahjasi perheellesi? Sinullehan äitisi sen rahan antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo olevansa veljensä kanssa "nuoria aikuisia". Itse ajattelen, että tuohon ryhmään kuuluvat ovat alle 25-vuotiaita, eivät missään tapauksessa yli kolmikymppisiä. Kyllä minusta on oikeasti outoa ja surullistakin, jos tuollaiselle vasta itsenäistyvälle nuorelle ei edes oma äiti halua ostaa mitään. Ei sen elämän pitäisi pelkästään lastenlasten kautta kulkea, vaan malttaa elää jokainen elämänvaihe myös niiden omien lasten kanssa.
Totta vikiset. Suomalaiset äidit ovat tunnekylmiä ja pyrkivät tosiaan joidenkin ladtenladten avulla ostamaan rakkautta itselleen lahjomalla ja jättämällä tosiaan ne nuoremmat aikuistuvat lapsettomat lapsensa kokonaan vaille huomiota. Aihe hyvä käsiteltäväksi laajemminkin. Ehkä yksi alue, miksi maassamme miljoona sinkkua. Äidit jättävät kokonaan huomiotta ne seuraavat lapsensa, jos ja kun yksi tuottaa lapsenlapsia. Arpia pullollaan tämä maa. Ja julmaa tunnekylmyyttä. Kostonkierrettä.
Mitenkähän tässä ap ja kaltaisensa tuntuvat tunnekylmiltä?
Mulle tuli ihan paha mieli ap:n puolesta! AP:n vanhemmat vaikuttavat ymmärtämättömiltä ja epäkohtelialta jos joulu todellakin on vain tuota lastenlasten ympärillä pyörimistä omien lasten kustannuksella. Joku ehdottikin ap:lle, että ostaisi veljensä kanssa lahjat toisilleen ja viettäisi veljen kanssa aikuisten joulua keskenään. Se kuulosti hyvältä idealta. Kannttaa tosin etukäteen keskustella veljen kanssa tästä joulu- ja lahjasuunnitelmasta.
Itse ap:n asemassa myös ennen joulua soittaisin vanhemille ja kertoisin, että harkitsen joulun viettämistä yksin, koska tuntuu ikävältä kun mitään vanhoista jouluperinteistä ei ole enää jäljellä. Jos vanhemmat ovat sellaisia, että heidän kanssaan voi tälläisista asioista keskustella, kertoisin miten tärkeitä nuo kotijoulut ovat olleet vuosien saatossa ja miten toivoisit että niitä voisi jatkaa edelleenkin; löytää kompromissin joka huomioisi niin aikuiset lapset kuin lastenlapsetkin. Jos vanhemmat eivät yhtään ymmärtäisi, mistä puhun, jäisin kotiin viettämään joulua. Hankkisin hyviä viinejä ja lempiherkkuja, tekisin hyvää ruokaa, lainaisin/ostaisin paljon mielenkiintoista luettavaa ja leffoja/sarjoja. Lisäksi ostaisin itselleni pieniä, mutta ihania joululahjoja.
No tuota, meillä ei ole lapsenlapsia, mutta omat lapsemme, nuoret aikuiset, ovat itse ilmaisseet, ettei mitään lahjoja tarvita vaan mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja viiniä sekä joulun tunnelmaa, mitä kauniisti koristeltu koti tuo tullessaan. Emmekä ole ikinä käyneet jouluna hautausmaalla, koska läheisemme on hauduttu toiseen maahan.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat ovat aina tasapuolisia. Minulla on mies ja kolme lasta ja sisko on perheetön. Joululahjaksi kumpikin lapsi saa esimerkiksi tonnin rahaa. minä jaan tonnini viiteen osaan ja jaan miehelle ja kullekin lapselle saman 200 kuin itsellenikin jää. Joulun äiti viettää siskoni kanssa.
Miten ihmeessä aikuisella miehelläsi on pokkaa ottaa vastaan tuo 200 euroa, jonka äitisi on tarkoittanut lahjaksi sinulle? Antaako mies myös omilta vanhemmilta saamastaan joululahjastaan (oli se sitten mietä hyvänsä) puolet sinulle? Minusta ihan järjetön asia, että osa äitisi joululahjarahasta kuuluisi "oikeudenmukaisuuden" nimissä myös miehellesi ja lapsillesi. Anteeksi vaan, mutta kuulostat aika tossukalta.
