Kusipäisin temppu minkä tiedät, ei välttämättä oma kokemus.

Eli paniko kaveri vai ei sitä?....?..?

Olin naimisissa narsistijuopon kamssa. Voisin kirjoittaa romaanin kusipäisistä tempuista.

leikin miehen tunteilla josta olin tosi kiinnostunut sen takia, etten halunnut myöntää kellekään että kiinnosti ihan oikeasti, kyllä juuri niin lapsellinen olin aikuisena ihmisena. jotain kostoa se oli alitajuisesti myös. hyvin nopeasti tajusin, että minä hymyilen tässä viimeisenä, koska menin rakastumaan ihan oikeasti häneen.

Hän ei anna koskaan anteeksi minulle, ilmeisesti piti myös minusta jollain tasolla. Sanat ei riitä kuvailemaan kuinka paljon suren ja harmittaa. sain elämäni opetuksen, jota en edes tiennyt etsiväni

Vierailija kirjoitti:

leikin miehen tunteilla josta olin tosi kiinnostunut sen takia, etten halunnut myöntää kellekään että kiinnosti ihan oikeasti, kyllä juuri niin lapsellinen olin aikuisena ihmisena. jotain kostoa se oli alitajuisesti myös. hyvin nopeasti tajusin, että minä hymyilen tässä viimeisenä, koska menin rakastumaan ihan oikeasti häneen.

Hän ei anna koskaan anteeksi minulle, ilmeisesti piti myös minusta jollain tasolla. Sanat ei riitä kuvailemaan kuinka paljon suren ja harmittaa. sain elämäni opetuksen, jota en edes tiennyt etsiväni

toi on muuten vittumaista, ihan oikein sulle että sait turpaasi.

Höpö höpö kirjoitti:

Riideltiin tyttiksen kanssa,paras kaveri pani sitä..? Aikaa 15 vuotta vieläkin ketuttaa. Tietysti suhde loppui siihen, mutta......

loppuiko rakkaus?

Vierailija kirjoitti:

Olin naimisissa narsistijuopon kamssa. Voisin kirjoittaa romaanin kusipäisistä tempuista.

Samat. 

Kondomin pois ottaminen kesken seksin, salaa tietty. Ei ole tapahtunut itselle, täällä oli joskus aiheesta aloitus.

Olin naimisisss itseni kanssa. Sitten Woimaannuin ja jätin sen. Nyt elämä on ihanaaaaa!!

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö kirjoitti:

Riideltiin tyttiksen kanssa,paras kaveri pani sitä..? Aikaa 15 vuotta vieläkin ketuttaa. Tietysti suhde loppui siihen, mutta......

loppuiko rakkaus?

Kyllä.

"paras" ystävä varasti lääkkeitäni, rahaa, vaatteitani ja viimeiseksi jopa autoni. Olimme kämppiksiä 6 vuotta enkä tajunnut mitään ennen kuin aivan liian myöhään. Mitään anteeksipyyntöä en saanut vaan pilkkanaurut päin naamaa, että kuinka olen näin tyhmä.

Mentiin teininä parhaan kaverin ja hänen poikakaverinsa kanssa eräälle metsästysmajalle pippaloihin, jossain vaiheessa sanoivat että lähtevät käymään keskustassa. Meni tunti, soitin kaverilleni ja kysyin missä ovat, haluaisin lähteä jo sieltä. Sanoo että menivät nukkumaan.. Tottakai suutuin ja kysyin, että eikö meidän pitänyt samalla kyydillä olla, ja että millä mä pääsen nyt pois sieltä. "No emmä tie... kai sieltä joku lähtee josain vaihees, pummi kyyti." Puhelun päätyttyä kirosin tätä muijaa eräälle tutuntutulle, ja menin kyselemään tuntemattomilta kyytiä. Oli joko autot täynnä, tai kyyti tulisi vasta joskus myöhään aamuyöstä. Kello oli jotain 11, oli ihan pimeää jo. Vitutti, lähdin kävelemään. 8km hiekkatietä olin kävellyt n. Tunnin ihan pimeässä, jolloin mökiltä päin tuli auto, ja takaikkunasta kuikuili tää tutuntuttu, jolle olinkin kironnut tätä "ystävääni". "MITÄ HELVETTIÄ SÄ LÄHIT KÄVELEEN TÄÄ PIMEES?? Tuu autoon nyt niin saat kyydin." Ja pääsinki kotiin heidän kyydillään.

Vielä enemmän ärsytti, että tän mun kaverin piti tulla meille yöks, ja hänen tavaransa oli valmiiks jo meillä. Meni siis sinne poikakaverinsa luo yöksi, eikä poikaakaan kiinnostanut mun kyydit kun oli mahdollisuus saada muijaltaan. Aamulla kysyi, koska voin tuoda hänen kamansa.. vastasin, että "No emmä tie. Mitä jos hakisit ite."

Kun olimme molemmat syypäitä ja kaveri yritti lieroilla tilanteesta oli itse muka viaton, onneksi muut puolustivat, ystävyys katkesi.