Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Muuten ymmärrän AP:ta ihan täysin, mutta että ei voi jäädä kotiin kun ei kehtaa sosiaalisen paineen takia töissä kertoa? :D Wth. Itse olen ollut ihan itsekseni noin puolet jouluista näin aikuisiällä... Välillä menen lapsuudenkotiin, aina ei jaksa. Ei ole käynyt pienessä mielessänikään että mitäköhän ne työkaverit siitä mahtaa tuumata. :D Vanhemmillehan tuota kyllä saa aina selitellä eikä ole kiva pahoittaa heidän mieltään kun toivovat koko porukkaa kotiin... Mutta onneksi hekin aikuisina ihmisinä ymmärtävät että jokainen tekee itse päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö lapsellisuus sisarulsista automaattisesti itsekkäitä kusipäitä?! Valtaosa kommenteista ainakin antaa sen kuvan.. Ällistynyt, että näin yleistä tää ilkeily lapsettomille sisaruksilleen. Grow up???!
Kyllä ja erityisesti nuorista äideistä.
Minulla on lapseton tytär ja kaksi poikaa, joiden perheessä on kaksi ja toisessa yksi lapsi.
Ja joka ikinen joulu miniät tappelevat joululahjoja ja pitävät niitä epäoikeudenmukaisena, kun jokaiselle lapselle ja heidän perheelleeen annan toiveiden mukaisen 500€ lahjat. Tietysti tytär saa itselleen kalliimman lahjan, toisin kuin keskinäisen lapsen perheen, kun 500€ joudun jakamaan neljän hengen kesken.
Suututtaa niin paljon ja olen vakavasti miettinyt, etten anna lainkaan joululahjoja, sillä haluan kohdella lapsiani tasavertaisesti. Tapelkoot sitten perinnönjaossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Samaa mieltä. Olen se isosisko, joka sai ensimäisenä lapsia. Kyllä se riittää, kun minun rippijuhlat ja yo.juhlat ja synttärit juhlittiin ja valmistujaiset. Tämän jälkeen lapset on tärkeimpiä. Siis minun lapset. Kyllä pikkusiskon pitää ymmärtää, että hänen pitää aikuistua, eikä odottaa enää synttärilahjaa vanhemmiltamme, koska heidän rahat menee siihen, että ostavat minun lapsille synttärilahjat. Ja ylioppilasjuhliakin muka pikkusisko vaati. Hulluja, nehän on jo kerran pidetty minun kohdalla. Kasvakoot aikuiseksi ja ymmärtäisi, että lapset menee kaiken edelle ja ei ole mitään järkeä enää aikuisen ihmisen ylioppilasjuhlia juhlia, kun minun lapsellani on päiväkodin kevätjuhla ja haluan mummin sinne.
En ymmärrä, miksi nuo lellityt kuopukset ei koskaan kasva aikuisiksi, vaan vaativat ja vaativat koko ajan huomiota itselleen. Pitää heidän ymmärtää, että antavat tilaa lapsille. Kyllä minun lapseni kevätjuhlat ja synttärit menee edelle, koska hehän ovat lapsia ja pikkusiskoni aikuinen.
Älä näsäviisastele.
Minä en ymmärrä sitä että kenenkän aikuisen ihmisen synttäreitä tai tutkintoja juhlitaan koskaan. Se on aivan naurettavaa.
Isovanhempien ei kuulu ostaa lapsenlapsilleen lahjoja. He ovat lapsensa kasvattaneet ja niille lahjat kustantaneet.
Ja tässä taas oikein perisuomalainen ilopilleri. "En ymmärrä mitään juhlia, aivan naurettavaa" :DDD
Jotenkin tuntuu ettei ketään ihan hirveästi harmittaisi vaikket heidän juhliaan läsnäolollasi piristäisikään... Joten anna muiden juhlia vaan ihan mitä ikinä haluavat ja synkistele itse kotonasi rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vitut joulu mitään lasten juhla ole, kun ei niitä edes itsellä ole. Se on MINUN juhla. Ja laitan tasan tarkkaan itelleni sen! Menkää muualle sirittämään tuota iänikuista "joulu ON lasten juhla" - lauluanne. Ei muuten ole. Se on kaikkien niiden juhla, jotka sen haluaa!