Ei osteta lahjoja aikuisille-päätös on ihan eri tehdä toisten lapsiperheiden kesken kuin sellaisten sisarusten, joilla osalla on ja osalla ei ole lapsia (jotkut voivat jopa jäädä lapsettomiksi). Ajatelkaapa nyt ihan aivoilla ja sydämellä: ap on juuri kotoa pois muuttanut, todennäköisesti vähävarainen opiskelija, lähes lapsi itsekin. Nyt KUKAAN ei anna hänelle jouluna MITÄÄN, ei edes oma äiti. Todennäköisesti sisarten miehet antavat jotain vaimolleen (vaikka anoppi päättänyt, että ei lahjoja aikuisten kesken) ja sisaret miehilleen (muutenhan se helvetti repeää niin kuin av:lta tiedämme). Ap:lta, todennäköisesti vähävaraiselta opiskelijalta, odotetaan sen sijaan lahjoja sisarusten lapselle, tosi reilua. Joka lahjan antaa, se lahjan saa. Jos ap:n äidillä olisi yhtään tilannetajua, hän laittaisi lastenlasten lahjojen lisäksi paketit nuoremmille sinkkulapsilleen ja lastenlasten vanhemmat muistaisivat lasten nimissä sinkkutätiä ja -emoa ja isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
No tuota, meillä ei ole lapsenlapsia, mutta omat lapsemme, nuoret aikuiset, ovat itse ilmaisseet, ettei mitään lahjoja tarvita vaan mukavaa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja viiniä sekä joulun tunnelmaa, mitä kauniisti koristeltu koti tuo tullessaan. Emmekä ole ikinä käyneet jouluna hautausmaalla, koska läheisemme on hauduttu toiseen maahan.
Ymmärsin, että ap varmaan erityisesti kaipailee juuri tuota mukavaa yhdessä oloa, hyvää ruokaa ja viiniä ja joulun tunnelmaa, joita ei siis samalla tavalla enää ole. Esimerkiksi jos monen ruokalajin hieno jouluillallinen viineineen ja jälkiruokineen on vaihtunut nopeaan ja vaatimattomampaan, "lapsiystävälliseen" joululounaaseen. Ei ihan sama asia. Yhteinen rupattelu iltaisella onkin muuttunut siihen, että leikitään lastenlasten kanssa ja kun he menevät nukkumaan pitää kaikkien muidenkin olla hys hys.
Jouluperinteitä kun muutetaan, niin kyllä se harmittaa. Oma perinteinen jouluni muuttui täysin kun aloimme viettää joulut anoppilassa. Ruokailu keskellä päivää, joulupukki iltapäivästä... itse taas olin käynyt aattohartaudessa, syönyt myöhempänä jne.
Mutta uusia perinteitä tulee ja itsekin voi vaikuttaa. Uusi perinne on, että jätämme lasten lahjoista osan kotiin ja kun tulemme n. klo 18 kotiin, lapset avaavat vielä muutaman paketin. Illaksi katetaan vielä runsas kalapöytä aikuisille ja lapset leikkivät leluillaan myöhään.
Olen sitä mieltä, että kyllä apn vanhempien pitäisi ostaa hänelle lahja. Itse ostin miehen siskolle niin kauan lahjan kun hänellä ei ollut omia lapsia. Nyt ostan joulukukan tai suklaata mutta en varsinaisesti mitään lahjaa. Muutenkin saatan ostaa aikuisille lahjoja, jos löydän jotain kivaa mutta en pakonomaisesti joka vuosi enkä odota itselleni lahjoja. Miehen kanssa on sovittu, että ostetaan jotain pientä keskenään.
Meillä vanhemmat ostavat kyllä edelleen lapsilleenkin lahjoja, vaikka ollaan kaikki yli 30v, ja lapsenlapsiakin on jo lähemmäs kymmenen. Tuntuu hassulta ajatus, että kiinnostus omaan lapseen loppuu, kun se saavuttaa tietyn iän (mikä se ikä kullekin sitten on), tai kun tilalle tulee joku nuorempi.
Itse olen lapseton, mutta kyllä vanhempani ovat erittäin kiinnostuneita elämästäni, ja kaikkia valmistumisiani ja saavutuksiani juhlitaan. Ei rakkautta ole jaettavana mikään rajallinen määrä, mikä täytyy priorisoida suvun pienimmille. Kaikki ne on sun sukulaisia, vauvasta vaariin, ja jokaista rakastetaan ja muistetaan. En ollenkaan ihmettele, että ap:lla on kurja olo siitä, että hänet on tuossa kuviossa tavallaan unohdettu kokonaan.
