Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin ihmisiä jotka jaksaa tehdä kotitöitä
20.11.2017 |
Miten te oikein jaksatte, joka päivä saman jutut. Teen itse rimaa hipoen ja usein alittaen, ja tuntuu että annan kaikkeni jo nyt. Vihaan siivousta, kaupassa käyntiä ja kaikkea muutakin paskaa mitä arki on. Jos jollain on joku salaisuus tähän niin kertokaa. Olen jo ihan aikuinen nainen ja äiti, että ei ole kyse mistään uusavuttomuudesta.
Kommentit (17)
Olen aina tykännyt kotitöistä, ymmärrän etteivät kaikki ole samoilla linjoilla.
Joku itsetuntokysymys ja nuorena opittu.
Yksi asia kerrallaan kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niistä tarvitse tykätä tai olla erityisen innostunut tekemään.
Itsekuri on paljon parempi tapa saada asioita valmiiksi.
Tekee vaan sen mitä pitää. Sitä kuitenkin nauttii elämästään enemmän kun on siisti koti ja asiat järjestyksessä.
Itsekuri ei tule itsestään. Se on tietoinen päätös ja opeteltavissa oleva tapa tehdä asioita. Kannattaa kokeilla. Auttaa elämässä muutenkin.
Älä kadehdi. Ei kukaan mieti kuolinvuoteellaan, että hitsi kun en tehnyt enemmän kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tykännyt kotitöistä, ymmärrän etteivät kaikki ole samoilla linjoilla.
Joku itsetuntokysymys ja nuorena opittu.
Yksi asia kerrallaan kyllä se siitä.
Miten kotityöt voi olla itsetuntokysymys? Nyt en ihan ymmärtänyt...
Ei kai niistä enemmistö PIDÄ, mutta kun ne on PAKKO hoitaa. Ruokaa on saatava, koti ei voi olla kaatopaikka.
Siten kyse on enemmänkin itsekurista ja velvollisuuksiensa hoitamisesta, ei kaiken tarvitse olla "hauskaa". Aika monikin asia elämässä on velvollisuus, joka on vaan hoidettava pois aikajärjestyksestä. Useimmille koulun käynti, opiskelu ja töiden tekeminenkin ovat velvollisuus, jotka hoidetaan, jotta saa rahaa elämiseen. Kotityöt menevät samaan kategoriaan.
Totta kai sitä voi karsia mahdollisuuksien mukaan. Vähennä rojun määrää kotona ja osta robotti-imuri. Tilaa kotiin siivooja kahdesti kuussa, palkkion voi vähentää verotuksessa (kotitalousvähennys). Ruokaa voi tilata netitse, ainakin noutokassina niin, että ostoksilla menee mahdollisimman vähän aikaa.
Vaatteet kannattaa hommata siliävinä ja rumpukuivauksen kestävinä, niin silittämisestäkin pääsee liki kokonaan eroon.
Ja kannattaa ajatella asiaa hyötynäkökulmasta: lopputulos on siisti koti ja siistit vaatteet ja hyvä ruoka. Pitäisi sen jo aika palkitsevalta tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tykännyt kotitöistä, ymmärrän etteivät kaikki ole samoilla linjoilla.
Joku itsetuntokysymys ja nuorena opittu.
Yksi asia kerrallaan kyllä se siitä.
Miten kotityöt voi olla itsetuntokysymys? Nyt en ihan ymmärtänyt...
Siististä kodista, siististä lapsesta ja hyvästä ruuasta voi olla ylpeä. Yllätysvieraatkaan eivät aiheuta harmia, jos koti on kondiksessa.
Useimpia nolottaisi asua huushollissa, joka on kuin pommin jäljiltä.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tykännyt kotitöistä, ymmärrän etteivät kaikki ole samoilla linjoilla.
Joku itsetuntokysymys ja nuorena opittu.
Yksi asia kerrallaan kyllä se siitä.
Miten kotityöt voi olla itsetuntokysymys? Nyt en ihan ymmärtänyt...
Siististä kodista, siististä lapsesta ja hyvästä ruuasta voi olla ylpeä. Yllätysvieraatkaan eivät aiheuta harmia, jos koti on kondiksessa.
Useimpia nolottaisi asua huushollissa, joka on kuin pommin jäljiltä.
ohis
Öö en vieläkään ymmärrä mitä tuolla on tekemistä itsetunnon kanssa? Mulla on kyllä ihan hyvä itsetunto, vaikka en olekaan mikään kotitalousihminen. Mun itsetunto kohoaa enemmän, kun saan jotain älyllistä aikaan, onnistumisia opinnoissa, töissä. Mulle riittää, että huusholli on puhdas ja normaali siivossa. En saa minkäänlaista itsetuntobuustia mistään paikkojen kiillottamisesta. Mutta meitä on moneen junaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kaikkea muuta kadehdit? Muiden miehiä, lapsia, kauniita koteja, autoja, työpaikkoja, rahaa, lomamatkoja, arkea, ulkonäköä, vaatteita, ystäviä...?
Onhan se inhottavaa, mutta pakko vaan tehdä.
Kaikki muutkin tekevät.
