Miten olette lopettaneet yksipuolisen suhteen?

siis millainen juttu teillä on menossa? oletteko jutelleet? 

Vierailija kirjoitti:

siis millainen juttu teillä on menossa? oletteko jutelleet? 

Ollaan aika paljon. Itse tunnen ilmassa olevan jotain, mutta en varma.

Aina ero jos ei edisty ja on tunteita.

"Hei kuule. Olet ihan kiva tyyppi, mutta minusta tuntuu, ettei meillä ole romanttista tulevaisuutta yhdessä. Ollaan kavereita vaan, joohan."

Ja sitten kohti uusia romanttisia seikkailuja!

Vierailija kirjoitti:

"Hei kuule. Olet ihan kiva tyyppi, mutta minusta tuntuu, ettei meillä ole romanttista tulevaisuutta yhdessä. Ollaan kavereita vaan, joohan."

Ja sitten kohti uusia romanttisia seikkailuja!

Tuon voisi hän sanoa minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hei kuule. Olet ihan kiva tyyppi, mutta minusta tuntuu, ettei meillä ole romanttista tulevaisuutta yhdessä. Ollaan kavereita vaan, joohan."

Ja sitten kohti uusia romanttisia seikkailuja!

Tuon voisi hän sanoa minulle.

Sano itse itsellesi "hei kuule, hän on ihan kiva tyyppi, mutta minusta tuntuu, ettei meillä ole romanttista tulevaisuutta yhdessä. Ollaan kavereita vaan, joohan."

Miettimällä kuinka pitkään haluan hassata aikaani tilanteessa ja onko odotettavissa, että se edes muuttuisi. En ole tällaisessa tilanteessa halunnut toista painostaa tai mitenkään kiristää eroamalla, jos tilanne ei muutu, mutta olen sanonut rehellisesti tuntevani olevan jonkunlaisessa limbossa ja jos toinen ei kohtuullisen ajan jälkeenkään tiedä (eli antaa vain ymmärtää), minun silmissäni se tarkoittaa, ettei halua tarpeeksi.

Olen roikkunut aika yksipuolisessa suhteessa kerran muutamankin vuoden ja se oli aika ikävä epäsuhta, ei tietenkään ikinä voi haluta/tykätä/rakastaa tismalleen samaa vertaa, enkä puhu sitoutumisesta minään näyttävänä eleenä kuten kihlat, yhteen muuttaminen tms. vaan sellaisesta henkisestä sitoutumisesta minuun. Että minä riitän; se riittää minulle.

Lapsemme oli 2kk, kun ehdotin miehelle treffejä. Elimme yhdessä, mutta suhteemme oli aina ollut epäselvä. Minä olin täysin rakastunut ja mies ei ollut koskaan varma mitä tuntee, mutta aina, kun lähdin hän haki takaisin (kyllä, tyhmä minä, kun odotin liikoja). Treffipyyntöön vastasi, että ei halua antaa minulle turhaa toivoa mistään. Hänestä yhdessä asuminen ja lapsen tekeminen ei siis luettu turhan toivon antamiseksi. "Eli et siis pidä minusta, etkä halua minusta koskaan vakavampaa suhdetta?". "No ei voi tietää mitä käy tulevaisuudessa, mutta en halua antaa turhaa toivoa". Näin. Pyysin, että muuttaa pois. Hän muutti, mutta aina tullessaan tapaamaan lastaan silitteli hiuksiani ja ja hakeutui minuun kiinni. Hairahdin monta kertaa. Nykyään näkee lastaan ehkä 1krt/kk väännön jälkeen ja kaikki muu menee aina lapsen edelle: kaverit, juominen, uudet naiset. Ei enää vastaa yhteydenottoihin.

Neuvoni: lähde, ennen kuin koko elämäsi murenee kasaan. Rakastan lastani, mutta en halunnut hänelle tällaista elämää.

Lähde, mies seuraa, jos sinut haluaa.