Missä tilanteissa olette ohjeistaneet lapsenne lähtemään kotiin koulusta?

En kai mitenkään, jos on ollut huono olo aamulla, olen sanonut että tule kesken kotiin jos et jaksa olla tai joutuisit olemaan vessassa puolet aikaa.

Muuten on yleensä opettaja arvioinut että nyt on parempi lähteä kotiin ja ilmoittanut minulle. Joskus on itse koulumatkalta soittanut että on liukastunut tai muuta.

Improvisoitu.

En tiedä mikä tuo järjestyshäiriö voisi olla?

Opetin aina, että jos koulussa sattuu jotain lapsen mielestä ahdistavaa, pelottavaa tai outoa, niin hän saa lähteä kotiin. Sanoin, että on se mitä hyvänsä niin me isän kanssa selvitetään asia ja ollaan lapsen ratkaisun tukena. En koskaan sanonut, että tehdään juuri kuten opettaja käskee. Kaikenlaisia ihmisiä kun on. Luotin, että lapsi osaa itse arvioida kun tuntuu oudolta tai pahalta. Kännyköitä ei saanut kouluun viedä, mutta aina sellainen repussa oli piilotettuna turvaksi. Onneksi oli, sitä sitten muutamaan kertaan tarvittiin.

Täytyy kaiketi opettaa tuollaistakin.

Lapsen kipeänä olosta tai puolikuntoisena olosa se kokemus, että teit miten vain niin väärin teet.

Jos huonovointinen lapsi koulussa eikä jaksa opiskella niin huonoasia. Jos taas liikaa poissa niin sekin.

Ei ole tullut mieleen, että täytyisi ohjeistaa erityistilanteita varten juuri koulussa. Mutta voisihan siellä olla vaikka kouluampumistilannekin. Voihan sellaistakin tulla.

Ohjeita olen antanut kyllä niistä rajoista mikä on normaalia jonkun aikuisen koskea lasta yms. Olen ohjeistanut kertomaan kaiken epämääräisen.

up