Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

1300 vs 130 peukutusten suhteen tämä aloitus. Eli 10-1 - aloituksen kaltaisen tuntemukset siis voittaa reilusti. Aika yleinen kokemus siis, ja jopa vauvapalstalla. Eli kyse on varmastikin juuri siitä esikoisen vauvailusta ja tämän kaiken huomion  saamisesta siitä lähtien. Ei välttis ne seuraavatkaan vauvapolvet saa enää mitään huomiota, koska ne perinteet varastaa sitten se kuka ehtii ''pukille'' ensin ja vaatii kaken huomion sen kerran saatuaan. 

Kyllä tässäkin ketjussa kumpuaa syvemmät virrat, kuten esim esikoisten kateuden ja mustasukkaisuuden tunteet sitä kuopusta kohtaan, jota vasten käydään sitten näiden kullannuppujen kautta - että HE saavat nyt sitten TÄYDEN huomion, kaiken sen syrjäänsysäytetyn tunteen jälkeen jonka ehkä se kuopus sai parikymmentä vuotta.

Jotain tällaista tässä on taustalla ja sitten perintörumbassa tulee se viimeinen oikeutus - kun ESIKOINEN vaatii KAIKKEA itselleen.

Tämäkin on nimittäin koettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

Kuinka monta sukujoulua olet järjestänyt, joka on keskustelun aihe?

Olen lähes 70-vuotias ja olen järjestänyt tähän ikään mennessä, kymmeniä jouluja ja kyllä se käy voimille, kun pöydässä istui parikymmentä henkeä, puolison, lasten ja heidän lastensa ja puolisot. Ruokaa on riittävä muillekin päiville, kuin yhdelle aterialle ja sukua käy kahvilla myös muina päivinä. Mummona haluaisin viettää joulua, eikä olla koko ajan keittiössä kaatamassa.

Jos siivous hoituu imuroimisella, on järjestävä kuuselle tilaa, ruokailuryhmään lisää tilaa, yövieraille petit jne.

Ja jouluateria on monella muutakin, kuin kinkku ja potut - laatikot, salaatit, kalat, jälkiruoat, juomat, leivonnaiset, kahvileivät.jne. Ja niiden valmistamiseen menee lukemattomia työtunteja.

Kommentista päätellen menet viettämään joulua suvun valmiiseen joulupöytään, kun kuvittelet sen hoituvan muilta suit sait sukkelaan, mitään tekemättä.

Minkä mahtaa, kun muori nimenomaan itse haluaa hoitaa kaiken? Tehdä itse kaiken laatikoista pipareihin, ei huoli rahaa eikä juuri apuakaan. Jos mummon luokse haluaa mennä, ja sitä mummo vielä erikseen pyytää, on pakko mennä valmiiseen pöytään kun se on ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joulu on Suomessa yhtä mielensäpahoittamisen juhlaa.. oli niin tai näin niin joku aina marisee. Jouluperinteet muuttuvat elämäntilanteiden mukaan, sukuun tulee vävyjä, miniöitä ja niitä lapsenlapsia, mummot ja ukit vanhenee jne. Ei se joulu voi olla aina samanlainen eikä toisen jouluperinteet ole yhtään huonompia tai parempia kuin toisenkaan, mutta kyllä se oma napa vaan monelle on tärkeä eikä minkäänlaisia kompromisseja olla valmiita tekemään. "Mummo on aina laittanut joulun eikä joulu tunnu miltään jos mummo ei sitä laita, nyt joulu on pilalla kun mummo ilmoitti ettei sairastuttuaan jaksa enää. Ei joulu tunnu miltään jos ei koko perheen voimin mennä haudoille iltahämärässä ja vasta sen jälkeen syödä ja avata lahjat kahdeksalta joka on veljen lapsien nukkumaanmenoaika, nyt on joulu pilalla kun pitää lasten takia siirtää vähän aikaisemmaksi että jaksavat valvoa. Joulu on pilalla kun toiset ehdottavat ettei aikuiset vaihda lahjoja enkä saa suutani auki että sanoisin haluavani jatkaa lahjojenvaihtoperinnettä, ja toiset luulevat että asia on minulle ok."