99% lapsista on kiinnostunut vain ja ainoastaan lahjoista jouluna, ehkä vähän myös karkeista. Mutta eipä niitä kiinnosta juuri muu. Ei todellakaan ole siis mikään lasten juhla :D
Vierailija kirjoitti:
Tuli noista lahjoista mieleen. Minulla on 7 vuotta vanhempi isosisko. Olin 17, kun hän sai esikoisen. Sen jälkeen joulut oli lapsenlapselle. Eli siskoni oli saanut vanhemmiltani lahjoja 23 vuotiaaksi ja joulu oli minulle ja siskolleni. Minulle lopetettiin lahjojen osto 17 vuotiaana ja minun piti aikuistua ja ymmärtää, että joulu on lasten juhla ja minun pitää olla innoissani, kun siskoni lapsi on jouluna meillä.
Eli siskoni sai olla vanhempieni lapsi 23 vuotiaaksi, kunnes 24 vuotiaana sai lapsen. Minä sain olla sitä 17 vuotiaaksi, kunnes minun piti ymmärtää, että jos ei kelpaa, niin ei ole pakko viettää joulua vanhempieni luona.
Tämä oli päivän paras :D :D Mulla on 6 vuotta vanhempi sisko ja vanhempani ostavat meille aikuisillekin joululahjat. Mutta jotta vanhempani eivät olisi mua kohtaan epäoikeudenmukaisia, niin heidänhän pitää nyt luvata, että kuolevat vasta 6 vuotta siskoni kuoleman jälkeen. Muutenhan siskoni saa kuutena jouluna enemmän lahjoja kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli päivän paras :D :D Mulla on 6 vuotta vanhempi sisko ja vanhempani ostavat meille aikuisillekin joululahjat. Mutta jotta vanhempani eivät olisi mua kohtaan epäoikeudenmukaisia, niin heidänhän pitää nyt luvata, että kuolevat vasta 6 vuotta siskoni kuoleman jälkeen. Muutenhan siskoni saa kuutena jouluna enemmän lahjoja kuin minä.
Oletko oikeasti noin tyhmä? Kuolemalle ei kukaan mitään voi, mutta on hiukan eri asia tietoisesti päättää, että omat lapsesi ovat eriarvoisessa asemassa. Mikset sitten saman tien päätä, että esikoinen ei saa enää lahjoja kun täyttää 18, eikä saa sitten 10-vuotias kuopuskaan, koska nyt ei vaan enää anneta lahjoja kenellekään. Jos lapsia voi kerran kohdella eriarvoisesti, ja yhden elämänmuutos on toisenkin elämänmuutos, niin mitä siihen ikä liittyy?
Jos ette erota, että lapsillanne on ihan uniikki oma elämä, miksette sitten saman tien anna rippulahjoja kaikille muillekin lapsille, eikä pelkästään sille joka pääsi ripiltä? Miksi se yhdenmukaistaminen toimii ainoastaan silloin, kun etuja leikataan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh. Otin ja luin koko ketjun. Itse kuulun lapsettomien kastiin ja minun on pakko todeta että yhtälailla ne lapselliset ajattelevat itseään ja haluavat osansa huomiosta, jos sikseen tulee. Se vain tapahtuu niiden lasten kautta. Veikkaan että oma käsitys itsestä muuttuu vanhemmaksi tulon myötä ja tavallaan myös sulautuu niihin omiin lapsiin jolloin lapsien teot, olemassa olo ja se miten näitä kohdellaan välittyy myös vanhemmalle. Lapsettomalla ei ole tätä etua. Se on helppoa sanoa että joulu on lastenjuhla kun siitä saa jotain irti omien lapsien kautta. Ja näin asiaa pohdittuani aikuistumisen ei minusta pitäisi olla kivulias menetyksien tie. Yhtälailla aikuisen on hyvä kokea olonsa rakastetuksi vielä vanhempanakin. Se antaa turvallisen kuvan niille lapsillekin että omat vanhemmat tukevat ja välittävät läpi elämän eikä ikääntymisessä ole mitään pelottavaa vaan ne tärkeimmät asiat pysyy.
