Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Nytpä tiedänkin. Jos vaikka ensi jouluna olenkin raskaana, vaadin ehdottomasti graavilohen kieltämistä joulupöydästä, koska minähän olen raskaana, joten eivät muutkaan sitä tarvitse. Viini tietysti myös kieltolistalle, koska minä en voi juoda raskaana enkä imettäessä enkä itse asiassa muutenkaan ennen kuin lapsi on aikuinen. Se jolle ei kelpaa, menköön muualle tai kasvakoon aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Nytpä tiedänkin. Jos vaikka ensi jouluna olenkin raskaana, vaadin ehdottomasti graavilohen kieltämistä joulupöydästä, koska minähän olen raskaana, joten eivät muutkaan sitä tarvitse. Viini tietysti myös kieltolistalle, koska minä en voi juoda raskaana enkä imettäessä enkä itse asiassa muutenkaan ennen kuin lapsi on aikuinen. Se jolle ei kelpaa, menköön muualle tai kasvakoon aikuiseksi.

Me vasta yritetään The Lasta, joten vaadin että jouluaattona kaikki muut nukkuvat korvatulppien kanssa, jottei jörnimisemme häiriinny turhien valitusten vuoksi.Meidän lapsella on oikeus kunnon mahdollisuuteen saada alkunsa jeesuksen kristuksen synttärinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita. 

Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa. 

Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?

Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?

Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.

Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin. 

Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa. 

Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle  yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen. 

Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?

No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun  kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei  vaivaudu järjestämään itse?

Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?

Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.

Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.

Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.

Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.

Tuli noista lahjoista mieleen. Minulla on 7 vuotta vanhempi isosisko. Olin 17, kun hän sai esikoisen. Sen jälkeen joulut oli lapsenlapselle. Eli siskoni oli saanut vanhemmiltani lahjoja 23 vuotiaaksi ja joulu oli minulle ja siskolleni. Minulle lopetettiin lahjojen osto 17 vuotiaana ja minun piti aikuistua ja ymmärtää, että joulu on lasten juhla ja minun pitää olla innoissani, kun siskoni lapsi on jouluna meillä.

Eli siskoni sai olla vanhempieni lapsi 23 vuotiaaksi, kunnes 24 vuotiaana sai lapsen. Minä sain olla sitä 17 vuotiaaksi, kunnes minun piti ymmärtää, että jos ei kelpaa, niin ei ole pakko viettää joulua vanhempieni luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytpä tiedänkin. Jos vaikka ensi jouluna olenkin raskaana, vaadin ehdottomasti graavilohen kieltämistä joulupöydästä, koska minähän olen raskaana, joten eivät muutkaan sitä tarvitse. Viini tietysti myös kieltolistalle, koska minä en voi juoda raskaana enkä imettäessä enkä itse asiassa muutenkaan ennen kuin lapsi on aikuinen. Se jolle ei kelpaa, menköön muualle tai kasvakoon aikuiseksi.

Me vasta yritetään The Lasta, joten vaadin että jouluaattona kaikki muut nukkuvat korvatulppien kanssa, jottei jörnimisemme häiriinny turhien valitusten vuoksi.Meidän lapsella on oikeus kunnon mahdollisuuteen saada alkunsa jeesuksen kristuksen synttärinä.

Ehdottomasti. Siksi teidän on luonnollisesti saatava isäntäparin makkari käyttöönne, parhaassa tapauksessa The Lapsi saa alkunsa samassa sängyssä kuin äiti tai isä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita. 

Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa. 

Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?

Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?

Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.

Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin. 

Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa. 

Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle  yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen. 

Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?

No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun  kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei  vaivaudu järjestämään itse?

Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?

Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.

Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.

Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.

Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.

Miten voi selkeään kysymykseen yhdellä sanalla vastaaminen olla niin vaikeaa

*puistelee päätään*

Vierailija kirjoitti:

Tuli noista lahjoista mieleen. Minulla on 7 vuotta vanhempi isosisko. Olin 17, kun hän sai esikoisen. Sen jälkeen joulut oli lapsenlapselle. Eli siskoni oli saanut vanhemmiltani lahjoja 23 vuotiaaksi ja joulu oli minulle ja siskolleni. Minulle lopetettiin lahjojen osto 17 vuotiaana ja minun piti aikuistua ja ymmärtää, että joulu on lasten juhla ja minun pitää olla innoissani, kun siskoni lapsi on jouluna meillä.

Eli siskoni sai olla vanhempieni lapsi 23 vuotiaaksi, kunnes 24 vuotiaana sai lapsen. Minä sain olla sitä 17 vuotiaaksi, kunnes minun piti ymmärtää, että jos ei kelpaa, niin ei ole pakko viettää joulua vanhempieni luona.

Inhottavaa :( Miten kukaan voi pitää tällaista oikeudenmukaisena, en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan horroria lapsettomalle! Paljon pahempi kuin ne keskustelut serbian filmeistä tai human centipedeistä (älkää googlatko, jos ette tiiä.)