Toivottavasti ap ei ikinä hanki puolisoa, sillä puolison myötä pitää niitä kompromisseja opetella tekemään. Missä ja millainen joulu vietetään? Onko sen puolison jouluperinteet ap:n mielestä automaattisesti vääriä? Tai sitten kun/jos niitä lapsia joskus tulee, tuskinpa enää sitten ap:kaan haluaa viettää joulun vain aikuisten ehdoilla. Jouluperinteiden muuttuminen nyt vaan kuuluu elämään, kannattaa opetella nauttimaan elämästä ja sopeutumaan niihin muutoksiin.

Ap nimenomaan on tehnyt kompromisseja ja luopunut monista itsellen tärkeistä perinteistä. Ongelma on se, että muut eivät suostu tekemään kompromisseja eli säilyttämään edes jotain ap:lle tärkeää. Siinä teille itsekkyyttä.

Oliskin pelkkä joulu, joka mennään lasten ehdoilla... Mutta täällä se koskee kaikkia sukujuhlia. Aikuisten kesken ei todellakaan keskustella, syödä rauhassa tai mitään muutakaan, koska muutamat suvun alle kouluikäiset lapset ovat ne kaiken keskipiste. Juoksevat, kiljuvat, mankuvat... Ja niitä täytyy sitten kaikkien aikuisten ihastella. Muusta ei puhuta, kuin lapsista. On yritetty.

Jopa äitienpäivä-lounaalla - joka oli samalla erään aikuisen syntymäpäivä - täytyi käydä ravintoloitsijalta pyytämässä, josko hän voisi tämän suvun lapsien takia aloittaa lounaan tarjoilun puolituntia aloitusajankohtaa aikaisemmin, koska lasten rytmit. Että hävetti.

Mistä lähtien lasten huomioiminen on tarkoittanut sitä, että aikuisia ei saa ottaa huomioon? Miten on niin mahdotonta juhlia siten, että kaikilla olisi kivaa?

Tämä keskustelu tuo terveellä tavalla ne vaietut tunteet, mitä tässäkin kansassa on varjeltu tabuna. Ei saa ottaa huomioon niiden lapsettomien sisarusten tunteita ja heidän ohittamistaan. Kyllähän ne näissä suljetuissa perhepiireissä kuitenkin käännetään vain sen ''vaikean'' sisaruksen syyksi kokea mustasukkaisuutta tai kateutta, kun ei jaksa olla statistin roolissa vuodesta tai jopa vuosikymmenestä toiseen. a

Tämä ketju on avannut silmiä monen suuntaan ja vaietut kipeät tunteet tuotu kaikille nähtävksi. Miten sitä toivoisikaan, että nämä viestit saavuttaisivat nämä itseään kaiken arvostelun yläpuolella kokevat esikoiset miettimään omaan käytöstään. Ja niin, samalla ehkä heidän äitinsä/anoppinsa. Isät ja apet kuitenkin, mikäli elossa olevia, pyrkivät kokemuksen mukaan enemmän kuitenkin olemaan tasapuolisia ja näkemään myös ne lapsettomat. Ja heidän kokemuksensa.

Se hienotunteisuus, se hienotunteisuus. Ja huomioonottamisen kyky. Ei lapsenlapsien saanti tai sen oman palleron saanti tarkoita sitä, että nyt ollaan kansakunnan kaapin päällä ja tästä lähtien kaikkien tulee vain ja ainoastaan huomioida meidän perhettä ja meidän tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?

Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina. 

Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin

Aattona kuorin perunat.

Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.

Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on

Tuohan riippuu ihan siitä, millaisia perinteitä jouluun kuuluu. Niitä perinteitähän tässä ketjussa on peräänkuulutettu ja vaadittu, että perinteitä pitäisi noudattaa, vaikka joulua olisi viettämässä pieniä lapsiakin. Meillä juuri nämä aikuiset lapset toivovat, että joulupöydässä on - kuten perinteisesti kaikkina muinakin jouluina - erilaiset kalat, riimihärät, maksapateet,  kasvispateet jne jne kinkkujen, uunilohien ja laatikoiden lisäksi. Ja ruuista pitää myös tehdä sellaiset, että ne sopivat eri allergioihin ja muihin erikoisruokavalioihin. Mulla ei edes mahdu uuniin yhtäaikaa kaikki erilaiset laatikot. Onneksi on jo parinkymmenen vuoden kokemus ja osaan suunnitella ja ajoittaa ruuanlaiton niin, että yksi uuni ja neljä hellanlevyä riittävät. Mulla kuitenkin menee koko aatto päivälliseen asti ruuanlaitossa ja aatonaattonakin valmisteluihin monta tuntia. 14:lle ihmiselle kolmen päivän ruuat, kuudet erilaiset allergiat, yksi kalaton ja yksi lihaton.... se on jo aika taitolaji, että saa kaiken täsmälleen oikeaan aikaan valmiiksi ja kannettua pöytään. Ettei mikään ylikypsy, alikypsy tai pääse jäähtymään. 

Toki saa jokainen itsensä marttyyriksi nostaa ja raataa kuoliaaksi ja sitten itkeä illalla väsymystään, että lapset ja muut varmasti tuntevat syyllisyyttä joulusta ja muistavat loppuelämänsä joulun ahdistavana juhlana, missä äiti raatoi ja ei huolinut apua ja sitten illalla veri raivarit uupuneena.

Itse olen aina järjestänyt suvulle rennon joulun. Olemme ainoat, joilla on iso talo, joten siksi on suku kerääntynyt sen parikymmentä vuotta meille viettämään joulua. Jopa silloin, kun oli vauvoja. Mutta en ole koskaan raatanut, vaan tehnyt hyvän ja rauhallisen joulun, missä itsekin ehdin nauttimaan.

Elämä on valintoja ja voi keveästi luoda ahdistavan joulutunnelman raatamalla. Ja varmistaa, että lopulta kukaan ei halua luoksesi joulua viettämään, kun olet huutanut vuosikymmeniä, että miksi kaikki vääntyy tänne joulua viettämään, kun joudun sitä kuukauden tekemään ja olen niin uupunut, kun luumuhillonkin keitän itse torttuihin.

Raada sinä sukujoulun vuoksi, minä taas järjestän tänäkin jouluna suvullemme rattoisan joulun, missä kenenkään ei tarvitse loppuillasta pillahtaa itkuun stressaantuneena ja väsyneenä tai sitten ottaa paria lasia viiniä ja sen takia haukkua koko sukua, kun joutui kuukauden uhrautumaan joulun edestä.

Se 53v sukujoulun laittaja

Ja missäköhän sanoin, että jouluruokien laittaminen olisi minulle jotenkin vastenmielistä? Rakastan ruuanlaittoa ja joulu on sen suhteen ihan parhaita juhlia. Kommenttini olikin siihen, miten muka jouluruokien laittamiseen voi mennä aikaa. Kyllä voi, jos haluaa tehdä muutakin kuin työntää kaupan valmiit laatikot uuniin ja antaa allergisten pureskella kynsiään. 

No sitten ei auta valittaa, kun joulua joutuu raatamaan kuukauden ja lapset tulee itsekkäästi valmiiden lihapatojen ääreen ja mummi on puolikuollut jouluna.

Elämä on valintoja.

esikoistensisaruskateus kirjoitti:

1300 vs 130 peukutusten suhteen tämä aloitus. Eli 10-1 - aloituksen kaltaisen tuntemukset siis voittaa reilusti. Aika yleinen kokemus siis, ja jopa vauvapalstalla. Eli kyse on varmastikin juuri siitä esikoisen vauvailusta ja tämän kaiken huomion  saamisesta siitä lähtien. Ei välttis ne seuraavatkaan vauvapolvet saa enää mitään huomiota, koska ne perinteet varastaa sitten se kuka ehtii ''pukille'' ensin ja vaatii kaken huomion sen kerran saatuaan. 

Kyllä tässäkin ketjussa kumpuaa syvemmät virrat, kuten esim esikoisten kateuden ja mustasukkaisuuden tunteet sitä kuopusta kohtaan, jota vasten käydään sitten näiden kullannuppujen kautta - että HE saavat nyt sitten TÄYDEN huomion, kaiken sen syrjäänsysäytetyn tunteen jälkeen jonka ehkä se kuopus sai parikymmentä vuotta.

