Miten nuorena kiltistä ja huljaisesta ihmisestä voi muuttua vanhemmiten röyhkeä ja puhelias

Ryypännyt ja polttanut tupakkaa sillä saa miehekkään äänen ja aivot tuhoutuvat joten ihmisestä muuttuu yksinkertainen jatkuvasti äänessä oleva selittäjä.

.

Vierailija kirjoitti:

Ryypännyt ja polttanut tupakkaa sillä saa miehekkään äänen ja aivot tuhoutuvat joten ihmisestä muuttuu yksinkertainen jatkuvasti äänessä oleva selittäjä.

Voi apua näitä diagnosoijia. Eikö sua yhtään hävetä, pilkkaat täysin tuntematonta ihmistä.

Taitaa olla omakohtainen kokemus.

Hei jos ap on nähnyt ks tyypin viimeksi 16 vuotiaana ja nyt ovat 40 vuotiaita siinä on aikakin 24 vuotta välissä. Siinä ehtii muuttua vaikka kuinka ja mistä tietää mitä hänelle on voinut käydä jos vaikka lyönnyt päänsä pahasti ja sen jälkeen muuttunut tuollaiseksi tai mitä vain turha arvuutella...

Luultavimmin on vain vuosien varrella muuttunut ja "rohkaistunut"..

Moni on luokkatilanteessa hiljainen mutta kavereiden kesken puhelias. Ihmisillä on eri rooleja eri tilanteissa.

Ikä ja kokemukset muuttanut.

Ööö koska ihmiset muuttuu, kun ikää karttuu?

Itse olin lapsena tosi ujo ja hiljainen, nykyään sosiaalinen ja puhelias. Näinhän käy hyvin monille, kun tulee elämänkokemusta ja rohkeutta lisää.

Eräs luokkatoveri lapsuudesta taas oli reipas ja iloinen koululainen. Ihan tavallinen kiva tyyppi jolla oli kavereita ja harrastuksia. Aikuisena hänestä on tullut syrjäytynyt ja masentunut, erakkomainen ihminen. Tiedän hänen kokeneen ikäviä menetyksiä vuosien varrella, mikä on varmaan johtanut tuohon tilanteeseen.

Eräs koulukiusaajani on nykyään lastenhoitaja ja ymmärtääkseni normaali, ystävällinen ihminen. Pidetty hoitaja, tasapuolinen ja lempeä. Lapsena hänellä oli tarve lytätä muita, iän myötä on päässyt tuosta ominaisuudesta ilmeisesti eroon.

Elämä muovaa ihmistä, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Ihan normaalia.

Mun mielestä on aina ihan käsittämätöntä, kun kotipaikkakunnallani ihmiset tulevat kertomaan "kuinka paljon olen muuttunut", kun en ole enää niin pieni ja arka. Joo, no shit, muutin pois 16-vuotiaana ja olen nyt kolmekymppinen. Olisi aika hälyyttävää, jos en olisi yhtään muuuttunut.

Mies on jossain vaiheessa käynyt läpi ns. "katkeamispisteensä". Elämän pettymykset ovat koulineet hänestä kovan ja katkeran ihmisen.

Voi jeesus :DD Et TODELLAKAAN tunnista jotain 40-vee ukkoa kouluaikojen luokkalaiseksi, ellet tunne ihmistä muutenkin. Ja onpa tosiaan HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ, että 40-vuotias mies on erilainen kuin teinipoika :"D eihän tämä voi olla tosissaan kirjoitettu...

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä eräs mies, joka oli kanssani samalla luokalla yläasteella, silloin oli kiltti ja todella hiljainen.. sekä vähän outo.

Mutta näin hänen nyt vanhempana 40 vuotiaana niin tämä tyyppi istui eilen lähikauppamme kivetyksellä puhumassa toisen miehen kanssa.

Tästä kiltistä, siististä hoikasta pojasta oli muuttunut keskivartalo lihava epäsiisti ukko.

Istui jonkun toisen miehen kanssa kivetyksellä ja kumpakin kovan tahtii selittivät omaa juttuaan eikä kumpakaan kuunnellut selvästikään toisiaan...

Pian tulivat perässäni kauppaan sisälle ja tämä ex hiljainen poika oli kokoajan äänessä ja oli tietävinään kaikesta kaiken ja puhui kokoajan, mutta oikeasti " järkevää / syvällisempää" ei kuitenkaan tullut..

Tämä kyseinen mies ei tunnistanut minua..

Ja kiinnitin myös huomiota, että tällä miehellä oli matala ja sellainen miehekkään käheä ääni, kun taas yläasteella n. 16 vuotiaana oli vielä kimeä ääninen poika..

Miten ihminen voi muuttua noin paljon?

Mikä  tuossa oli  röyhkeää?Tiedätkö edes mitä se sana tarkoittaa?

Olisin hyvin huolissani jos 16-vuotiaana kimeä-ääninen tuttu olisi sitä vielä vuosia myöhemmin. Järki hoi, hei haloo???

Hyvin monet ihmiset on teini-iässä epävarmoja ja hiljaisia ja rohkaistuvat iän myötä. Itse olin parikymppiseksi asti suorastaan sosiaalisten tilanteiden foobikko, mutta nyt nelikymppisenä pahimmasta päästä räpätäti joka hölötän ilmoille kaiken mitä mieleen juolahtaa.