Lue keskustelun säännöt.
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Voi käydä myös niin, että kun vanhempien sisarusten lapset eivät enää olekaan hurmaavassa leikki-iässä, niin nyt vielä lapsettomilla sisaruksilla onkin silloin pieniä lapsia, ja isovanhemmilla alkaa kilpailu siitä kenen luokse piltit jouluksi menee. Nykyiset taaperot ovat silloin teini-ikäisiä käsittämättömine (ja kalliine) lahjatoiveineen, ja nyt on heidän vuoronsa joutua paitsioon. Kukaan ei kysele perään että missä teinit perheineen joulunsa viettää. Tällaistakin tiedän tapahtuneen. Ehkäpä ihminen jotenkin pienten lasten kautta yrittää saavuttaa jotain oman lapsuutensa joulujen taianomaisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa kristallisoituu ihana aikuisuus ilman lapsia, eiku... ollaan itse edelleen lapsi lapsen tarpeineen.
Ja äitien tunnekylmyys ja välinpitämättömyys..
Jos äitisi on ollut tunnekylmä ja välinpitämätön, niin eikö ole helpotus aikuistua ja itsenäistyä pois hänen läheltään?
Meillä on aina vietetty joulua lasten ehdoilla. Myös silloin, kun minä olin lapsi. Oikeasti ei ole kenellekään kivaa, jos lapset karjuvat pää punaisena nälkäänsä tai riehuvat ja kiljuvat väsymystään. Ei varsinkaan isovanhemmille, jotka yleensä joutuvat järjestämään koko joulun isolle porukalle ja ovat aattoiltana aika väsyneitä. Minusta ei ole mitään outoa siinä, että ruokailut, joulupukit, lahjojen avaamiset yms sovitetaan aattona sellaiseen ajankohtaan, että lapset olisivat mahdollisimman hyvällä tuulella. Pienten lasten kohdalla huomioidaan myös päiväuniajat. Lasten kasvaessa aikatauluja voidaan muuttaa taas iltapainotteisemmaksi, jos halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasten pitäisi automaattisesti saada enemmän huomiota? Eihän ne tee mitään sen kummempaa kuin aikuisetkaan. Joistakin lapset on tietty söpöjä jne, mutta ei ulkonäön pitäisi ratkaista arvoasemaa.
Voi jeesus tätä ajatusmaailmaa.
Aikuinen on lähtökohtaisesti jo rakentanut identiteettinsä, joka ei ole riippuvainen muiden huomiosta.
Lapsi sen sijaan tarvitsee sitä saavuttaakseen omanarvontunnon ja itseluottamuksen. Ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Mieti joulua, jossa aikuiset saisivat lahjoja, mutta lapsi ei yhtä ainutta? Ei varmaan missään suvussa.
Sen sijaan on aivan tavallista, että aikuisten kesken ei ole paketteja, mutta lapsille on.
Minä en ainakaan halua yhtäkään patalappua tai villasukkaa vain "antamisen ilosta".
Entäs jos ei itse ole saanut lapsena huomiota eikä ole tullut omanarvontuntoa ja identiteettiä? Jos vastaus on tyly "no mene terapiaan" niin samanhan voi sanoa sitten niille nykyisille lapsille kun nämä ovat aikuisia eivätkä tarvitse myötätuntoa tai muutakaan, ja lapsuus on helppo kuitata pikaisella terapialla.
Terapialla se hoituu, haittaa varmaan arkea muutenkin.
Joulu- tai perintöriidoilla se ei hoidu.
Niin, tuon voi sanoa sitten jos jotkut nykyisyydessä huomiotta jätetyt lapset aikuisena skitsoaa. Ja "kasva aikuiseksi". Turha niitä on paapoa.
Vierailija kirjoitti:
Enpä muista saaneeni ainuttakaan lahjaa vuosikymmeniin lastenlasten saavuttua. Ja kyllä. Muistin näitä toisen sisaruksen lapsia säännölisesti vuosikausia. Kunnes kyllästyin täydelliseen kiittämättömyyteen konkreettisesti. Toivottavasti kokevat saman kitkeryyden tulevissa polvissaan, miten yksi sisaruss nostetaan yli muiden ja yksi voidaan jättää kokonaan huomiotta. Ja näinhän se jatkuu. Vttumaiset miniät useinmiten laittavat nämä perinteet vtuiksi ja poikiaan palvovat nössöäidit tekecät kaiken, kuten poika tahtoo.