En ole ikinä edes kuvitellut että lapselliset perheelliset on noin itsekästä ja täysin empatiakyvytöntä jengiä, jotka OIKEASTI kuvittelevat että kaikkien juhlien kuuluu pyöriä vain heidän lapsensa ehdoilla ja oltava sisällöltään ainoastaan lapsille suunnattua. Ihan hirveätä itsekkyyttä, herättäkää mut tästä painajaisesta! Ei puutu enää kuin se että oma lähipiiri vielä paljastuu samanlaiseksi, en halua kohdata totuutta!

k-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä. huono ketju, tosi huono. Ignorance is bliss ja nyt se ei toteudu.

Koetapa sinäkin nyt käsittää että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Jos vietät joulusi vanhempiesi kanssa jotka sen järjestävät ja maksavat, on heillä kyllä täysi oikeus päättää miten sitä vietetään.

Tottahan toki normaalit ihmiset ottavat huomioon kaikki joulunviettäjät mutta silti, jos he haluavat muuttaa kodissaan joitain aikatauluja lastenlasten takia,niin se oikeus heillä on.

Vierailija kirjoitti:

Nytpä tiedänkin. Jos vaikka ensi jouluna olenkin raskaana, vaadin ehdottomasti graavilohen kieltämistä joulupöydästä, koska minähän olen raskaana, joten eivät muutkaan sitä tarvitse. Viini tietysti myös kieltolistalle, koska minä en voi juoda raskaana enkä imettäessä enkä itse asiassa muutenkaan ennen kuin lapsi on aikuinen. Se jolle ei kelpaa, menköön muualle tai kasvakoon aikuiseksi.

Kyllä, jos sinä järjestät joulun omassa kodissasi , teet kaiken ja maksat, niin voit jättää graavilohen pois.

Mutta,et voi mennä vanhempiesi kotiin ja vaatia ettei siellä sitä tarjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita. 

Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa. 

Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?

Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?

Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.

Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin. 

Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa. 

Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle  yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen. 

Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?

No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun  kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei  vaivaudu järjestämään itse?

Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?

Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.

Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.

Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.

Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.

Miten voi selkeään kysymykseen yhdellä sanalla vastaaminen olla niin vaikeaa

*puistelee päätään*

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita. 

Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa. 

Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?

Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?

Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.

Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin. 

Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa. 

Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle  yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen. 

Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?

No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun  kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei  vaivaudu järjestämään itse?

Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?

Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.

Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.

Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.

Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.

Luoja mitä logiikkaa. Eli jos aikuinen lapsi kehtaa toivoa yhtä joululahjaa, hänen täytyy hankkia se itse itselleen ja myöskin viettää joulu omassa kodissaan lahjansa kanssa, koska muuten vanhenevalle äidille tulee kohtuuton taakka joulujärjestelyissä. Ylilautajonnetko täällä mellastavat, vai voivatko aikuiset ihmiset tosiaan olla noin pihalla?

Tirsk!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita. 

Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa. 

Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?

Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?

Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.

Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin. 

Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa. 

Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle  yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen. 

Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?

No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun  kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei  vaivaudu järjestämään itse?

Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?

Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.

Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.

Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.

Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.

Luoja mitä logiikkaa. Eli jos aikuinen lapsi kehtaa toivoa yhtä joululahjaa, hänen täytyy hankkia se itse itselleen ja myöskin viettää joulu omassa kodissaan lahjansa kanssa, koska muuten vanhenevalle äidille tulee kohtuuton taakka joulujärjestelyissä. Ylilautajonnetko täällä mellastavat, vai voivatko aikuiset ihmiset tosiaan olla noin pihalla?

Sinähän se ylilautajonne olet kun odotat maailman tappiin että äiti paapoo. Etkä millään suostu ottamaan omaa osuutta joulun järjestämisvastuusta.

Minä tunsin samoin kuin ap ennen kun minulla oli omia lapsia. Joulusta oli tullut siskon lapsien juhla ja aikuisille ei enää ostettu lahjoja jne. Itse koin, että tunteessa oli ehkä jotakin "kateuden" kaltaista tai menetyksen tunnetta/haikeutta. En enää ollut se nuorin, jota eniten muistettiin :) Ymmärsin, että kyseessä oli kasvun paikka minulle itselleni. Oli vain hyväksyttävä, etten ole enää lapsi tai järin nuorikaan. Nyt ymmärrän yskän entistä paremmin kun on omia lapsia :D

Itse asiassa minä lopetin lapsuudenkodissa joulunvieton, kun se alkoi mennä niin lapsentahtiseksi. Täällä jo joku kirjoitti, kuinka lapsettomat sukulaiset intopinkeänä leikkii heidän lasten kanssa ja he saavat levätä.

