Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Ap jos päätät jäädä jouluaattona yksin kotiin, niin varaudu siihen että olo voi olla TODELLA yksinäinen sinä päivänä. Vaikka pyhien jälkeen olisitkin luvannut mennä käymään vanhemmillasi. Ja ne omat kaverit yleensä viettävät sen joulunsa omien vanhempiensa kanssa, joten se päivä saattaa olla tosi yksinäinen. Ehkä ennemmin sinuna, menisin sivusta seurailemaan siskonlapsien ja vanhempiesi touhuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nämä ketjut tulevat yleistymään kun sinkkuus yleistyy. Joulua vietetään perheen kanssa ja jos omaa perhettä ei ole turvaudutaan lapsuuden perheeseen. Toinen juttu on aikuisten laiskistuminen. Ennen suurin osa perheistä järjesti oman joulun, isovanhemmille matkustettiin harvoin tai lähellä olevia kutsuttiin kylään, nykyään isovanhempien/aikuisten lasten vanhempien oletetaan tekevän joulun. Kannattaisiko kysyä siltä äidiltä ja isältä olisivatko he vuorostaan halukkaita tulemaan joulun viettoon lastensa luokse? Aika moni saattaisi ottaa mielihyvin kutsun vastaan. Kolme-nelikymppisten lasten vanhemmat voivat jo väsähtää järjestämään niitä unelmien jouluja lapsilleen.
Juuri näin. Minusta on säälittävää ja oikeastaan törkeää laittaa vanhemmat järjestämään joulun aikuisille lapsilleen. Tuntu että hyvin moni ei edes 30 vuotiaana ole kasvanut aikuiseksi vaan elää vieläkin pikkulapsi aikaa.
Kerropa, millaisen haluaisit sinun joulusi olevan? Jos käydään kaikki jossain seisovassa pöydässä syömässä, omilla rahoillamme, niin olisko sitten hyvä joulu?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olet vapaa tekemään juuri kuten itse haluat, syyllisyyttä ei tarvitse tuntea. Onko kotipaikkakunnallasi jotain ystävää jonka kanssa voisit vaikka käydä illalla siellä haustausmaalla ja glögillä tai muuta vastaavaa?
Ihan vinkkinä, että meillä on aikuisten kesken ns. "secret santa" -systeemi, eli jokaiselle aikuiselle arvotaan yksi toinen aikuinen jolle ostetaan lahja. Max hinta on määritelty. Tällöin jokainen aikuinen ostaa yhden lahjan, ja saa yhden lahjan.
Ei voi olla totta!
Vierailija kirjoitti:
Ap jos päätät jäädä jouluaattona yksin kotiin, niin varaudu siihen että olo voi olla TODELLA yksinäinen sinä päivänä. Vaikka pyhien jälkeen olisitkin luvannut mennä käymään vanhemmillasi. Ja ne omat kaverit yleensä viettävät sen joulunsa omien vanhempiensa kanssa, joten se päivä saattaa olla tosi yksinäinen. Ehkä ennemmin sinuna, menisin sivusta seurailemaan siskonlapsien ja vanhempiesi touhuja.
No en tiedä. Itse vietin 10 vuotta yksin joulut, ennen kuin aloin seurustelemaan. Se oma rauha. Nautin siitä. Ei ole koskaan ollut yksinäinen tai surullinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olet vapaa tekemään juuri kuten itse haluat, syyllisyyttä ei tarvitse tuntea. Onko kotipaikkakunnallasi jotain ystävää jonka kanssa voisit vaikka käydä illalla siellä haustausmaalla ja glögillä tai muuta vastaavaa?
Ihan vinkkinä, että meillä on aikuisten kesken ns. "secret santa" -systeemi, eli jokaiselle aikuiselle arvotaan yksi toinen aikuinen jolle ostetaan lahja. Max hinta on määritelty. Tällöin jokainen aikuinen ostaa yhden lahjan, ja saa yhden lahjan.Ei voi olla totta!
R.I.P Biggie…best rapper alive
Eli äidit ajattelevat olevansa äitejä siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 tai muutoin "aikuistuu" eli muuttaa pois. Tästä eteenpäin äiteys ja äiti-lapsi-suhteeseen kuuluva erityinen välittäminen loppuu.
Lapsi kuitenkin ajattelee aina olevansa äitinsä lapsi ja kaipaa ja janoaa tuota välittämistä äidiltään. Äidin välinpitämättömyys ja hylkiminen tuntuu aikuisestakin lapsesta moninkertaisesti pahemmalta kuin kenenkään muun ihmisen tekemänä.
