Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki menee pieleen 6v esikoisen kanssa :(
08.10.2017 |
Esikoinen on ruvennut eskarin aloituksen jälkeen tosi hankalaksi ja huomaan että oma mittani on aivan täynnä. Nyt esikoisen käytös on hieman helpottanut, mutta oma reagointini taas ei! Olen niin kyllästynyt/väsynyt/ärsyyntynyt jatkuvaan riitelyyn ja uhmaamiseen, etten siedä enää edes lievää kiukuttelua! Normaalisti olen kärsivällinen ja jaksaisin hyvin tuollaiset pikkukiukut. Tätä on vain jatkunut niin kauan. Joten nyt tuntuu sen lisäksi, että lapsi on vaikea, että minäkin olen vaikea :( Miten saada tämä kierre loppumaan?
Esim. äsken leivottiin lasten kanssa. Ensin leivottiin sämpylöitä ja seuraavaksi oli tarkoitus alkaa tekemään pullataikinaa, kun esikoinen työnsi toistuvasti kätensä jauhopussiin ja leikki jauhoilla. Lopulta sanoin että emme leivo pullia jos hän ei tottele. Esikoinen lopetti siihen ja meni pesemään kädet. Sitten hän kysyi, leivotaanko, mutta olin edelleen ärsyyntynyt tähän uhmaamiseen joten sanoin että vasta sitten leivotaan kun lupaat olla pelleilemättä ja totella. Lapsi suuttui tästä ja paineli tömistellen ja itkuhuutaen huoneeseensa. Ja vaikka tuo esikoinen ottaa päähän, niin nyt harmittaa, kun en vaan jatkanut sitä leipomista iloisella mielellä niin oltais tältäkin draamalta säästytty! Miten voi olla näin vaikeaa pitää omat hermot kurissa tuon kiukkupussin kanssa? Pliis sanokaa että muillakin on tää arki joskus tällaista...
Kommentit (17)
Tyypillistä eskari-ikäisen uhmaa, tsemppiä 😊! Meillä eskariuhma oli paljon pahempi kuin 2v uhma. Ihan järkyttävää vääntämistä joka asiasta. Kesti puolisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusivuotiaan kiukuttelua. Menee ohi!
Voithan sinä vielä alkaa leipoa lapsen kanssa, käyt sanomassa, että sorry, kun äiti kiukutteli, tule leipomaan.
Eskari-uhma on melkein yhtä paha, kun murrosikä. Ehkä se on testi tulevan murrosiän varalle:) T: Neljän äiti
Tuttavani in aina sanonut, että vanhempien yksi tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Muuten hän näet ei opi käsittelemään niitä. Joten teit aivan oikein. Lapsen ei tule saada tahtoaan läpi. Lapsi testaa rajojaan kiukutellessaan ja sinun tehtäväsi on asettaa hänelle rajat. Jos jatkaisit tyytyväisenä leipomista, lapsi ei oppisi rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt tosiaan menisit selvittämään asian lapsesi kanssa sen sijaan että tänne kirjoittelet. Pyydä anteeksi hermostumistasi, selitä taustaa, halaa, pyydä leipomaan pullaa. Opetat samalla lapsellesi, miten tällaisia tilanteita hoidetaan ja korjataan.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani in aina sanonut, että vanhempien yksi tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Muuten hän näet ei opi käsittelemään niitä. Joten teit aivan oikein. Lapsen ei tule saada tahtoaan läpi. Lapsi testaa rajojaan kiukutellessaan ja sinun tehtäväsi on asettaa hänelle rajat. Jos jatkaisit tyytyväisenä leipomista, lapsi ei oppisi rajoja.
Lapsihan nimenomaan totteli, lopetti ja pesi kätensä. Mutta äiti toteutti silti uhkauksensa, ei lapsen käytöksen vuoksi vaan koska ei enää jaksanut. Samallahan tuossa opetetaan, että sama miten käyttäytyy, ei asioilla ole syy-seuraus-suhdetta vaan äiti mielivaltaisesti tekee miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on vielä pientä. Ei tämä sinua varmaan yhtään kyllä lohduta, mutta niin se äitikin kasvaa siinä missä se lapsikin. Kaikki tekee virheitä, eikä se lapsi siitä mitään traumoja saa että pullat jäi leipomatta.
Sosiaalitoimistolta saa tarpeeseen perhetyötä. Kannattaa kokeilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani in aina sanonut, että vanhempien yksi tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Muuten hän näet ei opi käsittelemään niitä. Joten teit aivan oikein. Lapsen ei tule saada tahtoaan läpi. Lapsi testaa rajojaan kiukutellessaan ja sinun tehtäväsi on asettaa hänelle rajat. Jos jatkaisit tyytyväisenä leipomista, lapsi ei oppisi rajoja.
Varmaan jokaisen tuttava on sanonut noin, tuo on yksi toistetuimpia lastenkasvatuskliseitä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä ei ole tuollaista, koska meillä äiti on aikuinen, lapsi on lapsi. Minä en kiukkua lapselle turhista ja siksi meillä on yhdessä mukavaa. Ei tule riitoja leipomisesta taisiivoamisesta.
Mutta sinä olet tiesi valinnut, taantunut lapsen asteelle ja usko pois, noin on paljon raskaampaa kuin minulla.