Miksi lapsellisten ei tarvitse kasvaa aikuisiksi ja antaa tilaa muille? Sitä vaaditaan lapsettomilta pikkusisaruksilta. Jopa vielä teini-ikäisiltä. Eikö ihminen, joka saa lapsen, kasva aikuiseksi ja ymmärrä, että hän on itse vastuussa lapsestaan. Ei mennä lapsuudenkotiin ja heittäydytä marisevaksi kakaraksi, että "äitiiiiii, muuta jouluperinteet, kun mun PirkkoUntamo haluaa saada nugetteja jouluruoaksi ja lahjat heti yhdeksältä aamulla"
Kasvakaa aikuisiksi, kun saatte lapsia. Lapset ei ole syy heittäytyä mariseviksi kakaroiksi ja itkupotkuraivareita saavaksi uhmikseksi, jos kaikki ei pyöri teidän lasten ympärillä
Niin mutta kun usein se ( iso)äiti haluaa lapsenlapsensa luokseen jouluna, tuntui se sinusta miltä tuntui.
Tarinan pahis saattaa olla mummo, se saattaa olla lapsellinen sisarus tai se saattaa olla lapseton sisarus , sitä on mahdoton tietää näkemättä tilannetta paikanpäällä.
Kuitenkin sillä joka joulun järjestää on viimeinen sana siitä millainen joulusta tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt vastaavassa tilanteessa menemättä. Kolme vuotta elin veljen lapseni ehdoilla juhlapyhät. Valmistumiseni ja synttärini ohitettiin, kun oli niitä lastenlapsia. Mukavia ovat ja rakkaita minullekkin, mutta rajansa kaikella.
Minä en pidä siitä että ypitään lasten ehdoilla. Mutta ei kyllä aikuisen synttäreitä ja vielä vähemmän tutkintoja pidä juhlia.
Minun suvussani puolella ihmisistä on useita tutkintoja ja suurimmalla osalla niin ammatti- kuin yliopisto puolelta. Mutta ei niitä mitenkään juhlita sen enempää kuin uutta työpaikkaakaan.
Samaa mieltä. Olen se isosisko, joka sai ensimäisenä lapsia. Kyllä se riittää, kun minun rippijuhlat ja yo.juhlat ja synttärit juhlittiin ja valmistujaiset. Tämän jälkeen lapset on tärkeimpiä. Siis minun lapset. Kyllä pikkusiskon pitää ymmärtää, että hänen pitää aikuistua, eikä odottaa enää synttärilahjaa vanhemmiltamme, koska heidän rahat menee siihen, että ostavat minun lapsille synttärilahjat. Ja ylioppilasjuhliakin muka pikkusisko vaati. Hulluja, nehän on jo kerran pidetty minun kohdalla. Kasvakoot aikuiseksi ja ymmärtäisi, että lapset menee kaiken edelle ja ei ole mitään järkeä enää aikuisen ihmisen ylioppilasjuhlia juhlia, kun minun lapsellani on päiväkodin kevätjuhla ja haluan mummin sinne.
En ymmärrä, miksi nuo lellityt kuopukset ei koskaan kasva aikuisiksi, vaan vaativat ja vaativat koko ajan huomiota itselleen. Pitää heidän ymmärtää, että antavat tilaa lapsille. Kyllä minun lapseni kevätjuhlat ja synttärit menee edelle, koska hehän ovat lapsia ja pikkusiskoni aikuinen.
Älä viitsi lässyttää.
Usein se esikoinen joutuu oikeassa elämässä kasvamaan nopeasti isoksi kun tulee niitä pikkusisaruksia jotka ovat aina pienempiä.
