Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Mun sisarusten lapset on ihania, ihan loistotyyppejä kaikki. Hauskaa seuraa viettää joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli päivän paras :D :D Mulla on 6 vuotta vanhempi sisko ja vanhempani ostavat meille aikuisillekin joululahjat. Mutta jotta vanhempani eivät olisi mua kohtaan epäoikeudenmukaisia, niin heidänhän pitää nyt luvata, että kuolevat vasta 6 vuotta siskoni kuoleman jälkeen. Muutenhan siskoni saa kuutena jouluna enemmän lahjoja kuin minä. 

Oletko oikeasti noin tyhmä? Kuolemalle ei kukaan mitään voi, mutta on hiukan eri asia tietoisesti päättää, että omat lapsesi ovat eriarvoisessa asemassa. Mikset sitten saman tien päätä, että esikoinen ei saa enää lahjoja kun täyttää 18, eikä saa sitten 10-vuotias kuopuskaan, koska nyt ei vaan enää anneta lahjoja kenellekään. Jos lapsia voi kerran kohdella eriarvoisesti, ja yhden elämänmuutos on toisenkin elämänmuutos, niin mitä siihen ikä liittyy?

Jos ette erota, että lapsillanne on ihan uniikki oma elämä, miksette sitten saman tien anna rippulahjoja kaikille muillekin lapsille, eikä pelkästään sille joka pääsi ripiltä? Miksi se yhdenmukaistaminen toimii ainoastaan silloin, kun etuja leikataan?

Vertaatko oikeasti aikuista ja lasta?

18 vuotias on aikuinen ja kykenevä itse hankkimaan lahjansa. 10 vuotias ei ole.

Jouluna nähtävästi huomaa, kuinka esikoissiskoilla on jäänyt katkeruus pikkusiskon syntymää kohtaan. Kun omia lapsia saadaan, ollaan että ähäkutti, tää vie sun paikan ja nyt saat kokea itsesi hylätyksi, kun et ookkaan enää keskipiste. Lällällää, vietä oma joulus kotona, äläkä tuu mun lapsuudenkotiin kukkoilemaan, kun kerrankin saan olla taas äidin lellilapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli päivän paras :D :D Mulla on 6 vuotta vanhempi sisko ja vanhempani ostavat meille aikuisillekin joululahjat. Mutta jotta vanhempani eivät olisi mua kohtaan epäoikeudenmukaisia, niin heidänhän pitää nyt luvata, että kuolevat vasta 6 vuotta siskoni kuoleman jälkeen. Muutenhan siskoni saa kuutena jouluna enemmän lahjoja kuin minä. 

Oletko oikeasti noin tyhmä? Kuolemalle ei kukaan mitään voi, mutta on hiukan eri asia tietoisesti päättää, että omat lapsesi ovat eriarvoisessa asemassa. Mikset sitten saman tien päätä, että esikoinen ei saa enää lahjoja kun täyttää 18, eikä saa sitten 10-vuotias kuopuskaan, koska nyt ei vaan enää anneta lahjoja kenellekään. Jos lapsia voi kerran kohdella eriarvoisesti, ja yhden elämänmuutos on toisenkin elämänmuutos, niin mitä siihen ikä liittyy?

Jos ette erota, että lapsillanne on ihan uniikki oma elämä, miksette sitten saman tien anna rippulahjoja kaikille muillekin lapsille, eikä pelkästään sille joka pääsi ripiltä? Miksi se yhdenmukaistaminen toimii ainoastaan silloin, kun etuja leikataan?

Vertaatko oikeasti aikuista ja lasta?

18 vuotias on aikuinen ja kykenevä itse hankkimaan lahjansa. 10 vuotias ei ole.

En kyllä kunnioittaisi sellaisia vanhempia, jotka sanoo 17 vuotiaalle nuorimmaiselleen, että sulle ei enää sitte osteta lahjoja, kun rahat menee esikoisen lasten lahjoihin. Kasva aikuiseksi vihdoin.