Mä sanoisin että tässä on oikeasti todella suuri ongelma käsillä!
Mitä palstan äidit ajattelevat, loppuuko äiteys siihen kun lapsi on 18v?
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako isompi sisarus tunnistaa iltasanomien jutusta itsensä ja joulunviettovaatimuksensa mummolassa :D
Kuumottava joulu tiedossa. :D
Sillä isosiskolla on vielä monta viikkoa aikaa kerätä kiukkuaan ja miettiä taktiikkaansa. Ap, ota ainakin kypärä jouluun mukaan!
Kivasti tehty Ilta-Sanomilta. Tosi anonyymi tämä palsta, kun kaikki tekstit voidaan copypastettaa suoraan sanomalehteen, mistä asianosaiset voivat itsensä tunnistaa. Pitäisi olla joku muistutus, kun tänne postaa. "Otathan huomioon, että äitisi saattaa myöhemmin lukea viestisi sanomalehdestä."
Vierailija kirjoitti:
Eli äidit ajattelevat olevansa äitejä siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 tai muutoin "aikuistuu" eli muuttaa pois. Tästä eteenpäin äiteys ja äiti-lapsi-suhteeseen kuuluva erityinen välittäminen loppuu.
Lapsi kuitenkin ajattelee aina olevansa äitinsä lapsi ja kaipaa ja janoaa tuota välittämistä äidiltään. Äidin välinpitämättömyys ja hylkiminen tuntuu aikuisestakin lapsesta moninkertaisesti pahemmalta kuin kenenkään muun ihmisen tekemänä.
Mä sanoisin että tässä on oikeasti todella suuri ongelma käsillä!
Mitä palstan äidit ajattelevat, loppuuko äiteys siihen kun lapsi on 18v?
Just näin. Se just tuntuukin pahalta, kun ei pitkän matkan ja töiden takia pääse muutenkaan kuin pari kertaa vuodessa vanhempien luokse ja sitten kun niitä vanhempiaan näkee, niin olis ihan kiva jutellakin jotain. Ette arvaa, mikä hämmennys ja pettymys tuli, kun vanhempieni luokse matkustin joulun viettoon yhden päivän junalla ja hyvä, että päivää sanottiin. Tätä tapahtui pari kertaa kunnes päätin jäädä kotiin joulun viettoon, yksin. Veljeni asuu samassa kaupungissa kuin vanhempani ja lapset ovat siellä hoidossa muutenkin. Siitä huolimatta veljen lapset veivät kaiken huomion myös jouluna. Vanhemmat on nuorelle itsenäistyvälle lapselle kuitenkin vielä tosi tärkeitä ja sitä kaipaa, että vois jutella asioista. Kummallista, että sitten yhtäkkiä eivät voi muka hetkeksikään irrotautua siitä puuron keitosta ja uunon pelaamisesta, niin, että voisi jutella ihan kahden kesken hetken oman lapsensa kanssa. Se sattuu.
En ymmärrä miksi et voi sopia veljesi kanssa lahjoista, jos muita ei kiinnosta. Voitte mennä myös sinne hautausmaalle yhdessä ja kysäistä, et kuka lähtee mukaan. Voit kai katsoa ohjelmia eri huoneessa, kuin missä lapset ovat jne.
Menin käymään parikymppisenä kotona, niin äiti huusi makkarista, että kato jääkaapista ruokaa, on siellä vissiin lenkkiä. Kun ei ole raskittu käydä kaupassa, kun viikonloppuna oli sisko miehensä ja lastensa kanssa käymässä ja ostettiin miehelle sitä erikoista beceliäki, mitä on tottunut käyttämään ja erilaisia leikkeileitä.
Vähän kyllä tuntui kalsealta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äidit ajattelevat olevansa äitejä siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 tai muutoin "aikuistuu" eli muuttaa pois. Tästä eteenpäin äiteys ja äiti-lapsi-suhteeseen kuuluva erityinen välittäminen loppuu.
Lapsi kuitenkin ajattelee aina olevansa äitinsä lapsi ja kaipaa ja janoaa tuota välittämistä äidiltään. Äidin välinpitämättömyys ja hylkiminen tuntuu aikuisestakin lapsesta moninkertaisesti pahemmalta kuin kenenkään muun ihmisen tekemänä.
Mä sanoisin että tässä on oikeasti todella suuri ongelma käsillä!
Mitä palstan äidit ajattelevat, loppuuko äiteys siihen kun lapsi on 18v?