Jotain tällaista tässä on taustalla ja sitten perintörumbassa tulee se viimeinen oikeutus - kun ESIKOINEN vaatii KAIKKEA itselleen.

Tämäkin on nimittäin koettu.

Omasta kokemuksesta ja muutaman muunkin tutun (jostain syystä on sattunut ystäviä, jotka ovat kuopuksia, iltatähtiä tai muuten vain lapsensa tehneet päälle kolmikymppisinä),kun esikoisen lapsien aikaan vietetään jouluja lasten ehdoilla, se ei pädekään enää nuorempien kohdalla. Kun esikoisen lapset on teinejä, pitää nuoremman sisaruksen taas kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että nyt on taas aikuisten joulu ja hänen ja hänen lastensa pitää sopeutua aikuisten tapoihin. 

Kyllä esikoinen määrää tahdin aika monessa perheessä.

Esikoiset ovat ikuisesti katkeria ykkössijansa menetyksestä ja siitähän tämäkin ketju kertoo. Vahinko on, että myös heidän äitinsä kaatuu samaan ansaan ja systemaattisesti ilmeisesti vain esikoiden toiveita kuullaan. Ei kai tällainen ketji tosiaan tyhjästä synny.

Vierailija kirjoitti:

Oliskin pelkkä joulu, joka mennään lasten ehdoilla... Mutta täällä se koskee kaikkia sukujuhlia. Aikuisten kesken ei todellakaan keskustella, syödä rauhassa tai mitään muutakaan, koska muutamat suvun alle kouluikäiset lapset ovat ne kaiken keskipiste. Juoksevat, kiljuvat, mankuvat... Ja niitä täytyy sitten kaikkien aikuisten ihastella. Muusta ei puhuta, kuin lapsista. On yritetty.

Jopa äitienpäivä-lounaalla - joka oli samalla erään aikuisen syntymäpäivä - täytyi käydä ravintoloitsijalta pyytämässä, josko hän voisi tämän suvun lapsien takia aloittaa lounaan tarjoilun puolituntia aloitusajankohtaa aikaisemmin, koska lasten rytmit. Että hävetti.

En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka vaativat myönnytyksiä ja joustoa joka hemmetin paikassa. Paikoissa on aukioloajat, jos päätät mennä ravintolaan lounaalle, menet lounaalle lounaan tarjoiluajan puitteissa, kuten _kaikki muutkin_. Jos tuohta löytyy, voit tilata yksityistilaisuuden sinulle sopivaan aikaan. Aina on joku tällainen minäminä -säätäjä, viis muista ja muiden aikatauluista. Sitten kehutaan, kuinka palvelu on joustavaa ja lapsetkin otetaan huomioon, kun kyse on vain mammojen hullujen päähänpistojen ja itsensä korostamisen kestämisestä. Kaikki lasten varjolla, on se kumma kun mihinkään ei kertakaikkiaan voida sopeutua, vaan vaikeaa on elää yleisten sääntöjen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Esikoiset ovat ikuisesti katkeria ykkössijansa menetyksestä ja siitähän tämäkin ketju kertoo. Vahinko on, että myös heidän äitinsä kaatuu samaan ansaan ja systemaattisesti ilmeisesti vain esikoiden toiveita kuullaan. Ei kai tällainen ketji tosiaan tyhjästä synny.

Eiköhän syrjitty voi olla kuka tai ketkä tahansa lapsettomista syntipukkilapsista. Vanhemmat tuhoavat lastensa välejä asettamalla yhden lapsen suosikkilapseksi. Epäoikeudenmukainen kohtelu jatkuu lastenlapsille.

Ei se perheellinen ja lapsekas aina ole sisaruksista esikoinen, vaan aivan hyvin ne lapset voivat olla kuopuksenkin  tai jonkun siitä väliltä. 