En ikinä pystyisi omia lapsia kohtelemaan noin. Ja kyllä, minulla on 17 vuotias lapsi, joka saa lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Jouluna nähtävästi huomaa, kuinka esikoissiskoilla on jäänyt katkeruus pikkusiskon syntymää kohtaan. Kun omia lapsia saadaan, ollaan että ähäkutti, tää vie sun paikan ja nyt saat kokea itsesi hylätyksi, kun et ookkaan enää keskipiste. Lällällää, vietä oma joulus kotona, äläkä tuu mun lapsuudenkotiin kukkoilemaan, kun kerrankin saan olla taas äidin lellilapsi.

En tiedä, onko tuo oikea ilmiö vai ei. Mutta itse esikoisena välitän nuoremmasta veljestäni ja ennemminkin vähän katsoo perään, kuin olisi jotenkin katkera jostain ykkösaseman menetyksestä, en ymmärrä. Lisäksi bonussisaruksia löytyy ja kaikki tulevat toimeen. Sisarukset on rikkaus, eivät kilpailijoita. Jotkut naimisissa, jotkut ei, liekö sota sitten alkaa kun joku lisääntyy. En jaksa kyllä uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.

Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.

Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne. 

Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?

No katsos kun tuokin ON perinne. On perinne, että kun joulua viettämässä on pieniä lapsia, tulee joulupukki, ruoka syödään sellaisen aikaan, että lapset jaksavat pysytellä hereillä pukin tuloon asti, avata lahjat ja vielä leikkiäkin vähän aikaa uusilla leluillaan ennenkuin pienten lasten vanhemmat lapsineen lähtevät kotiin. Kun lapset kasvavat, ei joulupukkia enää tule, ruokakin voidaan syödä myöhemmin illalla, koska lapset ja teinit haluavat nukkua aamuisin pitkään ja kotiin voidaan lähteä myöhemmin. Sitten tulee aika, jolloin kaikki ovat aikuisia ja joulupäivällisen ajankohtaa voidaan joutua sovittelemaan siten, että myös se aattona työssä oleva pääsee mukaan. Ja kukin lähtee omiin koteihinsa, kun haluaa. Ja kun taas tulee pieniä lapsia, perinne alkaa alusta. Näin mennään sukupolvesta sukupolveen ja se on kaikille ihan ok, koska kaikki ovat saaneet kokea lapsuuden joulun joulupukkeineen. Meillä ainakin aikuiset lapset ovat suorastaan iloisia siitä, että pitkästä aikaa on pieniä lapsia, tulee joulupukki jne. 

Syökö ne lapset vain kerran päivässä, vai miksi se jouluateria pitää tarjota keskellä päivää? Eikö lapset ehdi leikkiä leluillaan, vaikka ne jaettaisiinkin vasta alkuillasta? Ja ennen kaikkea, MIKSI joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille?

Meillä on aina tarjottu joulupäivällinen vähän sen jälkeen, kun pienet lapset ovat heränneet päiväunilta. Silloin h eovat olleet kaikista virkeimmillään ja hyväntuulisimpia. Mihin aikaan päiväunilta lapsi herää, riippuu taas ihan siitä, mihin aikaan lapsi on mennyt päiväunille. Ja se taas riippuu siitä, mihin aikaan lapsi on aamulla herännyt. Jotkut lapset heräävät joka aamu jo kuuden aikaan, toiset vasta lähempänä yhdeksää. 

Ja tuo sun kysymyksesi, että miksi joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille. No niinhän meillä on aina tehtykin. Kas kun meillä aikuisille on ihan mukavaa, että vuosien jälkeen saadaan viettää taas sellaista joulua jollainen itselläkin oli omassa lapsuudessa. Ei meillä ole mitään tarvetta joka vuosi viettää joulua täsmälleen samalla tavalla. Lasten ollessa pieniä voidaan hyvin syödä jo klo 13-14. Lasten ollessa kouluikäisiä voidaan hyvin syödä klo 17. Lasten ollessa teinejä tai aikuisia voidaan hyvin syödä vaikka klo 20. Ei meistä kukaan ole traumatisoitunut sen vuoksi, että aina ei syödä samaan aikaan. Ja siinä vaiheessa, kun joulupukkia ei ole omasta takaa vaan sellainen pitää tilata, niin se on vähän pukin kalenteristakin kiinni, mihin ajoitetaan päivällinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.

Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.

Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne. 

Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?

No katsos kun tuokin ON perinne. On perinne, että kun joulua viettämässä on pieniä lapsia, tulee joulupukki, ruoka syödään sellaisen aikaan, että lapset jaksavat pysytellä hereillä pukin tuloon asti, avata lahjat ja vielä leikkiäkin vähän aikaa uusilla leluillaan ennenkuin pienten lasten vanhemmat lapsineen lähtevät kotiin. Kun lapset kasvavat, ei joulupukkia enää tule, ruokakin voidaan syödä myöhemmin illalla, koska lapset ja teinit haluavat nukkua aamuisin pitkään ja kotiin voidaan lähteä myöhemmin. Sitten tulee aika, jolloin kaikki ovat aikuisia ja joulupäivällisen ajankohtaa voidaan joutua sovittelemaan siten, että myös se aattona työssä oleva pääsee mukaan. Ja kukin lähtee omiin koteihinsa, kun haluaa. Ja kun taas tulee pieniä lapsia, perinne alkaa alusta. Näin mennään sukupolvesta sukupolveen ja se on kaikille ihan ok, koska kaikki ovat saaneet kokea lapsuuden joulun joulupukkeineen. Meillä ainakin aikuiset lapset ovat suorastaan iloisia siitä, että pitkästä aikaa on pieniä lapsia, tulee joulupukki jne. 

Syökö ne lapset vain kerran päivässä, vai miksi se jouluateria pitää tarjota keskellä päivää? Eikö lapset ehdi leikkiä leluillaan, vaikka ne jaettaisiinkin vasta alkuillasta? Ja ennen kaikkea, MIKSI joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille?

Meillä on aina tarjottu joulupäivällinen vähän sen jälkeen, kun pienet lapset ovat heränneet päiväunilta. Silloin h eovat olleet kaikista virkeimmillään ja hyväntuulisimpia. Mihin aikaan päiväunilta lapsi herää, riippuu taas ihan siitä, mihin aikaan lapsi on mennyt päiväunille. Ja se taas riippuu siitä, mihin aikaan lapsi on aamulla herännyt. Jotkut lapset heräävät joka aamu jo kuuden aikaan, toiset vasta lähempänä yhdeksää. 

Ja tuo sun kysymyksesi, että miksi joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille. No niinhän meillä on aina tehtykin. Kas kun meillä aikuisille on ihan mukavaa, että vuosien jälkeen saadaan viettää taas sellaista joulua jollainen itselläkin oli omassa lapsuudessa. Ei meillä ole mitään tarvetta joka vuosi viettää joulua täsmälleen samalla tavalla. Lasten ollessa pieniä voidaan hyvin syödä jo klo 13-14. Lasten ollessa kouluikäisiä voidaan hyvin syödä klo 17. Lasten ollessa teinejä tai aikuisia voidaan hyvin syödä vaikka klo 20. Ei meistä kukaan ole traumatisoitunut sen vuoksi, että aina ei syödä samaan aikaan. Ja siinä vaiheessa, kun joulupukkia ei ole omasta takaa vaan sellainen pitää tilata, niin se on vähän pukin kalenteristakin kiinni, mihin ajoitetaan päivällinen.

Omassa perheessä on yleensä syöty siinä noin 17 alkaen ja jollain oudolla tavalla lapset ovat aina pystyneet sopeutumaan siihen. Nykyään vissiin ei.

Teet kuten itse haluat. Menet jos haluat. Jos et halua niin jäät kotiin. Älä mieti sitä, mitä joku siitä ajattelee.

