Lue keskustelun säännöt.
Sain vasta tänään kuulla lapseni käyneen alakoulun kuudennella 10 kertaa koulukuraattorilla
14.10.2017 |
Lapsi sanoi asian vasta tänään kun juttelimme olisiko hänellä tarvetta puhua tunteistaan jollekin asiantuntijalle. Hän täräytti, että kymmenen kertaa koulukuraattorilla oli silkkaa ajanhukkaa ja kuulustelua. Hän ei saanut puhuttua siellä mistä kenkä puristaa. Sen vuoksi hän ei suostu nyt pahimmassa (toivottavasti) murroiässäkään mihinkään keskusteluterapiaan tai muuhun vastaavaan toimintaan.
Kuraattorilla käynneistä oli ilmoitettu lapsen isälle. Minä olen siis elänyt autuaan tietämättömänä siitä, että asioitamme on puitu minun tietämättäni. Tiedän, etten ole täydellinen äiti. Minulla voimat eivät riitä nyt tätä tasokkaampaan elämään. Olen aivan poikki jo töistä, ruoanlaitosta, pyykkäämisestä ja pahimpien sotkujen siivoamisesta.
Lapsen isän luona on tietenkin toinen tilanne kun hän saa laittaa yksin rauhassa asuntoaan ja kukaan ei ole siellä sotkemassa. He käyvät lapsen kanssa milloin missäkin ja syövät usein ravintoloissa. Lapsi on monesti halunnut muuttaa isänsä luokse muttei isä voi ottaa häntä koska hänellä on niin paljon töitä ettei hänelläkään ole viikolla varsinaista vapaa-aikaa.
Minua oikein hävettää se, kuinka lapsi on vertaillut kotejamme jne. Kuraattori pitää minua varmaan kaupungin huonoimpana äitinä :(. Tunnustan syyllistyväni kiireessä valmisruoan tarjoamiseen ja olevani kipakka kotitöiden suhteen. Lapsi voi heittää roskapussin samalla roskiin kun lähtee kouluun tai harrastuksiinsa. Joo, olen kai inhottava ja nolo äiti.
Miksei koulukuraattori ota yhteyttä molempiin vanhempiin? Wilmassakaan ei puhuttu sanallakaan mistään koulukuraattorin luona käynneistä. Tuntuu pahalta kuulla tällainen asia vasta vuosien jälkeen.
Kommentit (9)
Lapsi ei tajua häpäisseensä minua. On varmaan kertonut että käytämme saunaa lähinnä vaatteiden varastohuoneena ja etten ole siivonnut siellä lauseita tai lattiaa vuosikausiin jne. Sen lisäksi en jaksa tehdä mitään ulkonäölleni. Voimat ja rahat eivät riitä. Käyn kaksi kertaa vuodessa kampaajalla tasoituttamassa hiusten latvat. Kynnet leikkaan leikkurilla ja naamaan laitan apteekin perusvoidetta. Vaatteet ostan kirpputorilta koska löydän sieltä kivempia vaatteita itselleni kuin kaupoista.
Miksei lapsi halua puhua minulle murheistaan? Minullahan olisi aikaa kuunnella niitä. Tosin en ole varmaan kiva vanhempi koska joudun komentamaan lapsia välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takin lapsi on sun vaatteiden takia käynyt kuraattorilla. Mikä se syy on?
Vierailija kirjoitti:
Takin lapsi on sun vaatteiden takia käynyt kuraattorilla. Mikä se syy on?
Hän on aina jäänyt porukoiden ulkopuolelle. Se alkoi jo päiväkodissa. Nyt kiukuttelee kun ei ole saanut lukiossa kuin yhden uuden kaverin. Paras kaveri meni ammattikouluun eli he eivät näe toisiaan yhtä usein kuin peruskouluaikana.
Toinen ongelma oli ja on vieläkin se, että lapsi ikävöi isäänsä älyttömästi. On aika mahdoton kun joutuu palaamaan kotiin isänsä luota. Tosiasia on kuitenkin se, ettei isällä ollut naimisissa ollessakaan yhtään enempää vapaa-aikaa kuin nytkään. Tunsin jo silloin olevani yksinhuoltaja.
Tottakai olen natsimutsi ja pihi kun en pysty antamaan lapsille yhtä kalliita lahjoja ja huvituksia kuin heidän isänsä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minäkin todella haluaisin tietää niiden käyntien perimmäisen syyn.
En jaksa uskoa, että kukaan pitää sinua huonona äitinä siksi että käyt kampaajalla vain kahdesti vuodessa (moni ei käy koskaan), käytät apteekin rasvoja (minä ihan huolehdin itsestäni ja käytän niitä koska ne sopivat herkälle iholleni) tai koska lapsesi osallistuu kotitöihin (mikä on mielestäni nimenomaan hyvän äidin merkki). Eiköhän ne ongelmat johdu ihan jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni kävi kuraattorilla kerran ja kertoi, että ei mitään merkitystä. Poika oli kiusattu (luokan paras oppilas), jolle kuraattori kertoi, että hänen tulee ymmärtää kiusaajia, koska näillä on paha olla. Kiusaaminen on vain heidän tapansa kertoa, että asiat eivät ole hyvin, joten poikani tulee ymmärtää ja hyväksyä tilanne. Perheestä oli puhuttu eli siitä, että pojan perhe on ehjä, kiusaajien ei. Vanhempien vikana on se, että ollaan yhdessä eikä erota, koska se on normaalimpaa...
Ei kai kuraattorin pidä edes olla yhteydessä vanhempiin ellei lapsi tahdo ja lapsi on tahtonut tiedon isälle.