Miksi tuot miehesi tai lapsesi kaveritapaamiseen?

En osaa auttaa. Itsellä ei vastaavaa ongelmaa. Edes niin, että se lapsen/puolison läsnäolo haittaisi.

Jos kaveri pyytää shoppailemaan, niin ei se niin intiimiä ole, etteikö lapsi voi olla matkassa mukana. Mielestäni kannattaa sanoa selkeästi, että "mennään kahdestaan ostoksille", silloin toinenkin tietää, että aha, nyt ei oikeastaan shoppailla vaan toimitaa terapeuttina.

Mua kanssa ärsyttää kyseinen touhu. Miksi? Annanpa esimerkin omasta elämästä.

Olen sopinut kaverini A:n kanssa tapaamisen kaupungille. Käytäisiin kahvilla, juoruttaisiin ja mentäisiin ostoksille. A tulee paikalle, mutta yllätys mukana onkin poikaystävänsä B. Menemme kahville ja kahvittelu sujuu hieman vaivaannuttavissa merkeissä sillä A kysyy minulta asiasta, josta en halua puhua B:n läsnäollessa.

Menemme kiertämään kauppoja, mutta sen sijaan että menisimme siihen ihanaan sisustuskauppaan, menemme urheilukauppaan, jossa poikaystävä sovittaa noin sadat juoksukengät A:n toimiessa makutuomarina. Minä kiertelen kyllästyneenä kauppaa ja peittelen ärtymystäni sen puoli tuntia, mitä valinta kestää. Ulkona poikaystävä ilmoittaa, ettei lähde mihinkään "tyynykauppaan", mutta tulee mukaamme. Kaverini A vilkaisee tavarat äkkiä läpi eikä voi ostaa mitään, koska poikaystävän mielestä kippoja ja kuppeja on tarpeeksi.

Lähdemme eri teille. Minulle jää olo, kuin olisin ollut kolmas pyörä.

Ja kun muksu on mukana, niin kahville mennään ku muksu tahtoo. Sitte se kitisee ku on kuumanälkäjanotylsää.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun muksu on mukana, niin kahville mennään ku muksu tahtoo. Sitte se kitisee ku on kuumanälkäjanotylsää.

Itselläni ei ole hoitajaa, joten otan lapsen mukaan. Olen pettynyt jos sinä jätit omasi kotiin. Miestä en ota ellei sovittu niin.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaveri pyytää shoppailemaan, niin ei se niin intiimiä ole, etteikö lapsi voi olla matkassa mukana. Mielestäni kannattaa sanoa selkeästi, että "mennään kahdestaan ostoksille", silloin toinenkin tietää, että aha, nyt ei oikeastaan shoppailla vaan toimitaa terapeuttina.

Höpöhöpö. Kyllä se on niin päin, että jos kaverisi pyytää sinua shoppailemaan, sinä ymmärrät, että kaverisi kutsui vain sinut. Jos sinun on pakko ottaa joku sukulainen mukaan niin sinä kysyt, sopiiko se.

Tosin tästä seuraa, että kaveri ei kehtaa sanoa, että ei sovi. Mutta se varmaan sitten lakkaa pyytämästä sinua.

Pystyn vielä ymmärtämään se, että parikymppiset on liimautuneita poikaystäväänsä ja vauvojen äidit vauvoihinsa, mutta en sitä, että oikeasti aikuiset eivät osaa olla kavereiden kanssa yksin. Pienen lapsen äitinä nimenomaan EN halua ottaa lasta mukaan, kun näen kavereitani! Miehestä nyt puhumattakaan. Sehän jätetään kotiin hoitamaan sitä lasta että äiti pääsee ulos.

Koska olen ylpeä heistä. Piste.

Yyhoo täällä moi. Usein joudun ottamaan lapsen mukaan kavereita tavatessa joko kotona tai kaupungilla, koska en viitsi ruinata hoitajaa joka ikiselle kahvittelulle. Mieluummin priorisoin sen hoitajan pyytämisen esimerkiksi harrastuskerroilleni tai keikoille. Ystäväni ovat onneksi niin viisaita ja empaattisia että ymmärtävät tilanteen täysin, ja pieni lapsi ei kauheasti vielä rajoita puheita.

Ystäväni kutsui itsensä kylään, näytin vihreää kunnes selvisi, että hän tarkoitti koko perhettään. En minä tunne hänen miestään, enkä halua häntä meille. Kissani ei pidä miehistä eikä lapsista joten sanoin sen. Ystäväni ei vaan tajua, että kissa on tottunut aikuisiin, rauhallisesti käyttäytyviin naisiin ja voi raapia lapsia. En halua saattaa lapsia vaaraan. Ystäväni ei tätä ymmärrä. Toivotin hänet tervetulleeksi yksin.

Saako mieslapsen tuoda?

Luonani oli nyyttäri-ilta ja mies oli kotona. Kaverit selvästi närkästyivät. Ärsytti, koska ei ollut puhe tyttöjenillasta.