Enpä ole kyllä itsekään jouluuni täysin tyytyväinen. Asun toisella paikkakunnalla kuin perheeni, enkä siksi näe heitä kovin usein. Jouluna menen kotiin useammaksi päiväksi, ja olisi ihanaa nähdä sisaruksiakin oikein ajan kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Se vaan ei oikein onnistu. Sisarukset juoksevat koko jouluaaton paikasta toiseen, kun lapsia pitää käydä näyttämässä puolison eronneille vanhemmille erikseen, ja jokaiselle mummolle ja isomummolle myös. Sitten kun he ehtivät tulla vanhempieni luokse, on jo ilta, eikä ehditä olla kuin maksimissaan kaksi tuntia. Se menee kahvitteluun ja valtavan lahjavuoren jakamiseen joulupukkihössötyksineen. Iso lapsilauma huutaa niin paljon, ettei keskustelusta tule mitään. Sitten pakataankin jo lahjat autoon, kiitti moi. Joulupäivä ja Tapaninpäivä pitääkin sitten palautua rasittavasta jouluaatosta ja viettää perheen kesken kotona, tai mennä takaisin töihin.
Summa summarum, mulla on siis sisaruksia ikävä. Onneksi ehdin kuitenkin viettää paljon aikaa vanhempieni kanssa, ja nähdä mummoa, tätiä ja muita sukulaisia rauhallisissa merkeissä, käydä siellä hautausmaallakin jne. Eli parempi joulu minulla on kuin sisaruksillani. No, jospa 10 vuoden päästä on jo helpompaa, kun lapsia ei tarvitse laittaa aikaisin nukkumaan ja ne keskittyvät kännykkäänsä niin paljon, että siinä hiljaisuudessa pystyy jo puhumaankin. :D
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli ihan paha mieli ap:n puolesta! AP:n vanhemmat vaikuttavat ymmärtämättömiltä ja epäkohtelialta jos joulu todellakin on vain tuota lastenlasten ympärillä pyörimistä omien lasten kustannuksella. Joku ehdottikin ap:lle, että ostaisi veljensä kanssa lahjat toisilleen ja viettäisi veljen kanssa aikuisten joulua keskenään. Se kuulosti hyvältä idealta. Kannttaa tosin etukäteen keskustella veljen kanssa tästä joulu- ja lahjasuunnitelmasta.
Itse ap:n asemassa myös ennen joulua soittaisin vanhemille ja kertoisin, että harkitsen joulun viettämistä yksin, koska tuntuu ikävältä kun mitään vanhoista jouluperinteistä ei ole enää jäljellä. Jos vanhemmat ovat sellaisia, että heidän kanssaan voi tälläisista asioista keskustella, kertoisin miten tärkeitä nuo kotijoulut ovat olleet vuosien saatossa ja miten toivoisit että niitä voisi jatkaa edelleenkin; löytää kompromissin joka huomioisi niin aikuiset lapset kuin lastenlapsetkin. Jos vanhemmat eivät yhtään ymmärtäisi, mistä puhun, jäisin kotiin viettämään joulua. Hankkisin hyviä viinejä ja lempiherkkuja, tekisin hyvää ruokaa, lainaisin/ostaisin paljon mielenkiintoista luettavaa ja leffoja/sarjoja. Lisäksi ostaisin itselleni pieniä, mutta ihania joululahjoja.
Niin että jos vanhemmat eivät suostu ( = jaksa, ole varaa tms) järjestämään sellaista joulua kuin aikuiset lapset haluavat , niin sitten jäädään kotiin?
Miksi tämä kuulosta aika tavalla itsekeskeiseltä?
Voisiko ajatella että aikuiset lapset ihan rohkeasti omalta osaltaan osallistuisivat joulun hengen muodostamiseen ja reippaasti toisivat omia ideoita ja toteuttaisivat niitä ja auttaisivat joulun valmisteluissa myös eivätkä vain vinkuisi etteivät omat ( vanhenevat) vanhemmat järjestä heille valmista joulua. Jonka pitää vieläpä olla tietynlainen.
Onko kukaan tullut ajatelleeksi, mitä aikuisten lasten, heidän puolisoidensa ja lastensa ruokkiminen ja lahjojen ostaminen maksaa? Ei palkat nouse sitä mukaa kuin suku kasvaa. Ap voisi yksin tai vaikka yhdessä veljensä kanssa kokeilla kustantaa koko lystin ja miettiä sen jälkeen, onko aikuisten lahjominen sittenkään järkevää vai uppoaako jouluun rahaa ihan riittävästi ilman aikuisten lahjomistakin.
