Olen raskaana, jätin sulhaseni

Olen seurustellut noin 4v, ollut kihloissa vuoden verran. Meillä on erilliset asunnot mutta olimme etsineet yhteistä asuntoa jonkun aikaa.
Olen 28v ja mies 29v. Viime vuoden lopulla mies alkoi puhua, että haluaisi lapsen. Keskustelimme asiasta ja totesin, että miksei. Alkukesästä huomasin olevani raskaana, olimme innoissamme.
Kesän aikana miehen käytös alkoikin muuttua omituiseksi, hän alkoi äyskimään ja oli aggressiivinen.
siis ei hän ole väkivaltainen, ei lyö eikä töni mutta veetuilee kaikista pikkuasioista ja karjuu ja äyskii.
Hän alkoi syyttää minua, että olen saattanut hänet nyt "nalkkiin" tulemalla raskaaksi.
Hän on alkanut bilettää kavereiden kanssa ja alko tullut mukaan kuvioihin suuressa määrin.

Mittani tuli täyteen tässä eräänä päivänä ja sanoin hänelle, että olisi parasta että mennään eri teitä, hän karjui "älä luulekaan että ottaisin vastuun siitä pennusta".
Sanoin että ei sinun tarvitsekaan, kannan itse vastuun ja minulla on aivan ihanat vanhemmat ja veli vaimoineen jotka ovat ihan täpinöissään vauvasta. Veljeni (30v) ja hänen vaimonsa (29v) ovat yrittäneet lasta jo kolme vuotta, ei ole vielä onnistunut. He kannustavat ja sanovat, että heillä on aina ovet avoinna jos lapselle hoitoa tarvitsee.
Pystyn kyllä huolehtimaan lapsesta yksinkin ilman v*ttumaista miestä, olen hyvässä työssä ja minulla on hyvä tukiverkosto, ei olisi mieleenkään tullut esim. aborttia tehdä. Exäni vanhemmatkin ja paras kaveri ovat aivan ymmällään miehen käytöksestä. Hän tiuskii heillekin. Olen kuitenkin itse positiivinen ja sosiaalinen ihminen, en koskaan masennukseen taipuvainen. Onko täällä muita joilla samansuuntaisia kokemuksia, olisi kiva kuulla muita mielipiteitä.
En aio palata miehen kanssa yhteen ainakaan näillä näkymin, en halua tuollaista negatiivisyyttä itseni ja lapseni elämään, hän saa toki tavata lastaan mikäli joskus niin haluaa. Ikävä vain lapsen kannalta jos isä ei halua häntä elämäänsä.