Lahjoja sinun ei tarvitse ostaa jos sinulle ei osteta. Sinä et saa, mutta älä osta itsekään.

Ja jos menet niin tokihan voit itse tehdä asioita itsenäisesti oman halusi mukaan. Menet hautausmaalle illalla itse jos niin haluat. Sanot vaan kohteliaasti, että menet nyt kun kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.

Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.

Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne. 

Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?

No katsos kun tuokin ON perinne. On perinne, että kun joulua viettämässä on pieniä lapsia, tulee joulupukki, ruoka syödään sellaisen aikaan, että lapset jaksavat pysytellä hereillä pukin tuloon asti, avata lahjat ja vielä leikkiäkin vähän aikaa uusilla leluillaan ennenkuin pienten lasten vanhemmat lapsineen lähtevät kotiin. Kun lapset kasvavat, ei joulupukkia enää tule, ruokakin voidaan syödä myöhemmin illalla, koska lapset ja teinit haluavat nukkua aamuisin pitkään ja kotiin voidaan lähteä myöhemmin. Sitten tulee aika, jolloin kaikki ovat aikuisia ja joulupäivällisen ajankohtaa voidaan joutua sovittelemaan siten, että myös se aattona työssä oleva pääsee mukaan. Ja kukin lähtee omiin koteihinsa, kun haluaa. Ja kun taas tulee pieniä lapsia, perinne alkaa alusta. Näin mennään sukupolvesta sukupolveen ja se on kaikille ihan ok, koska kaikki ovat saaneet kokea lapsuuden joulun joulupukkeineen. Meillä ainakin aikuiset lapset ovat suorastaan iloisia siitä, että pitkästä aikaa on pieniä lapsia, tulee joulupukki jne. 

Syökö ne lapset vain kerran päivässä, vai miksi se jouluateria pitää tarjota keskellä päivää? Eikö lapset ehdi leikkiä leluillaan, vaikka ne jaettaisiinkin vasta alkuillasta? Ja ennen kaikkea, MIKSI joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille?

Meillä on aina tarjottu joulupäivällinen vähän sen jälkeen, kun pienet lapset ovat heränneet päiväunilta. Silloin h eovat olleet kaikista virkeimmillään ja hyväntuulisimpia. Mihin aikaan päiväunilta lapsi herää, riippuu taas ihan siitä, mihin aikaan lapsi on mennyt päiväunille. Ja se taas riippuu siitä, mihin aikaan lapsi on aamulla herännyt. Jotkut lapset heräävät joka aamu jo kuuden aikaan, toiset vasta lähempänä yhdeksää. 

Ja tuo sun kysymyksesi, että miksi joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille. No niinhän meillä on aina tehtykin. Kas kun meillä aikuisille on ihan mukavaa, että vuosien jälkeen saadaan viettää taas sellaista joulua jollainen itselläkin oli omassa lapsuudessa. Ei meillä ole mitään tarvetta joka vuosi viettää joulua täsmälleen samalla tavalla. Lasten ollessa pieniä voidaan hyvin syödä jo klo 13-14. Lasten ollessa kouluikäisiä voidaan hyvin syödä klo 17. Lasten ollessa teinejä tai aikuisia voidaan hyvin syödä vaikka klo 20. Ei meistä kukaan ole traumatisoitunut sen vuoksi, että aina ei syödä samaan aikaan. Ja siinä vaiheessa, kun joulupukkia ei ole omasta takaa vaan sellainen pitää tilata, niin se on vähän pukin kalenteristakin kiinni, mihin ajoitetaan päivällinen.

Omassa perheessä on yleensä syöty siinä noin 17 alkaen ja jollain oudolla tavalla lapset ovat aina pystyneet sopeutumaan siihen. Nykyään vissiin ei.