Ehkäpä se sitten onkin shokki kun syntyy lapsenlapsia ja joutuu luopumaan aina lellityn pikkusisaren asemasta.
Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.
Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää että aikuinen haluaisi oikeasti jotain joululahjoja? Yleensä joutavaa krääsää. Toinen outo sitten shoppailijat jotka koko ajan ostelevat joutavaa krääsää ja sitten tuputtavat lahjoina toisten riesaksi.
Se mitä oikeasti haluamme toisiltamme, on huomiota, arvostusta, välittämistä. Eikö suora toisen huomioiminen ole paljon arvokkaampi teko kuin puolihuolimattomasti ojennettu paketti?
Meillä ainakin annetaan (aikuisille) lahjaksi aina jotain muuta, kuin krääsää, mutta josta tulee hyvä mieli. Viime jouluna sain lahjakortin kasvohoitoon, sitä edellisenä hierontalahjakortin. Eräänä jouluna sisko osti lahjakortin nettivaatekauppaan.
Toisekseen, ap ei tunnu saavan edes sitä suoraa huomioimista.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.
Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.
Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.
Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.
Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne.
Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.
Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.
Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne.
Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?
No katsos kun tuokin ON perinne. On perinne, että kun joulua viettämässä on pieniä lapsia, tulee joulupukki, ruoka syödään sellaisen aikaan, että lapset jaksavat pysytellä hereillä pukin tuloon asti, avata lahjat ja vielä leikkiäkin vähän aikaa uusilla leluillaan ennenkuin pienten lasten vanhemmat lapsineen lähtevät kotiin. Kun lapset kasvavat, ei joulupukkia enää tule, ruokakin voidaan syödä myöhemmin illalla, koska lapset ja teinit haluavat nukkua aamuisin pitkään ja kotiin voidaan lähteä myöhemmin. Sitten tulee aika, jolloin kaikki ovat aikuisia ja joulupäivällisen ajankohtaa voidaan joutua sovittelemaan siten, että myös se aattona työssä oleva pääsee mukaan. Ja kukin lähtee omiin koteihinsa, kun haluaa. Ja kun taas tulee pieniä lapsia, perinne alkaa alusta. Näin mennään sukupolvesta sukupolveen ja se on kaikille ihan ok, koska kaikki ovat saaneet kokea lapsuuden joulun joulupukkeineen. Meillä ainakin aikuiset lapset ovat suorastaan iloisia siitä, että pitkästä aikaa on pieniä lapsia, tulee joulupukki jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö lapsellisuus sisarulsista automaattisesti itsekkäitä kusipäitä?! Valtaosa kommenteista ainakin antaa sen kuvan.. Ällistynyt, että näin yleistä tää ilkeily lapsettomille sisaruksilleen. Grow up???!
Kyllä ja erityisesti nuorista äideistä.
Minulla on lapseton tytär ja kaksi poikaa, joiden perheessä on kaksi ja toisessa yksi lapsi.
Ja joka ikinen joulu miniät tappelevat joululahjoja ja pitävät niitä epäoikeudenmukaisena, kun jokaiselle lapselle ja heidän perheelleeen annan toiveiden mukaisen 500€ lahjat. Tietysti tytär saa itselleen kalliimman lahjan, toisin kuin keskinäisen lapsen perheen, kun 500€ joudun jakamaan neljän hengen kesken.
Suututtaa niin paljon ja olen vakavasti miettinyt, etten anna lainkaan joululahjoja, sillä haluan kohdella lapsiani tasavertaisesti. Tapelkoot sitten perinnönjaossa.
Mitä sinun antamat lahjat edes miniöille kuuluu, olisivat tyytyväisiä siihen mitä saavat, kinutkoon omilta vanhemmiltaan kalliimpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.
Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.
Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne.
Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?