Noh, vahinko kiertää.. Sen tiedän jo etukäteen. Suku on pahin.
Meillä tämä menee toisinpäin. Kiittämättömät nuoremmat sisarukset eivät ole muistaneet lapsiani, vaikka ovat kummeiksi päässeet. Ah, sitä nautintoa, kun heitä ei kutsuta rippijuhliin tai ylioppilasjuhliin ja joo, otan mieluusti kummiuden vastaan enkä ole heidän lastensa kanssa sen koommin tekemisissä. Suku on pahin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostatte veljen kanssa toisillenne mieluisat lahjat. Tissuttelette salaa (silleen päivällä vain vähän, ettei äitinne ole varma asiasta ennen illalla, jolloin on liian myöhäistä) ja käytte hautausmaalla kävelyllä kun siltä tuntuu. Joulupäivänä nukutte nyöhään ja lähdette illaksi tietysti baariin.Teille tulee, ap, ihan mahtava joulu.
Vierailija kirjoitti:
Ostatte veljen kanssa toisillenne mieluisat lahjat. Tissuttelette salaa (silleen päivällä vain vähän, ettei äitinne ole varma asiasta ennen illalla, jolloin on liian myöhäistä) ja käytte hautausmaalla kävelyllä kun siltä tuntuu. Joulupäivänä nukutte nyöhään ja lähdette illaksi tietysti baariin.Teille tulee, ap, ihan mahtava joulu.
Kiitos vinkistä! Ehkä me tehdään oikeasti näin. <3
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minun kirjoittamani...Lapsten takia syödään jo keskellä päivää eikä sekään ole kunnon rauhallista ruokailua vaan juoksevat kesken kaiken pöydästä pelaamaan jotain eli nopeasti vaan yritetään kaikki saada ruoka syötyä, osan aikuisista juostessa lasten perässä. Loppuaikakin pelkkää hulinaa, ja joulukirkkoon ei enää viitsi lähteä kun lapset jo nukkumassa ja kaikki muut ihan lopen uupuneita siitä vilinästä. Itse haluaisin rauhoittua jouluna mutta ei tosiaan onnistu tuossa melskeessä.
Olen itsekin huomannut tuon.
Minun ja mieheni lapsi on kummankin vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja toistaiseksi ainut. Hänen ympärillään höösää siis isovanhemmat ja isomummo, mikä on ihan mukavaa, mutta aikuiset sisarukset ovat jääneet hieman paitsioon... mitään erityistä "lapsijoulua" ei vietetä eikä tulla viettämäänkään, lapsi juhlii yhdessä aikuisten kanssa samoilla perinteillä kuin ennenkin. Tiedän että lapsi tulee saamaan pienen vuoren verran paketteja, ostan kuitenkin sisaruksillenikin paketit.
Summa summarum, joulu kuuluu jokaiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin ärsyttää, kun omat vanhempani ovat laittaneet joulurutiinit uusiksi lastenlasten myötä. Joulupukki tulee jo päivällä, joten mitään ei ehdi tehdä, kun ilta menee lahjoilla leikkiessä. Ja olen sentään itsekin äiti. Ollaan aatto mieluummin anoppilassa, jossa pääsee joulusaunaankin, kun pukki tulee vasta illalla. Anoppilan joulu on minulle se lapsuuden joulu ja sen perinteen haluan välittää myös omille lapsilleni.
Minusta oli kauheaa pienenä aina vain jaksaa odottaa myöhään iltaan, että pukki lahjoineen tulisi. Minulle oli selvää, että omat lapset eivät joudu kokemaan samaa. Meillä pukki tulee jo klo 13-14, jotta lapset ehtivät leikkiä leluillaan. Ai niin, minä myös kustannan talossani jouluruuista lähtien kaiken. Jos joulupukin saapuminen ja jouluruoka-aika ei lapsettomille/lapsellisille sisaruksille sovi niin syököön maksalaatikkoa sinkkukodissaan. Ihan hirveen vaikee uskoa, että olisit äiti/synnyttänyt tuollaisella ajattelutavalla. Ei kai kukaan halua nykyään, että lapsi kärsii lahjoja odotellesaan iltaan asti. Sinähän ehdit aikuisena käydä saunassa illallakin.
Lapseni eivät kärsi, koska arvostavat joulussa muitakin asioita kuin niitä lahjoja. Meidän perheessä muutenkin tärkeämpiä muut kuin kaupalliset arvot. Sinun on varmasti mahdotonta sitä ymmärtää.