Jos joulupukki tulee klo 18, jotta lapsiperheet pääsevät lähtemään viimeistään klo 20 kotiin (jotta taaperot pääsevät yöunilleen klo 21), niin tunnissa pitää syödä aika sukkelaan, jos mielii  syödä alkuruuat, pääruuat ja jälkiruuat ja vielä siistiä pöydänkin ennenkuin joulupukki tulee. Meillä yleensä joulupäivällinen syödään hitaasti, santsataan useampia kertoja ja itse syömiseen ja pöydässä rupatteluun vierähtää helposti kaksi tuntia. Jos söisimme klo 17, ruokailu olisi lopetettu klo 19 ja olisi vain tunti aikaa joulupukille, lahjojen aavaamiselle ja lahjoilla leikkimiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Jouluna nähtävästi huomaa, kuinka esikoissiskoilla on jäänyt katkeruus pikkusiskon syntymää kohtaan. Kun omia lapsia saadaan, ollaan että ähäkutti, tää vie sun paikan ja nyt saat kokea itsesi hylätyksi, kun et ookkaan enää keskipiste. Lällällää, vietä oma joulus kotona, äläkä tuu mun lapsuudenkotiin kukkoilemaan, kun kerrankin saan olla taas äidin lellilapsi.

Pikkusisko pitää kuopuksen ( = se lellilapsi) asemaansa itsestään selvänä. Koko ketju on täynnä suurta uhriutumista siitä että menettää sen erikoisasemansa äidin silmissä ja sen saa lapsenlapsi. On se kovaa.

Kasvahan jo pikkuhiljaa aikuiseksi! Lapsenlapset kun ovat meille isovanhemmille ihan hirveän tärkeitä ja joulu on lasten juhla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.

Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.

Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne. 

Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?

No katsos kun tuokin ON perinne. On perinne, että kun joulua viettämässä on pieniä lapsia, tulee joulupukki, ruoka syödään sellaisen aikaan, että lapset jaksavat pysytellä hereillä pukin tuloon asti, avata lahjat ja vielä leikkiäkin vähän aikaa uusilla leluillaan ennenkuin pienten lasten vanhemmat lapsineen lähtevät kotiin. Kun lapset kasvavat, ei joulupukkia enää tule, ruokakin voidaan syödä myöhemmin illalla, koska lapset ja teinit haluavat nukkua aamuisin pitkään ja kotiin voidaan lähteä myöhemmin. Sitten tulee aika, jolloin kaikki ovat aikuisia ja joulupäivällisen ajankohtaa voidaan joutua sovittelemaan siten, että myös se aattona työssä oleva pääsee mukaan. Ja kukin lähtee omiin koteihinsa, kun haluaa. Ja kun taas tulee pieniä lapsia, perinne alkaa alusta. Näin mennään sukupolvesta sukupolveen ja se on kaikille ihan ok, koska kaikki ovat saaneet kokea lapsuuden joulun joulupukkeineen. Meillä ainakin aikuiset lapset ovat suorastaan iloisia siitä, että pitkästä aikaa on pieniä lapsia, tulee joulupukki jne. 

Syökö ne lapset vain kerran päivässä, vai miksi se jouluateria pitää tarjota keskellä päivää? Eikö lapset ehdi leikkiä leluillaan, vaikka ne jaettaisiinkin vasta alkuillasta? Ja ennen kaikkea, MIKSI joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille?

Meillä on aina tarjottu joulupäivällinen vähän sen jälkeen, kun pienet lapset ovat heränneet päiväunilta. Silloin h eovat olleet kaikista virkeimmillään ja hyväntuulisimpia. Mihin aikaan päiväunilta lapsi herää, riippuu taas ihan siitä, mihin aikaan lapsi on mennyt päiväunille. Ja se taas riippuu siitä, mihin aikaan lapsi on aamulla herännyt. Jotkut lapset heräävät joka aamu jo kuuden aikaan, toiset vasta lähempänä yhdeksää. 