Just näin. Se just tuntuukin pahalta, kun ei pitkän matkan ja töiden takia pääse muutenkaan kuin pari kertaa vuodessa vanhempien luokse ja sitten kun niitä vanhempiaan näkee, niin olis ihan kiva jutellakin jotain. Ette arvaa, mikä hämmennys ja pettymys tuli, kun vanhempieni luokse matkustin joulun viettoon yhden päivän junalla ja hyvä, että päivää sanottiin. Tätä tapahtui pari kertaa kunnes päätin jäädä kotiin joulun viettoon, yksin. Veljeni asuu samassa kaupungissa kuin vanhempani ja lapset ovat siellä hoidossa muutenkin. Siitä huolimatta veljen lapset veivät kaiken huomion myös jouluna. Vanhemmat on nuorelle itsenäistyvälle lapselle kuitenkin vielä tosi tärkeitä ja sitä kaipaa, että vois jutella asioista. Kummallista, että sitten yhtäkkiä eivät voi muka hetkeksikään irrotautua siitä puuron keitosta ja uunon pelaamisesta, niin, että voisi jutella ihan kahden kesken hetken oman lapsensa kanssa. Se sattuu.
Voisithan osallistua siihen puuron keittoon ja Uunon pelaamiseen, ja siinä samalla vaihtaa kuulumisia.
Meillä lähes kaikki osallistuu jouluruokien tekoon mutta silti se on se mummo joka on aivan naatti jouluaattoiltana, kaikesta ahertamisesta. Ette taida edes tietää miten paljon hommaa joulun laitossa on. Ei siinä paljon jaksa porista kahdenkesken, kun ensin laittaa joulua päiväkaudet.. jopa viikkoja ennen aloittaa.
Mutta taitaa olla joka perheessä ainakin se yksi vapaamatkustaja joka ei auta, mutta odottaa palvelua ja lahjoja, ja kuvittelee joulutunnelman syntyvän taikasauvan heilautuksella. Pitää olla siistiä, kuuset ja ruuat ja tilpehöörit, ja silti mökötetään. Jos kaikki ei mene vapaamatkustajan mieliksi, vapaamatkustaja ei enää tule.
Miniäni pesueineen tulee viikoittain syömään luokseni, mikä on mielestäni silkkaa hyväksikäyttöä. Omat lapset käyvät paljon harvemmin luonani kuin ahne miniäni, joka aina kärttää mukaansa kaiken pöydästä jääneen muka omille sukulaisilleen. Miniäni on laiska, kotona makaava lihava vätys, ja oma lapseni elättää koko surkean perheen. Koko koti haisee heillä kissanpissalta, vaikka äiti ei muuta tee kuin makaa kotona tavaroiden keskellä. Silti minulta toivotaan joululahjaksi juuri niitä iphoneja ja myös lapsettomilta lapsiltani kärtetään käytettyjä arvokkaita tavaroita heille. Syytetään ja haukutaan perään, jollei niitä saada.
Miniäni alkaa suuttuessaan huutaa sivistymättömällä tavalla, jollei saa tahtoaan heti periksi ja hän on suutuksissaan myös uhannut tappaa muut lapseni, joten meillä joulu pakosti keskittyy tämän henkilön toiveiden ympärille. Suurin sukua koskeva joululahja kaikille meille suvun jäsenille olisi, että poikani sisuuntuisi ja ottaisi vihdoin eron hirveästä vaimostaan. Lasten lahjatoiveet heillä kasvoivat sitä mukaa kuin ne lapsetkin, samoin lahjanantajille suunnattu kritiikki huonoista lahjoista. Oman poikani lapset ovat nyt pilalle hemmoteltuja teinejä, eikä heiltä ole vaadittu ikinä mitään. Lukeminen ei edes ysiluokkalaiselta suju, sanallinen ilmaisu juuri meillä mummolassa on yhä pikkulapsen tasolla, sellainen kun tapasi hellittää mummon kukkaron nyörejä kymmenen vuotta sitten, joten siinä on äidin ohjeistama myös pysytty.
Vierailija kirjoitti:
Voisithan osallistua siihen puuron keittoon ja Uunon pelaamiseen, ja siinä samalla vaihtaa kuulumisia.
Meillä lähes kaikki osallistuu jouluruokien tekoon mutta silti se on se mummo joka on aivan naatti jouluaattoiltana, kaikesta ahertamisesta. Ette taida edes tietää miten paljon hommaa joulun laitossa on. Ei siinä paljon jaksa porista kahdenkesken, kun ensin laittaa joulua päiväkaudet.. jopa viikkoja ennen aloittaa.