Voi, että nämä palstan äiti täydellisyydet on niin ihania... Voisitko mennä taas pitämään lastesi kanssa mukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä, kiitos kaikista kivoista vastauksista! 6v tosiaan käyttäytyy aivan kuin murrosikäinen! En ajatellut sen olevan tällaista, varsinkin, kun uhmaikä oli suht helppo. Leivottiin loppujen lopuksi pullat loppuun ja kaikki meni kivasti :)
Yritän koko ajan tietoisesti tsempata itseäni ja kiinnittää huomiota lapseen aina kun hän käyttäytyy nätisti. Harmittaa ja hävettää vaan kun oma pinna on niiiiin kireellä. Kiva kuulla että muillakin on ollut kiukkuisia kuusivuotiaita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani in aina sanonut, että vanhempien yksi tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Muuten hän näet ei opi käsittelemään niitä. Joten teit aivan oikein. Lapsen ei tule saada tahtoaan läpi. Lapsi testaa rajojaan kiukutellessaan ja sinun tehtäväsi on asettaa hänelle rajat. Jos jatkaisit tyytyväisenä leipomista, lapsi ei oppisi rajoja.
Varmaan jokaisen tuttava on sanonut noin, tuo on yksi toistetuimpia lastenkasvatuskliseitä.
Mutta se on silti fakta. Jos lapsi ei opi sietämään pettymyksiä kasvaa hänestä itsekeskeinen eikä hän opi hyväksymään sitä ettei tämä elämä ole aina reilua ja että aina ei voi kulkea oma napa edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani in aina sanonut, että vanhempien yksi tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Muuten hän näet ei opi käsittelemään niitä. Joten teit aivan oikein. Lapsen ei tule saada tahtoaan läpi. Lapsi testaa rajojaan kiukutellessaan ja sinun tehtäväsi on asettaa hänelle rajat. Jos jatkaisit tyytyväisenä leipomista, lapsi ei oppisi rajoja.
Tuo on maailman hölmöimpiä sanontoja, koska vanhemman tehtävä nimenomaan on antaa lapselle työkaluja, joilla tämä kestää elämän eteen tuomat pettymykset. Samaan prosessiin kuuluu toki rajojen asettaminen, mutta siinäkin tarkoituksena on, että lopulta lapsesta kasvaa aikuinen, joka tuntee omat ja muiden rajat.
Ap tuli opettaneeksi kuusivuotiaalle tällä kertaa, että aikuiset saattavat toisinaan olla rajattomia, eli tässä tapauksessa epäluotettavia. Eihän se tilanne ihan putkeen mennyt, mutta ei siitä kannata itseään loputtomiin ruoskiakaan. Kuusivuotiaan kanssa voi jo liittoutua: avatkaa jäätelöpaketti ja pohtikaa että on se mälsää kun välillä menee maltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani in aina sanonut, että vanhempien yksi tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Muuten hän näet ei opi käsittelemään niitä. Joten teit aivan oikein. Lapsen ei tule saada tahtoaan läpi. Lapsi testaa rajojaan kiukutellessaan ja sinun tehtäväsi on asettaa hänelle rajat. Jos jatkaisit tyytyväisenä leipomista, lapsi ei oppisi rajoja.
Varmaan jokaisen tuttava on sanonut noin, tuo on yksi toistetuimpia lastenkasvatuskliseitä.
Mutta se on silti fakta. Jos lapsi ei opi sietämään pettymyksiä kasvaa hänestä itsekeskeinen eikä hän opi hyväksymään sitä ettei tämä elämä ole aina reilua ja että aina ei voi kulkea oma napa edellä.
Mutta jos vanhempi tieten tahtoen järjestää niitä kärsimyksiä eikä auta ja lohduta noissa tilanteissa, lapsi tuppaa aikuisenakin etsimään ympärilleen vastaavanlaisia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä ei ole tuollaista, koska meillä äiti on aikuinen, lapsi on lapsi. Minä en kiukkua lapselle turhista ja siksi meillä on yhdessä mukavaa. Ei tule riitoja leipomisesta taisiivoamisesta.
Mutta sinä olet tiesi valinnut, taantunut lapsen asteelle ja usko pois, noin on paljon raskaampaa kuin minulla.
Voi, että nämä palstan äiti täydellisyydet on niin ihania... Voisitko mennä taas pitämään lastesi kanssa mukavaa?
Toisaalta miksi niin iso osa äideistä haluaa itse tehdä elämästään vaikeaa? Sitten itketään, kun ei ole omaa aikaa, parisuhde on karilla, töissä ei jaksa jne., kun koko paketti on kiinni omista valinnoista! Ap on valinnut sen, että on kiukkuinen ja lapsi on hankala ja elämä on kamalaa. Minä en ole valinnut samoin, koska meillä on vain yksi elämä enkä todellakaan aio käyttää sitä taantumalla lapseksi jälleen vain siksi, että minulla on omia lapsia.
Jos haluaa itkeä itsensä uneen, jos haluaa pahan mielen, jos haluaa, että lapset vihaavat jne. niin toimii kuten ap. Mutta sitten on turha valittaa, miten vaikeaa elämä on.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi meillä ei ole tuollaista, koska meillä äiti on aikuinen, lapsi on lapsi. Minä en kiukkua lapselle turhista ja siksi meillä on yhdessä mukavaa. Ei tule riitoja leipomisesta taisiivoamisesta.
Mutta sinä olet tiesi valinnut, taantunut lapsen asteelle ja usko pois, noin on paljon raskaampaa kuin minulla.