No oikeasti se menee niin, että vanhemmat nakittaa ne lapset lapsettomille sisaruksille ja lössähtää itse isovanhempien kanssa kahvipöytään ja jopa torkuille. Lapsettomat sukulaiset sitten viihdyttävät näitä joulun ihmeitä ja ihmettelevät, että miten he joutuivat lastenvahdiksi noin vain.

Kuten moni sanoi, että älä lapseton sisarus väänny vanhempiesi luokse, vaan jää viettämään oma joulusi. Näin minä aloin tekemään. Olen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kun sitten perustin oman perheen, asiasta oppineena en nakittanut omia lapsia lapsettomien sukulaisten niskoille ja mennyt isovanhemmille lepäämään ja valmiisen joulupöytään nauttimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita. 

Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa. 

Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?

Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?

Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.

Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin. 

Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa. 

Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle  yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen. 

Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?

No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun  kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei  vaivaudu järjestämään itse?

Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?

Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.

Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.

Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.

Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.

Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita. 

Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa. 

Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?

Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?

Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.

Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin. 

Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa. 

Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle  yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen. 

Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?

No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun  kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei  vaivaudu järjestämään itse?

Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?

Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.

Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.

Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.

Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.

Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.

Ap:n mutsi, oletan? Aika kylmää.

Vähän aikaa sitten oli uutinen, että lasten lukutaito on heikentynyt. Nyt tajuan täysin, miksi. Eihän niiden kakaroiden vanhemmatkaan ymmärrä lukemaansa, joten selkeästi oire on joko perinnöllinen tai opetettu. Täällä on nyt kymmeniä kertoja väännetty rautalangasta, miten lapsetonkin ihminen haluaisi vain tulla jotenkin otetuksi huomioon. Lapselliset silti vaan jaksaa vängätä, että miksi haluatte että joulun pitäisi pysyä täysin muuttumattomana, ja miksi olette kateellisia lasten saamista lahjoista ja huomiosta. Tsiisus miten tyhmää porukkaa. Ja suurin osa näistä on saanut jostain töitäkin! Tänne tarvittaisiin suorastaan joku erityisopettaja opettamaan äityleille luetun ymmärtämistä. Minä en enää jaksa. Pian 40 sivua opettamista, ja hitaat ei vieläkään tajuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytpä tiedänkin. Jos vaikka ensi jouluna olenkin raskaana, vaadin ehdottomasti graavilohen kieltämistä joulupöydästä, koska minähän olen raskaana, joten eivät muutkaan sitä tarvitse. Viini tietysti myös kieltolistalle, koska minä en voi juoda raskaana enkä imettäessä enkä itse asiassa muutenkaan ennen kuin lapsi on aikuinen. Se jolle ei kelpaa, menköön muualle tai kasvakoon aikuiseksi.

Kyllä, jos sinä järjestät joulun omassa kodissasi , teet kaiken ja maksat, niin voit jättää graavilohen pois.

Mutta,et voi mennä vanhempiesi kotiin ja vaatia ettei siellä sitä tarjoilla.

Totta kai vanhemmillani on oikeus järjestää joulu tuleva lapsenlapsi huomioiden. Pysy sinä itse omassa kodissasi graavilohen kanssa ja yritä olla kadehtimatta lasten saamaa huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita. 

Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa. 

Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?

Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?

Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.

Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin. 

Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa. 

Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle  yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen. 

Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?

No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun  kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei  vaivaudu järjestämään itse?

Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?

Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.

Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.

Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.

Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.

Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.

Eli lapsesi, joilla on lapsia, ovat tervetulleita ja saavat vaatia aikataulujen muutosta ja lapsilleen lahjavuorta sinun ostamana. Mutta lapsettomat lapsesi toivot viettävän joulun muualla ja kylästelevän joulun jälkeen.

Itsekin olen sitä mieltä, että se on melkoinen varainsiirto, kun mummit ostaa lapsenlapsilleen pukuja ja vaunuja ja jouluisin kasoittain lahjoja. Lapseton sisko ei saa mitään, koska sen pitää aikuistua. Jos on lapsia, ei tarvitse nähtävästi aikuistua koskaan, vaan voi vaatia isovanhemmilta mitä vain lapsiensa varjolla.

Ja kyllä, olen itsekin päälle viisikymppinen ja meillä kaikki lapset ovat samanarvoisia. On heillä lapsia tai ei ja yhtä tervetulleita kotiinsa joulunviettoon, on heillä lapsia tai ei. Mutta talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Eli emme ole alistuneet siihen, että paistelen jouluateriaksi kalapuikkoja klo 12 ja syömme sen joulurauhanjulistuksen jälkeen ja ostan 500 eurolla lapsenlapsille lahjoja ja kahdelle nuorimmalle sanon, että aikuistukaa, ette te lahjoja enää kaipaa. Kaipaa ne ja kaipaa nekin lapset, joilla on lapsia. Kaikille neljälle ostan paketin. On heillä sitten lapsia tai ei.