Uskovainen/lahkolainen vauhdissa? Voi sinua raukkaa jos sinulla ei ole varaa lasten lahjoihin. Ajattelitko olevasi "parempi" ihminen tämän nk ideologiasi myötä? Olet varmasti niitä, jotka ovat myös "ympäristöystävällisiä". Sinulla kun ei ole varaa omaan autoon, saati kahteen:D Köyhät kyykkyyn. Meillä lapset rakastavat joululahjoja!
Varmaan on ap:n aika alkaa rakentaa omia jouluperinteitä. Minä olen parikymppisenä viettänyt muutaman joulun yksin ihan omasta vapaasta tahdosta. Sisaruksillani ei ollut silloin vielä lapsia, joten vanhempien luokse olisi voinut mennä ihan hyvin joulua viettämään. Mutta viihdyin hyvin omissa oloissani ja minulla oli omat joulujuttuni. Kuusen koristelin hartaudella ja sitten minun jouluun kuului palapeli, jota tein joko joulumusiikin tai klassisen musiikin säestyksellä. Toiset tärkeät jutut oli Wiener-nougat ja Vihreät kuulat. Ja televisiosta tuli yleensä jotain kivoja elokuvia. Nuo oli kivoja jouluja eikä se yksinäisyys haitannut, kun se oli kuitenkin oma valinta.
Mitä lahjoihin tulee, vasta joskus 45-vuotiaana pääsin siihen henkiseen kypsyyteen, etten halunnut itselleni enää yhtään mitään. Sitä ennen jo useampana vuotena oli sovittu aikuisten kanssa, ettei osteta aikuislle lahjoja. Nelikymppisillä on jo kaikkea ja turhien lahjojen ostamisesta tuli vain turhaa stressiä. Suuri helpotus kun saatiin nuo sovittua pois! Itselleni ostin jotain pientä kivaa silloin kun vielä lahjoja kaipailin, koska en halunnut ottaa riskiä etten saa muilta mitään mieluista. Nyt en todellakaan kaipaa enää mitään, en edes sitä suklaata jota mies ostaa joka vuosi (käsintehtyjä belgialaisia).
Mutta tuollaiset parikymppiset lapsukaiset - miten niille voi äiti olla ostamatta lahjoja!? Nehän on vielä ihan lapsia, vasta lähteneet maailmalle äidin helmoista, vaikka kuinka olisivat jo opinnot saaneet valmiiksi ja työelämässä. Tuon ikäisillä on kuitenkin vielä se oman elämän rakentaminen kesken ja varmasti sinne lapsen omaan kotiin voi keksiä jotain tarpeellista ja lisäksi pientä hemmottelua lapselle, joka elää vielä sitä aikaa kun säästetään asuntoon tai maksetaan asuntolainaa.
Minun isäni antoi lapsilleen jouluna aina ruskean kirjekuoren. Se oli markka-aikaa enkä muista oliko siinä 50 markkaa vai satanen. Mutta kyllä se oli ihan toivottu lahja, joskus saimme kaupanpäälle vielä suklaalevynkin. Näitä isä antoi melkeinpä kuolemaansa saakka, tai ainakin niin pitkään kun pystyi omin jaloin pankkiautomaatille kävelemään. Kyllä siitä tuli meille lapsille kiva mieli, varmasti isällekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme oletus että kaikki viettää normielämää, olen 35 v eikä minulla ole lainkaan omaisuutta, ei todellakaan mikään "minulla on jo kaikkea" tilanne. (Ei liity aloitukseen.)
Mulle on niin vieras ajatus, ettei aikuisille ostettaisi lahjoja. Lahjan ei todellakaan tarvitse olla mikään kallis, mutta mielestäni on vain hyvien tapojen mukaista hankkia lahja kaikille samassa paikassa lahjojenavaushetkellä oleville ihmisille. En todellakaan ole mikään materialisti, mulle kelpaa eettiset lahjakortit oikein hyvin, mutta jotain haluan saada jouluna. Ymmärrän AP:ta oikein hyvin- lasten pitää sopeutua aikuisten elämään eikä toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoo olevansa veljensä kanssa "nuoria aikuisia". Itse ajattelen, että tuohon ryhmään kuuluvat ovat alle 25-vuotiaita, eivät missään tapauksessa yli kolmikymppisiä. Kyllä minusta on oikeasti outoa ja surullistakin, jos tuollaiselle vasta itsenäistyvälle nuorelle ei edes oma äiti halua ostaa mitään. Ei sen elämän pitäisi pelkästään lastenlasten kautta kulkea, vaan malttaa elää jokainen elämänvaihe myös niiden omien lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Velat täällä taas kiihkoissaan valittaa kun vain lapset huomioidaan eikä heitä ollenkaan nyyh.