No katsos kun tuokin ON perinne. On perinne, että kun joulua viettämässä on pieniä lapsia, tulee joulupukki, ruoka syödään sellaisen aikaan, että lapset jaksavat pysytellä hereillä pukin tuloon asti, avata lahjat ja vielä leikkiäkin vähän aikaa uusilla leluillaan ennenkuin pienten lasten vanhemmat lapsineen lähtevät kotiin. Kun lapset kasvavat, ei joulupukkia enää tule, ruokakin voidaan syödä myöhemmin illalla, koska lapset ja teinit haluavat nukkua aamuisin pitkään ja kotiin voidaan lähteä myöhemmin. Sitten tulee aika, jolloin kaikki ovat aikuisia ja joulupäivällisen ajankohtaa voidaan joutua sovittelemaan siten, että myös se aattona työssä oleva pääsee mukaan. Ja kukin lähtee omiin koteihinsa, kun haluaa. Ja kun taas tulee pieniä lapsia, perinne alkaa alusta. Näin mennään sukupolvesta sukupolveen ja se on kaikille ihan ok, koska kaikki ovat saaneet kokea lapsuuden joulun joulupukkeineen. Meillä ainakin aikuiset lapset ovat suorastaan iloisia siitä, että pitkästä aikaa on pieniä lapsia, tulee joulupukki jne.
Syökö ne lapset vain kerran päivässä, vai miksi se jouluateria pitää tarjota keskellä päivää? Eikö lapset ehdi leikkiä leluillaan, vaikka ne jaettaisiinkin vasta alkuillasta? Ja ennen kaikkea, MIKSI joulunviettoa ei voi sovittaa niin, että se olisi mukavaa kaikille?
Itsekin kyllä voin samaistua ja todeta, että siskoni esikoisen syntymän jälkeen joulut eivät enää ole tuntuneet samalta. Juurikin tuo, että asiat tehdään lapsen aikataulussa ja koko aatto on yhtä joulupukkihössötystä vaikuttaa tunnelmaan niin, että mitään ei voida tehdä rauhassa. Ennen paras osa jouluaattoa oli kiireetön jouluruokailu, ja nyt tuntuu, että ruokailua puolestaan yritetään kiirehtiä, että päästään jakamaan lahjoja. Ylipäätään kun sisko aikanaan sai lapsen, koko entinen elämä muuttui. Piti hyväksyä se, että kaikki huomio onkin lapsen ympärillä ja että kaikki tehdään enemmän ja vähemmän lapsen ehdoilla. Juhlapyhät, yhteiset mökkilomat, yhteiset sunnuntailounaat, ihan kaikki meni uusiksi.
Olen myös huomannut, että siskoni perhe saa vanhemmiltani todella paljon huomiota ja apua. Itse lapsettomana sinkkuna jään auttamatta kakkoseksi, mutta onneksi tähänkin on alkujärkytyksen jälkeen tottunut ja nyt kun itsekin alkaa olla "kunnolla aikuinen", tilanne ei enää tunnu niin katkeralta. Välillä nämä omat tunteet ovat jotenkin hävettäneet ja tuntuneet ihan hölmöiltä - pitäisihän aikuisena osata suhtautua kypsästi, mutta niin sitä vaan huomaa, miten herkkiä asioita perinteet ja perhesuhteet ovat, että omatkin reaktiot menevät ihan lapsellisiksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä edelleen. Joidenkin mielestä on siis okei, että kaikin puolin vakiintunutta elävää viettävä perheellinen voi mennä pesueensa kanssa ikääntyvien vanhempien laittamaan jouluun, ja joko vaatia tuollaisia radikaaleja muutoksia perinteisiin, tai sitten antaa vanhempiensa tehdä ne omasta halustaan, ilman että toppuuttelisi yhtään. Ja sitten se parikymppinen nuorempi sisarus, kenties vielä opiskelija, jolla on itsenäistyminen ja aikuistuminen vielä vaiheessa, ei saakaan odottaa ja toivoa yhtään mitään, vaan HÄNEN pitäisi kasvaa aikuiseksi ja lakata kadehtimasta lasten paikkaa parrasvaloissa.
Joko täällä provotaan tahallaan, tai sitten osa mammoista on vaan aivan järjettömän typeriä, itserakkaita ja itsekkäitä pikkulapsia.