Zzzzzz next

Onneksi olen vanhin sisaruksista. Ei tarvi ottaa lapsia huomioon.... Paitsi silloin kun sisarukset ovat niitä lapsia vielä 👌

Vierailija kirjoitti:

Joulupäivän aamuna syödään aamiainen ja sitten avataan lahjat. Lapset vetäytyvät yleensä siinä vaiheessa huoneisiinsa ja me käperrymme sohvan nurkkiin lukemaan lahjakirjoja. Meidän suvussa on sovittu jo kauan sitten, että aikuisten kesken ei vaihdeta lahjoja.

Lapsetko ne aikuisille lahjakirjat ostaa? Vai käpertyvätkö aikuiset lukemaan lasten lahjaksi saamia lastenkirjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kyseessä on hyvinkin luonnollinen ilmiö. Ikääntyessään ihmiset alkavat yhä enemmän arvostamaan ja nauttimaan nuoremmista sukupolvista, se auttaa heitä näkemään itsensä ja elämänsä merkityksellisenä. Lastenlasten kautta elämää eletään vähän kuin uudestaan, mutta ehkä paremmilla voimilla ja jaksamisella. Se voi olla iso nautinto isovanhemmille, enkä missään nimessä kieltäisi heiltä sitä. Minusta on luonnollista, että keskiössä on lapsenlapset aikuisten lasten sijaan, jotka osaavat ja pystyvät laittamaan jokainen oman näköisensä joulun ilman vanhempiaan. 

Aikuisuus on sitä, että kasvaa ylitse lapsuudestaan. Se tekee kipeää ja on haikeaa, mutta toisaalta antaa mahdollisuuksia luoda omia ja uusia perinteitä. Nythän ap haluaisi jouluna palata takaisin sinne lapsuuteen ja tuntea samoja tunteita, mitä joulu silloin aikoinaan herätti. Sinne vain ei ole paluuta.

Toivottavasti isovanhemmat eivät sitten kaipaa vanhana apua niiltä lapsiltaa, jotka eivät tehneet lapsia tai tekivät ne myöhemmin. Kaipa heitä auttaa sitten ne lapset, joiden lapset menivät jopa omien lasten edelle.

Käytännön elämässä tämä vain monesti tahtoo mennä niin, että ne lapsettomat ovat vanhempiensa apuna loppuun asti, kun taas ne lapsia saaneet, joiden lapsia mummot ovat hoivanneet jaksamisen rajamaille asti, unohtavat vanhempansa tyystin siihen perinnönjakoon asti. Tai no, jouluna ja äitienpäivänä saatetaan pikaisesti poiketa, kaikki ei tee sitäkään.

vanhusten palvelukodissa työskentelevä

minä ainakin muistan äitini nuorempana ollessani sanoneen että sehän on vain yksi tavallinen viikonloppu (että älä tule viettämään joulua, koska haluan viettää sen esikoisen lasten kanssa...) toisinsanoen - eriarvoistaminen silloin, kun saa ne jatkeet paikalle ja oma lapsi ohitetan ja mitätöidään samantien - varsinkin nämä leskiäidit tekevät tuhoaan asettaen lastensa kohtelun eri asemaan ja se ''arvostettu'' suvunjatkajalapsi toki käyttää asemaansa myöhemminkin hyväkseen, kun huomaa miten helppoa se onkaan kiertää sormen ympärille lesken tahto lapsia hyväksikäyttäen. 

Itse sanoisin suoraan vanhemmille etten tunne oloa kotoisaksi joten en tule jouluksi sinne olisin vaan lasten tiellä, menisin käymään joululomalla kylläkin vanhempien luona, nyt kun ajattelee niin kyllä vanhemmat ottaisi tuon jälkeen huomioon ja luultavasti tekisi kompromissin. Mutta en minäkään lapsena jaksaisi jos minua ei huomioitaisi! Hyvää joulua! :)!

Artikkelin jälkeen väki hiljeni, kun käytettiin esimerkkejä melkoisen röyhkeästi tekstissä. 

Hyvää joulua sinkuille kautta lapsettomille - tai heille, joiden joulusta ei olla kiinnostuneita paitsi satunnaisten lahjojen toiveissa. Jos sitäkään.

You are not alone.

Ever.

;)

Joulurauhaa Sinulle erityisesti.

No miten meni? :D