Lue keskustelun säännöt.
Aloin äsken itkemään, kun on niin kamala halu muuttaa ja tuli ahdistus siitä
02.12.2017 |
Rakastan kotiani, mutta en kerrostaloa. En ole koskaan sopeutunut 18 vuoden omakotitalovuoden jälkeen. Tein aiheesta keskustelun tänään (otsikolla: ja taas haluan muuttaa :/)
Kaikista pahinta on kun näkee naapureiden muuttavan pois. Tietenkin aina joku muuttaa perässä sisään. Mutta minä haluan olla se, joka pakkaa kamat autoon ja kurvaa kohti unelmapaikkakuntaa, omaan taloon<3 Pääni hajoaa täällä :( Haluan olla se, jota tulevat ex-naapurit katsovat ikkunasta kateellisina, koska minun ei tarvinnut jumittua tänne.
En oikeasti itke melkein ikinä. Ennen menkkoja saatan tihrustaa muutaman kyyneleen, mutta noin muuten en itke "koskaan." Tämä tuntuu niin oudolta... itkin ensimmäistä kertaa elämässäni siksi, etten kestä katsoa muiden muuttoja kun itse jään tänne. Ja vain pari vuotta sitten näin itseni asumassa täällä vähintään 5 vuotta. Ei sekään taas toteutunut, kun en kestä olla aloillani.
Tiedänpähän mitä teen tulevaisuudessa. Minun on aika vaihtaa paikkakuntaa. Muuten en reagoisi näin voimakkaasti. Tavallaan ihan hyväkin olo. Asiat tuntuvat varmoilta.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
AV-palsta ja maailmanluokan murheet..Ei mulla muuta
Minä olen sellainen ihminen, että rakastan aina suunnitella tulevaa. Joku sanoisi, että "täytyy" elää hetkessä, mutta minä saan voimaa asioiden suunnittelusta. Autojen ja asuntojen selailusta, ottamalla selvää miten saisin unelmani toteen...
Minä en halua enkä jaksa jumittaa "hetkessä." Minä en jaksa elää niin. Mutta valmistumiseen on 2 vuotta ja se tuntuu aivan liian pitkältä ajalta jumittaa tässä. En ole kuitenkaan muuttanut juuri äsken tähän asuntoon. Eikä asunnossani edes ole mitään suurempaa vikaa. En vain kestä kerrostaloja enää hetkeäkään. En kestä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV-palsta ja maailmanluokan murheet..Ei mulla muuta