Onhan se lapsille kivempaa, ettei heidän tarvitse hävetä kun kaverit tulee käymään ja koti on läävä.
Ja muutenkin perheen kiva olla siistissä kodissa ja syödä terveellistä ruokaa.
Itselle ei niin väliä, kun on tällaista perheenäiti-matskuu.
Sitten kun on eronnut ja lapset muuttaneet kotoa, niin voi antaa kämpän ja itsensä sammaloitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi salaisuus on se, että muut(kin) tekee. Sulla on lapsi->lapsi tyhjentää ja täyttää tiskikoneen ja vie roskat ja pitää paikat omilta jäljiltään siistinä. Sulla on ehkä mies->mies käy kaupassa ja laittaa ruokaa ja pitää hänkin paikat omilta jäljiltään siistinä. Kaikki osaavat käyttää pyykkikonetta ja osallistuvat töiden suunnitteluun, esim. mitä syödään jne.
Jos olet uupunut kotitöihin, vaikka samassa kämpässä asuu muitakin, kyse on työnjaon ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
osta robotti-imuri.
Tilaa kotiin siivooja kahdesti kuussa,
Ruokaa voi tilata netitse,
Vaatteet kannattaa hommata siliävinä ja rumpukuivauksen kestävinä, .
Kaikki ohjeesi vaativat isompaa palkkaa, sillä pitää ostaa niin uusi imuri kuin kuivurikin (luuletko, että kaikilla on jo?). Ruuan tilaaminen kotiin tarkoittaa myös kuljetuskustannusten lisäämistä ruuan hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, jotkuthan ei jaksa tai osaa tehdä kotona mitään muuta kuin avata ja sulkea hanan ja vetää vessan.
Minulla kyse on laiskuudesta ja stressittömyydestä. Asun pienehkössä asunnossa ja työmatkan (5 minuuttia autolla) varrella on yksi kauppakeskus ja kolme pienempää ruokakauppaa joten ostokset hoituvat nopeasti töistä tullessa. Kun keittiö on siisti, on helppo tehdä ruokaa. Kun tavarat ovat paikoillaan, niiden etsimiseen ei mene aikaa. Asunto on helppo imuroida koska lattialla ei ole ylimääräistä tavaraa jne.
Vapaa-aikaa jää ylenmäärin siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, jotkuthan ei jaksa tai osaa tehdä kotona mitään muuta kuin avata ja sulkea hanan ja vetää vessan.
Kun kaksi sellaista päättää alkaa leikkiä kotia yhdessä niin sotku on valmis. Ollaan kuin porsaat karsinassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tykännyt kotitöistä, ymmärrän etteivät kaikki ole samoilla linjoilla.
Joku itsetuntokysymys ja nuorena opittu.
Yksi asia kerrallaan kyllä se siitä.
Miten kotityöt voi olla itsetuntokysymys? Nyt en ihan ymmärtänyt...
Itse asiassa voi olla itsetuntokysymys ja kodin malli on tärkeä. Oletko siistin ja kauniin kodin arvoinen omassa mielessä? Ja ap:lle kyllä se on uusavuttomuutta, että ei saa arkiasioita hoidettua. Harva kai niistä tykkää, mutta tehdään koska halutaan syödä hyvin ja elää nätissä kodissa.
Rutiinit auttavat. Mulla elämänhallinta parani (olin silloin aivan aikuinen, kotoa en saanut mitään oppia, elettiin läävässä), kun opin nopeita ja helppoja tekniikoita siivoukseen, kaupassakäyntiin, pyykkiin, ruoanlaittoon jne. Mieheni ei taas osaa edelleenkään ennakoida, koska mitäkin pitäisi tehdä ja kerryttää kotitöitä. Valittaa sitten miten kaapissa ei ole ruokaa, ruoka ei ole ajoissa, siivoaminen on työlästä, tiskit ei mahdu tiskikoneeseen ja pyykit pesukoneesee n. Lisäksi esim. arvostelee, kun pesen vajaita koneellisia. No pakko pestä, kun seuraavan aterian astiat ei enää mahdu...
Onneksi ei ole pakko jaksaa, yksin kun asun, niin eipä noita sotkuja kukaan ole taivastelemassa. Teen jos ja kun huvittaa tai jos sukulaisia (ehkä kerran vuodessa) on tunkemassa vierailulle.
Töiden jälkeen menen tänäänkin sänkyyn peiton alle kija kädessä ja annan pölypalleroiden kasaantua. (enkä tietenkään aamulla petaa sänkyä).
Ei joka päivä ole pakko jynssätä, johan siinä katoaa ilo elämästä.
Pidän siitä, että kotona on siistiä. Kodinkoneet kotityöt pääasiassa kuitenkin hoitavat, joten ei tarvitse kuin täyttää ja tyhjentää koneita. Robotti-imuri imuroi suurimmat roskat ja kerran kuussa moppaan ja mies vie silloin painavat matot pihalle ja tamppaa ne siellä. Kaupassa käyn viikonloppuisin, arkena haen vain maitoa ja leipää täydennykseksi. Ihan hyvin ehtii tekemään kaiken, kun on järjestelmällinen.