Ja tuo sun kysymyksesi, että miksi joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille. No niinhän meillä on aina tehtykin. Kas kun meillä aikuisille on ihan mukavaa, että vuosien jälkeen saadaan viettää taas sellaista joulua jollainen itselläkin oli omassa lapsuudessa. Ei meillä ole mitään tarvetta joka vuosi viettää joulua täsmälleen samalla tavalla. Lasten ollessa pieniä voidaan hyvin syödä jo klo 13-14. Lasten ollessa kouluikäisiä voidaan hyvin syödä klo 17. Lasten ollessa teinejä tai aikuisia voidaan hyvin syödä vaikka klo 20. Ei meistä kukaan ole traumatisoitunut sen vuoksi, että aina ei syödä samaan aikaan. Ja siinä vaiheessa, kun joulupukkia ei ole omasta takaa vaan sellainen pitää tilata, niin se on vähän pukin kalenteristakin kiinni, mihin ajoitetaan päivällinen.

Omassa perheessä on yleensä syöty siinä noin 17 alkaen ja jollain oudolla tavalla lapset ovat aina pystyneet sopeutumaan siihen. Nykyään vissiin ei.

Jos joulupukki tulee klo 18, jotta lapsiperheet pääsevät lähtemään viimeistään klo 20 kotiin (jotta taaperot pääsevät yöunilleen klo 21), niin tunnissa pitää syödä aika sukkelaan, jos mielii  syödä alkuruuat, pääruuat ja jälkiruuat ja vielä siistiä pöydänkin ennenkuin joulupukki tulee. Meillä yleensä joulupäivällinen syödään hitaasti, santsataan useampia kertoja ja itse syömiseen ja pöydässä rupatteluun vierähtää helposti kaksi tuntia. Jos söisimme klo 17, ruokailu olisi lopetettu klo 19 ja olisi vain tunti aikaa joulupukille, lahjojen aavaamiselle ja lahjoilla leikkimiselle. 

Tämä on varmaan taas niitä outoja menneisyyden juttuja, että lapset nukahtivat useinkin autoon kyläpaikasta lähtiessä.

Joulu on suurta vttuilun juhlaa. Ainakin motä tulee näköjään lapsellisiin esikoisiin. Näköjään jäi paljonkin kaivelemaan se kuopuksen syntymä. Eihän tätä ketjua muutrn ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.

Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.

Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne. 

Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?

No katsos kun tuokin ON perinne. On perinne, että kun joulua viettämässä on pieniä lapsia, tulee joulupukki, ruoka syödään sellaisen aikaan, että lapset jaksavat pysytellä hereillä pukin tuloon asti, avata lahjat ja vielä leikkiäkin vähän aikaa uusilla leluillaan ennenkuin pienten lasten vanhemmat lapsineen lähtevät kotiin. Kun lapset kasvavat, ei joulupukkia enää tule, ruokakin voidaan syödä myöhemmin illalla, koska lapset ja teinit haluavat nukkua aamuisin pitkään ja kotiin voidaan lähteä myöhemmin. Sitten tulee aika, jolloin kaikki ovat aikuisia ja joulupäivällisen ajankohtaa voidaan joutua sovittelemaan siten, että myös se aattona työssä oleva pääsee mukaan. Ja kukin lähtee omiin koteihinsa, kun haluaa. Ja kun taas tulee pieniä lapsia, perinne alkaa alusta. Näin mennään sukupolvesta sukupolveen ja se on kaikille ihan ok, koska kaikki ovat saaneet kokea lapsuuden joulun joulupukkeineen. Meillä ainakin aikuiset lapset ovat suorastaan iloisia siitä, että pitkästä aikaa on pieniä lapsia, tulee joulupukki jne. 

Syökö ne lapset vain kerran päivässä, vai miksi se jouluateria pitää tarjota keskellä päivää? Eikö lapset ehdi leikkiä leluillaan, vaikka ne jaettaisiinkin vasta alkuillasta? Ja ennen kaikkea, MIKSI joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille?

