Taas iski se yksinäisyys.. Olen yhden lapsen yh enkä jaksaisi enää olla yksin :´(

Inhottaa kuunnella sitä ihmisten kyselyä "miten ihmeessä voit olla sinkkuna kun olet noin nättikin.." jne...

Minulla on takana viisi vuotta yksinäisyyttä (kaksi lasta). Elämä sujuu, asiat ovat kunnossa enkä tarvi miestä elämän pyörittämiseen, mutta olen vain äärimmäisen surullinen siitä, etten voi jakaa elämäni iloja toisen aikuisen ihmisen kanssa.



Myös minulta kysytään kuinka voin vielä(kin) olla sinkku, vaikka olen niin herttainen ja nätti ja ihana, mutta näin vain on :(. Enkä pysty lohduttamaan yksinäisyystuskan kanssa muuten kuin että kyllähän siihenkin tottuu, vaikka välillä iskee oikein tosissaan kovaa...

täytyy tunnustaa,että joskus kaipaan niitä aikoja, kun sai vaan olla lapsen kanssa kahdestaan.

jo seuraa itsellesi, ap?