Miksi jotkut olettavat, että itkijä manipuloi?

Tämä ei sitten tietenkään koska mitään näyttelijöiden leffaitkuja tms.

ap.

"Kyllä ja olen tehnyt niin manipuloidakseni.

16.6%"

Yllättävää.

Vastasin noin, ja tarkoitan sillä sitä että joku juttu kyllä aidosti itkettää, mutta jotta saisin sillä huomiota, teen tiettäväksi esim miehelle että minä täällä makuuhuoneessa tms itken, siis nyyhkimällä kovaäänisesti jne. Itken myös pitempään kuin jos olisin yksin. En myöskään suoraan pyydä miestä lohduttamaan/pyytämään anteeksi/tuntemaan nyt perkeleesti syyllisyyttä vaikka sehän on se mihin tuolla pyrkii. En nyt aina mutta suhteissa olen näin tehnyt. Tiedän pari muutakin jotka tätä harrastaa.

Kuule, teko itku tai aito, mikäli nainen/ tyttö ei tajua käytöstään, se on kiinni arvomaailmastaan ja luonteestaan

Mikäli on pikkuisena saanut vallallaan ja itkuilullaan tahtons a läpi, se näkyy kieltämättä vielä myöhemminkin. Sitä ei auta että likkakaveri muuttuu sen myötä aggressiiviseksi.

Näitä tilanteita löytyy paljon mm. Asiakaspalvelutilanteista kun annetaan palautetta vaiklapa pomon puolelta.

Mutta kun alat huutamaan asiakkaalle häirintöjä eikä vastaava puutu, se on asiakaspalvelun tuho. Minä soittaisin hyvinkin helposti 112 n sen takia että joku mIehenleimaaja jankuttaa samaa päivästä toiseen, ja hankkisin tämän pään vadille vastaamaan siitä!

Se on kuin pikkutyttö joka toistaa pakkomiellettään uhoten.

Oma aviomieheni pitää meidän välisissä riidoissa itkuani manipulointikeinona, vaikka itkun hetkellä olen aina aidosti hätääntynyt ja äärettömän surullinen. Tulen vieläkin surullisemmaksi, kun hän muuttuu sitä kylmemmäksi mitä enemmän itken. En voi ymmärtää, miten joku ihminen voi olla niin julma, kylmä ja kova, jos toinen on aidosti surullinen. Tulee mieleen, että tuollaiset ihmiset eivät ole lapsena saaneet itkuunsa lohdutusta vaan ovat kokeneet, ettei heitä pahimpina hetkinä auta isä eikä äiti ja ovat kylmettäneet itsensä. '

Uskon kuitenkin, että moni ihminen käyttää itkua myös manipulointikeinona, mutta en ole eläissäni yhteenkään sellaiseen törmännyt. Jos näen aikuisen ihmisen itkevän, kyllä tilanne on aina todellinen ja se herättää minussa ainoastaan empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma aviomieheni pitää meidän välisissä riidoissa itkuani manipulointikeinona, vaikka itkun hetkellä olen aina aidosti hätääntynyt ja äärettömän surullinen. Tulen vieläkin surullisemmaksi, kun hän muuttuu sitä kylmemmäksi mitä enemmän itken. En voi ymmärtää, miten joku ihminen voi olla niin julma, kylmä ja kova, jos toinen on aidosti surullinen. Tulee mieleen, että tuollaiset ihmiset eivät ole lapsena saaneet itkuunsa lohdutusta vaan ovat kokeneet, ettei heitä pahimpina hetkinä auta isä eikä äiti ja ovat kylmettäneet itsensä. '

Uskon kuitenkin, että moni ihminen käyttää itkua myös manipulointikeinona, mutta en ole eläissäni yhteenkään sellaiseen törmännyt. Jos näen aikuisen ihmisen itkevän, kyllä tilanne on aina todellinen ja se herättää minussa ainoastaan empatiaa.

Ymmärrän. Mulle on joskus vähättelevästi, suorastaan ärtyneesti sanottu, että mitä oikein itket siinä. Tuli hyvin tukahdutettu olo. Ensin toin ajatuksiani esiin sanallisesti mutta ei kuunneltu eikä välitetty. Oloni oli hyvin ahdistunut, sitten tuli itku, mihin en voi itse mitenkään vaikuttaa. Mitä siinä voi enää tehdä saadakseen toisen ymmärtämään tunteitaan?

Tuli vain mieleen, että onko tulkinta "tuo vain itkee tahallaan" kiinni täysin katsojasta eli tyypillistä tulkintaa joillekin ja joillekin ei, vai onko joidenkin itku sen näköistä, että se näyttää jotenkin "feikiltä". Joskus itkiessäni poskeni kohoavat itsestään niin, että mahtaako se näyttää hymyilemiseltä/nauramiselta?