Ap, sulla on täydet mahdollisuudet järjestää itsellesi just sellainen joulu kuin haluat. Ehkä veljesi kanssa, tai ystävien?
Voithan myös puhua äidillesi asiasta suoraan.
Minuakin kyllä ärsyttäisi syödä jo yhdeltä. Mulla on 3 lasta, sisaruksilla kummallakin 1, eikä ole nähty tarpeelliseksi syödä jouluateriaa lounasaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli ihan paha mieli ap:n puolesta! AP:n vanhemmat vaikuttavat ymmärtämättömiltä ja epäkohtelialta jos joulu todellakin on vain tuota lastenlasten ympärillä pyörimistä omien lasten kustannuksella. Joku ehdottikin ap:lle, että ostaisi veljensä kanssa lahjat toisilleen ja viettäisi veljen kanssa aikuisten joulua keskenään. Se kuulosti hyvältä idealta. Kannttaa tosin etukäteen keskustella veljen kanssa tästä joulu- ja lahjasuunnitelmasta.
Itse ap:n asemassa myös ennen joulua soittaisin vanhemille ja kertoisin, että harkitsen joulun viettämistä yksin, koska tuntuu ikävältä kun mitään vanhoista jouluperinteistä ei ole enää jäljellä. Jos vanhemmat ovat sellaisia, että heidän kanssaan voi tälläisista asioista keskustella, kertoisin miten tärkeitä nuo kotijoulut ovat olleet vuosien saatossa ja miten toivoisit että niitä voisi jatkaa edelleenkin; löytää kompromissin joka huomioisi niin aikuiset lapset kuin lastenlapsetkin. Jos vanhemmat eivät yhtään ymmärtäisi, mistä puhun, jäisin kotiin viettämään joulua. Hankkisin hyviä viinejä ja lempiherkkuja, tekisin hyvää ruokaa, lainaisin/ostaisin paljon mielenkiintoista luettavaa ja leffoja/sarjoja. Lisäksi ostaisin itselleni pieniä, mutta ihania joululahjoja.
Niin että jos vanhemmat eivät suostu ( = jaksa, ole varaa tms) järjestämään sellaista joulua kuin aikuiset lapset haluavat , niin sitten jäädään kotiin?
Miksi tämä kuulosta aika tavalla itsekeskeiseltä?Voisiko ajatella että aikuiset lapset ihan rohkeasti omalta osaltaan osallistuisivat joulun hengen muodostamiseen ja reippaasti toisivat omia ideoita ja toteuttaisivat niitä ja auttaisivat joulun valmisteluissa myös eivätkä vain vinkuisi etteivät omat ( vanhenevat) vanhemmat järjestä heille valmista joulua. Jonka pitää vieläpä olla tietynlainen.
Mun mielestä tässä ei ollut kyse valmiiseen joulupöytään menemisestä, vaan siitä että ap kertoi, etteivät hänen omat vanhempansa huomioi häntä jouluna enää sen jälkeen kun lapsenlapsia on tullut, vaan kaikki pikemminkin pyörii lastenlasten ympärillä. Ei mitenkään kohtuuton vaatimus ajatella, että voisi viettää yhteistä aikaa omien vanhempiensa kanssa ja tulla aidosti kohdatuksi, jos tulee pitkän matkan takaa jouluksi vanhaan lapsuudenkotiinsa.
Mikä estää aloittajaa menemästä veljensä kanssa myöhään illalla hautausmaalle? Ei yhtään mikään. Minusta täysin älytön ajatus, että pienten lasten kanssa pitäisi lähteä myöhään illalla hautausmaalle. Siitäkö ap nauttisi hautausmaalla, kun pikkulapset itkisivät väsymystään? Ja mitä joululahjoihin tulee, niin oikeasti on ihan hemmetin vaikeaa keksiä lahjoja aikuisille lapsille ja heidän puolisoilleen. Kun vielä pitää olla yhtä paljon lahjoja ja samanarvoisia, ettei taas joku pahoita mieltään. Joo, voisihan jokaiselle ostaa suklaarasian, mutta aikuisilla ihmisillä nyt yleensä on mahdollisuus ostaa suklaansa ihan itsekin. Lapset sen sijaan kasvavat ja kehittyvät, joten lahjojen keksiminen lapsille on miljoona kertaa helpompaa kuin aikuisille.