Mutta taitaa olla joka perheessä ainakin se yksi vapaamatkustaja joka ei auta, mutta odottaa palvelua ja lahjoja, ja kuvittelee joulutunnelman syntyvän taikasauvan heilautuksella. Pitää olla siistiä, kuuset ja ruuat ja tilpehöörit, ja silti mökötetään. Jos kaikki ei mene vapaamatkustajan mieliksi, vapaamatkustaja ei enää tule.
No mutta sitähän täällä koko ajan toivotaankin, että ihmiset eivät tulisi. Hyvä että se edes joskus sitten toimii.
Vierailija kirjoitti:
Miniäni pesueineen tulee viikoittain syömään luokseni, mikä on mielestäni silkkaa hyväksikäyttöä. Omat lapset käyvät paljon harvemmin luonani kuin ahne miniäni, joka aina kärttää mukaansa kaiken pöydästä jääneen muka omille sukulaisilleen. Miniäni on laiska, kotona makaava lihava vätys, ja oma lapseni elättää koko surkean perheen. Koko koti haisee heillä kissanpissalta, vaikka äiti ei muuta tee kuin makaa kotona tavaroiden keskellä. Silti minulta toivotaan joululahjaksi juuri niitä iphoneja ja myös lapsettomilta lapsiltani kärtetään käytettyjä arvokkaita tavaroita heille. Syytetään ja haukutaan perään, jollei niitä saada.
Miniäni alkaa suuttuessaan huutaa sivistymättömällä tavalla, jollei saa tahtoaan heti periksi ja hän on suutuksissaan myös uhannut tappaa muut lapseni, joten meillä joulu pakosti keskittyy tämän henkilön toiveiden ympärille. Suurin sukua koskeva joululahja kaikille meille suvun jäsenille olisi, että poikani sisuuntuisi ja ottaisi vihdoin eron hirveästä vaimostaan. Lasten lahjatoiveet heillä kasvoivat sitä mukaa kuin ne lapsetkin, samoin lahjanantajille suunnattu kritiikki huonoista lahjoista. Oman poikani lapset ovat nyt pilalle hemmoteltuja teinejä, eikä heiltä ole vaadittu ikinä mitään. Lukeminen ei edes ysiluokkalaiselta suju, sanallinen ilmaisu juuri meillä mummolassa on yhä pikkulapsen tasolla, sellainen kun tapasi hellittää mummon kukkaron nyörejä kymmenen vuotta sitten, joten siinä on äidin ohjeistama myös pysytty.
Suomalainen nainen, se kyllä osaa olla sitten viimeisen päälle yksi p*ska..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisithan osallistua siihen puuron keittoon ja Uunon pelaamiseen, ja siinä samalla vaihtaa kuulumisia.
Meillä lähes kaikki osallistuu jouluruokien tekoon mutta silti se on se mummo joka on aivan naatti jouluaattoiltana, kaikesta ahertamisesta. Ette taida edes tietää miten paljon hommaa joulun laitossa on. Ei siinä paljon jaksa porista kahdenkesken, kun ensin laittaa joulua päiväkaudet.. jopa viikkoja ennen aloittaa.
Mutta taitaa olla joka perheessä ainakin se yksi vapaamatkustaja joka ei auta, mutta odottaa palvelua ja lahjoja, ja kuvittelee joulutunnelman syntyvän taikasauvan heilautuksella. Pitää olla siistiä, kuuset ja ruuat ja tilpehöörit, ja silti mökötetään. Jos kaikki ei mene vapaamatkustajan mieliksi, vapaamatkustaja ei enää tule.
No mutta sitähän täällä koko ajan toivotaankin, että ihmiset eivät tulisi. Hyvä että se edes joskus sitten toimii.
Ei kukaan toivo että joku perheestä jättää tulematta. Jotkut ei vaan osaa olla isossa seurassa ja huomioida muita, ja heistä on kauheaa jos kaikki ei mene oman mielen mukaan. Saattaavat jopa joutua auttamaan keittiöhommissa, vaikka lapsellinen saa "vaan hoitaa lapsiaan".
Päättävät ihan itse olla tulematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äidit ajattelevat olevansa äitejä siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 tai muutoin "aikuistuu" eli muuttaa pois. Tästä eteenpäin äiteys ja äiti-lapsi-suhteeseen kuuluva erityinen välittäminen loppuu.