Ap. kasva aikuiseksi, ei mulla muuta.
Menettääkö ihminen merkityksensä, kun kasvaa aikuiseksi? Tottakai lapset pitää huomioida ja heidän tulee saada erilaista huomiota kuin aikuisten, mutta on hyvien tapojen mukaista, että kaikki perheenjäsenet huomioidaan ja osoitetaan, että ovat tärkeitä. Ikään katsomatta. Suomalainen yhteiskunta on näköjään sellainen, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän merkitsee. Näkeehän sen ihan konkreettisesti vanhusten hoidossa, sen kun makaavat omissa eritteissään ja ovat yksin.
Joillakin ihmisillä ei ole edes vettä, ruokaa tai kotia ja aikuiset (?) ihmiset kitisevät täällä, etteivät saa lahjoja. Mitä ihmettä.
Ihan kauheaa tosiaan. En ymmärrä miksi Suomessa lapsia ei opeteta ottamaan huomioon muita ja tiettyjä perinteitä ja tapoja, kuten esim Ranskassa ja Saksassa. Täällä lapset ovat kuin siat pellossa ja muut hösäävät ympärillä. Joulu pitäisi olla aikaa jolloin voi olla yhdessä läheisten kanssa ja jutella mutta kun koko huomio on kokoajan lapsissa jotka eivät anna aikuisten hetkeäkään jutella keskenään, katsoa mitään tv-ohjelmaa, käydä siellä hautausmaalla tai kirkossa kun pitää koko ilta vinguttaa niitä uusia leluja ja aikuisten ihastella vierestä. Lopetin joulun vieton tästä syystä ja matkustan nyt joka joulu johonkin ulkomaille.
Minun vanhemmat ovat aina tasapuolisia. Minulla on mies ja kolme lasta ja sisko on perheetön. Joululahjaksi kumpikin lapsi saa esimerkiksi tonnin rahaa. minä jaan tonnini viiteen osaan ja jaan miehelle ja kullekin lapselle saman 200 kuin itsellenikin jää. Joulun äiti viettää siskoni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä muista saaneeni ainuttakaan lahjaa vuosikymmeniin lastenlasten saavuttua. Ja kyllä. Muistin näitä toisen sisaruksen lapsia säännölisesti vuosikausia. Kunnes kyllästyin täydelliseen kiittämättömyyteen konkreettisesti. Toivottavasti kokevat saman kitkeryyden tulevissa polvissaan, miten yksi sisaruss nostetaan yli muiden ja yksi voidaan jättää kokonaan huomiotta. Ja näinhän se jatkuu. Vttumaiset miniät useinmiten laittavat nämä perinteet vtuiksi ja poikiaan palvovat nössöäidit tekecät kaiken, kuten poika tahtoo.
Noh, vahinko kiertää.. Sen tiedän jo etukäteen. Suku on pahin.Meillä tämä menee toisinpäin. Kiittämättömät nuoremmat sisarukset eivät ole muistaneet lapsiani, vaikka ovat kummeiksi päässeet. Ah, sitä nautintoa, kun heitä ei kutsuta rippijuhliin tai ylioppilasjuhliin ja joo, otan mieluusti kummiuden vastaan enkä ole heidän lastensa kanssa sen koommin tekemisissä. Suku on pahin.
Minä taas muistin kaikki nimi synkkäri joulu ripari yo juhlat.. Vastineeksi ei koskaan kiitosta.. Ehkä joku puolihuolimaton tekstari joskus jollain typerällä hymiöllä.. Kyllä se vastavuoroisuus hukkuu, kun tarpeeksi huomaa välinpitämättömän asenteen.. Ja useinhan se tarttuu vanhempiensa kautta. Kuten vaikkapa sinun esimerkkisi osoittaa. Sääli sisartasi.
Velat täällä taas kiihkoissaan valittaa kun vain lapset huomioidaan eikä heitä ollenkaan nyyh.
Ap. kasva aikuiseksi, ei mulla muuta.