Meillä on aina tarjottu joulupäivällinen vähän sen jälkeen, kun pienet lapset ovat heränneet päiväunilta. Silloin h eovat olleet kaikista virkeimmillään ja hyväntuulisimpia. Mihin aikaan päiväunilta lapsi herää, riippuu taas ihan siitä, mihin aikaan lapsi on mennyt päiväunille. Ja se taas riippuu siitä, mihin aikaan lapsi on aamulla herännyt. Jotkut lapset heräävät joka aamu jo kuuden aikaan, toiset vasta lähempänä yhdeksää. 

Ja tuo sun kysymyksesi, että miksi joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille. No niinhän meillä on aina tehtykin. Kas kun meillä aikuisille on ihan mukavaa, että vuosien jälkeen saadaan viettää taas sellaista joulua jollainen itselläkin oli omassa lapsuudessa. Ei meillä ole mitään tarvetta joka vuosi viettää joulua täsmälleen samalla tavalla. Lasten ollessa pieniä voidaan hyvin syödä jo klo 13-14. Lasten ollessa kouluikäisiä voidaan hyvin syödä klo 17. Lasten ollessa teinejä tai aikuisia voidaan hyvin syödä vaikka klo 20. Ei meistä kukaan ole traumatisoitunut sen vuoksi, että aina ei syödä samaan aikaan. Ja siinä vaiheessa, kun joulupukkia ei ole omasta takaa vaan sellainen pitää tilata, niin se on vähän pukin kalenteristakin kiinni, mihin ajoitetaan päivällinen.

Omassa perheessä on yleensä syöty siinä noin 17 alkaen ja jollain oudolla tavalla lapset ovat aina pystyneet sopeutumaan siihen. Nykyään vissiin ei.

Jos joulupukki tulee klo 18, jotta lapsiperheet pääsevät lähtemään viimeistään klo 20 kotiin (jotta taaperot pääsevät yöunilleen klo 21), niin tunnissa pitää syödä aika sukkelaan, jos mielii  syödä alkuruuat, pääruuat ja jälkiruuat ja vielä siistiä pöydänkin ennenkuin joulupukki tulee. Meillä yleensä joulupäivällinen syödään hitaasti, santsataan useampia kertoja ja itse syömiseen ja pöydässä rupatteluun vierähtää helposti kaksi tuntia. Jos söisimme klo 17, ruokailu olisi lopetettu klo 19 ja olisi vain tunti aikaa joulupukille, lahjojen aavaamiselle ja lahjoilla leikkimiselle. 

Tämä on varmaan taas niitä outoja menneisyyden juttuja, että lapset nukahtivat useinkin autoon kyläpaikasta lähtiessä.

Moni pieni on myös nukahtanut kyläpaikan sänkyyn ja kannettu nukkuvana autoon. Ei varmaan vaan sovi nykyiseen lapsentahtiseen elämäntyyliin.

Ehkä nämä ketjut tulevat yleistymään kun sinkkuus yleistyy. Joulua vietetään perheen kanssa ja jos omaa perhettä ei ole turvaudutaan lapsuuden perheeseen. Toinen juttu on aikuisten laiskistuminen. Ennen suurin osa perheistä järjesti oman joulun, isovanhemmille matkustettiin harvoin tai lähellä olevia kutsuttiin kylään, nykyään isovanhempien/aikuisten lasten vanhempien oletetaan tekevän joulun. Kannattaisiko kysyä siltä äidiltä ja isältä olisivatko he vuorostaan halukkaita tulemaan joulun viettoon lastensa luokse? Aika moni saattaisi ottaa mielihyvin kutsun vastaan. Kolme-nelikymppisten lasten vanhemmat voivat jo väsähtää järjestämään niitä unelmien jouluja lapsilleen.

"Ei ole normaalia jos lastenlapset on tärkeämpiä kuin omat lapset."

Mutta näinhän se menee! Lapsenlapset ovat ihan parasta, vielä rakkaampia kuin omat lapset, koska kauempaa näkee asiat paremmin ja osaa nauttia niistä lapsista enemmän kuin silloin omien lasten kanssa kun on elatus-, kasvatus- ynnä muussa vastuussa. Rakkaita ovat siis molemmat, mutta lapsenlapset ovat tavallaan kuin lahja.