Lapsi kuitenkin ajattelee aina olevansa äitinsä lapsi ja kaipaa ja janoaa tuota välittämistä äidiltään. Äidin välinpitämättömyys ja hylkiminen tuntuu aikuisestakin lapsesta moninkertaisesti pahemmalta kuin kenenkään muun ihmisen tekemänä.
Mä sanoisin että tässä on oikeasti todella suuri ongelma käsillä!
Mitä palstan äidit ajattelevat, loppuuko äiteys siihen kun lapsi on 18v?
Just näin. Se just tuntuukin pahalta, kun ei pitkän matkan ja töiden takia pääse muutenkaan kuin pari kertaa vuodessa vanhempien luokse ja sitten kun niitä vanhempiaan näkee, niin olis ihan kiva jutellakin jotain. Ette arvaa, mikä hämmennys ja pettymys tuli, kun vanhempieni luokse matkustin joulun viettoon yhden päivän junalla ja hyvä, että päivää sanottiin. Tätä tapahtui pari kertaa kunnes päätin jäädä kotiin joulun viettoon, yksin. Veljeni asuu samassa kaupungissa kuin vanhempani ja lapset ovat siellä hoidossa muutenkin. Siitä huolimatta veljen lapset veivät kaiken huomion myös jouluna. Vanhemmat on nuorelle itsenäistyvälle lapselle kuitenkin vielä tosi tärkeitä ja sitä kaipaa, että vois jutella asioista. Kummallista, että sitten yhtäkkiä eivät voi muka hetkeksikään irrotautua siitä puuron keitosta ja uunon pelaamisesta, niin, että voisi jutella ihan kahden kesken hetken oman lapsensa kanssa. Se sattuu.
Voisithan osallistua siihen puuron keittoon ja Uunon pelaamiseen, ja siinä samalla vaihtaa kuulumisia.
Meillä lähes kaikki osallistuu jouluruokien tekoon mutta silti se on se mummo joka on aivan naatti jouluaattoiltana, kaikesta ahertamisesta. Ette taida edes tietää miten paljon hommaa joulun laitossa on. Ei siinä paljon jaksa porista kahdenkesken, kun ensin laittaa joulua päiväkaudet.. jopa viikkoja ennen aloittaa.
Mutta taitaa olla joka perheessä ainakin se yksi vapaamatkustaja joka ei auta, mutta odottaa palvelua ja lahjoja, ja kuvittelee joulutunnelman syntyvän taikasauvan heilautuksella. Pitää olla siistiä, kuuset ja ruuat ja tilpehöörit, ja silti mökötetään. Jos kaikki ei mene vapaamatkustajan mieliksi, vapaamatkustaja ei enää tule.
Herättääpäs tömä närää tämä aihe. Taitaa ne lapselliset lapset oikein havahtua, kun lehteenkin päästiin. Kuinka on. Oletko sinä pyytänyt tätä "vapaamatkustajaa" osallistumaan, kuten kauniisti häntä kutsut ( tod näk ei siis oma sukulaisesi vaan se inhottava pakollinen miehen sisko tai veli), jotta saa kaiken huomion joka joulu viedä oman itsesi joulunviettotapoihin. Uskon, että et edes ole pyytänyt tätä ihmistä valmisteluihin mukaan, vaan olet automaattisesti tehnyt sen oman sukusi kautta varastaen yksinäiseltä omat jouluperinteet.
Te jotka kommentoitte negatiivisti lapsianne, kuin pitäisitte lapsia ja lastenlapsia taakkana jouluna, saitteko samaa kohtelua omien vanhempien tai anopin joulypöydässä?
Mikä hirveä homma siinä joulunlaitossa on?
Paistan kinkun (työnnän uuniin ja otan sen pois). Ostan laatikot ja rosollit ja lohen. Jotain muutakin kalaa ostan valmiina.
Imuroin normaalin imuroinnin ja pyyhin pölyt, kuten muutenkin
Aattona kuorin perunat.
Ennen ruokailua panen laatikot uuniin ja katan pöydän ja laitan esille ruoat ja keitän potut. Kun on syöty, panen astiat tiskikoneeseen.
Tätä samaa teen muinakin päivinä. Mitä ihmeen viikkotolkulla raatamista siinä ihmisillä on
Juuri näin, Mummia ei rasita laittaa pojalleen ja miniälleen ja heidän suurperheelleen jouluateriaa, mutta se on kyllä ahdistavan raskasta vanhalle ihmiselle laittaa sitä yhdelle sinkkuaikuiselle. Kyllä ne on itsekkäitä nuo lapsettomat ja lellityt kuopukset.