Keskustelusta huomaa, miten eri tavalla ihmiset viettävät joulua. On perheitä, joissa on aina vietetty joulu aikuisten ehdoilla. Ja sitten on perheitä, joissa joulu on vietetty lasten ehdoilla. Jälkimmäinen ryhmä ymmärtää, että kun sukuun tulee pieniä lapsia, jouluperinteet muuttuvat samanlaisiksi kuin ne olivat silloin, kun he olivat itse pieniä lapsia. Ensimmäinen ryhmä ei ymmärrä, koska he ovat itsekin jo taaperoina joutuneet lähtemään jouluaattona klo 22 hautausmaalle, ruoka on syöty aikuisten päättämään ajankohtaan eikä silloin, kun lapsilla olisi ruoka-aika, on katsottu tv-ohjelmia, jotka eivät ole pienille lapsille sopivia jne jne.
Voi morjes. Minkä ihmeen takia perinteitä ja tapoja ei voi luoda sellaisiksi, että ne sopivat kaikille, että on jokaiselle jotain? Miksi vaikkapa kymmenestä hengestä kahdeksan on mentävä täysin kahden ehdoilla? Miksi?
No katsos kun tuokin ON perinne. On perinne, että kun joulua viettämässä on pieniä lapsia, tulee joulupukki, ruoka syödään sellaisen aikaan, että lapset jaksavat pysytellä hereillä pukin tuloon asti, avata lahjat ja vielä leikkiäkin vähän aikaa uusilla leluillaan ennenkuin pienten lasten vanhemmat lapsineen lähtevät kotiin. Kun lapset kasvavat, ei joulupukkia enää tule, ruokakin voidaan syödä myöhemmin illalla, koska lapset ja teinit haluavat nukkua aamuisin pitkään ja kotiin voidaan lähteä myöhemmin. Sitten tulee aika, jolloin kaikki ovat aikuisia ja joulupäivällisen ajankohtaa voidaan joutua sovittelemaan siten, että myös se aattona työssä oleva pääsee mukaan. Ja kukin lähtee omiin koteihinsa, kun haluaa. Ja kun taas tulee pieniä lapsia, perinne alkaa alusta. Näin mennään sukupolvesta sukupolveen ja se on kaikille ihan ok, koska kaikki ovat saaneet kokea lapsuuden joulun joulupukkeineen. Meillä ainakin aikuiset lapset ovat suorastaan iloisia siitä, että pitkästä aikaa on pieniä lapsia, tulee joulupukki jne.
Ei kai nyt joulupukki ole kenellekään lapsettomalle ongelma? :D Luepa muistinvirkistyksesi aloitusviesti, niin ehkä käsität kuinka suurista muutoksista on kyse.
Tässä minulle tärkeät jouluperinteet: kuusen koristelu aattoaamuna, joulurauhanjulistus, riisipuuroa ja uunituoreita joulutorttuja, ruokien valmistelua radiota kuunnellen, sitten lopulta herkullinen jouluateria, kahvit ja nimipiparit, hautausmaalla käynti. Telkkarin jouluohjelmat tarjonnan mukaan. Näistä ainoastaan joulurauhanjulistus on kellontarkka, kaikkea muuta voi aivan mainiosti siirtää tunnilla-parilla suuntaan tai toiseen, kunhan lahja jaetaan vasta syömisen jälkeen. Mikä tässä on sellaista, mikä lapsille ei sovi ellei kaikkea käännä ylösalaisin?
Vierailija kirjoitti:
Mistä te kehitätte nämä sosiaaliset paineenne? En minä mieti, mitä töissä sanotaan tai mitä äiti sanoo tai mitä siskonlapset tuumivat jne. Lisäksi töissä ei ketään kiinnosta, makoilenko joulun kotona, menenkö Leville tai laivalle.
D
Alue: Aihe vapaa
Olin eri en se alkuperäinen "pidä", kommentoin vain, että aikuiset vastaavat omasta elämästään ja luovat omat traditionsa.