Miniät tuovat sen kitkerän sivumausteen juhliin. Vinoilua ja miehen kiristämistä, jos osoittaa liikaa lämpöä omalle oikealle perheelleen. Alkuperäiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nämä ketjut tulevat yleistymään kun sinkkuus yleistyy. Joulua vietetään perheen kanssa ja jos omaa perhettä ei ole turvaudutaan lapsuuden perheeseen. Toinen juttu on aikuisten laiskistuminen. Ennen suurin osa perheistä järjesti oman joulun, isovanhemmille matkustettiin harvoin tai lähellä olevia kutsuttiin kylään, nykyään isovanhempien/aikuisten lasten vanhempien oletetaan tekevän joulun. Kannattaisiko kysyä siltä äidiltä ja isältä olisivatko he vuorostaan halukkaita tulemaan joulun viettoon lastensa luokse? Aika moni saattaisi ottaa mielihyvin kutsun vastaan. Kolme-nelikymppisten lasten vanhemmat voivat jo väsähtää järjestämään niitä unelmien jouluja lapsilleen.

Sori, mutta vaikkei enää vanhempieni kanssa muodosteta ydinperhettä, he ovat silti minun oma perheeni. En myöskään ymmärrä sitä, että vaikka jouluna kokoonnuttaisiin perinteiseen tapaan vanhempien luokse, niin se nyt sitten muka tarkoittaakin että vanhempia vaaditaan järjestämään jonkinlainen lapsuuden unelmajoulu. Häh? Eikö sitä hommaa voisi muka hoitaa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nämä ketjut tulevat yleistymään kun sinkkuus yleistyy. Joulua vietetään perheen kanssa ja jos omaa perhettä ei ole turvaudutaan lapsuuden perheeseen. Toinen juttu on aikuisten laiskistuminen. Ennen suurin osa perheistä järjesti oman joulun, isovanhemmille matkustettiin harvoin tai lähellä olevia kutsuttiin kylään, nykyään isovanhempien/aikuisten lasten vanhempien oletetaan tekevän joulun. Kannattaisiko kysyä siltä äidiltä ja isältä olisivatko he vuorostaan halukkaita tulemaan joulun viettoon lastensa luokse? Aika moni saattaisi ottaa mielihyvin kutsun vastaan. Kolme-nelikymppisten lasten vanhemmat voivat jo väsähtää järjestämään niitä unelmien jouluja lapsilleen.

Sori, mutta vaikkei enää vanhempieni kanssa muodosteta ydinperhettä, he ovat silti minun oma perheeni. En myöskään ymmärrä sitä, että vaikka jouluna kokoonnuttaisiin perinteiseen tapaan vanhempien luokse, niin se nyt sitten muka tarkoittaakin että vanhempia vaaditaan järjestämään jonkinlainen lapsuuden unelmajoulu. Häh? Eikö sitä hommaa voisi muka hoitaa yhdessä?

No kommenttien mukaan ei, joku pelotteli ap:ta, että äidin vielä vanhetessa joutuu äidin pikkuapulaiseksi sillä aikaa kun sisko lastensa kanssa istuu ja odottaa valmista. Eli selväksi käy kuka kantaa vastuun valmisteluista, ne vanhat vanhemmat. Vai voitko väittää muuta, eikö se vastaa suurimmasta osasta työstä ja kustannuksista kenen kotiin tullaan juhlimaan?

Vierailija kirjoitti:

Miniät tuovat sen kitkerän sivumausteen juhliin. Vinoilua ja miehen kiristämistä, jos osoittaa liikaa lämpöä omalle oikealle perheelleen. Alkuperäiselle.

Kuulostaa ihan kateellisen anopin puheelta. :D Tai sitten miniä on sivistymätön ja kateellinen. Kuka järkevä juhlissa kenellekään vinoilisi, paitsi voihan sitä takaisin sanoa, jos on kuullut tarpeeksi vinoilua, syrjimistä tms.