Nyt alan olla niin lähellä sitä pistettä, etten jaksa enää :(

Olen 28-vuotias ja mielessä pyörii joka päivä ajatus, että toivottavasti en enää huomenna herää. Tiedän, kuulostaa kamalalta, mutta olisi helpottavaa, että kaikki loppuu. Taustana sen verran, että taustalla on vaikea perussairaus ja sen takia masennus 16-vuotiaasta. Sitä on yritetty hoitaa joo ja välillä ollutkin parempi olo, mutta tsemppauksesta huolimatta tullut aina takaisin. En hae aloituksella sääliä, lähinnä halusin vain purkaa tuntemuksiani, koska en enää jaksa aiheesta muille avautua. Mietin vaan, että pakkohan täällä ei ole olla, joten miksei sitä luovuttaisi, kun aina palaa näköjään samaan kuitenkin.